Suomi 100 – kysymyksiä ulkosuomalaiselle 2

Vaikka synttärit meni jo, niin nappasin vielä lennosta tällaisen Suomi 100- haasteen. Näitä on hauska lukea ja näihin on hauska myös vastata. Alkuperäinen löytyy Irlannissa asuvan Saran Housefive – blogista

Sieltä kommenttiosiosta löytyy linkkejä myös muihin haasteen vastaanottaneisiin blogeihin. Mutta tässä omat vastaukseni…

 

 

Missä asut ja kuinka kauan olet asunut ulkomailla?

Asun eteläisessä Norjassa, noin 130 km Oslosta luoteeseen. Ihan maaseudulla, laaksossa vuorten sylissä. Tammikuussa tulee kuusi vuotta täyteen.

 

Kuinka usein käyt Suomessa? Milloin viimeksi ja onko seuraava kerta jo tiedossa?

Keskimäärin neljä kertaa vuodessa. Viimeksi olin alkusyksystä ja menen taas jouluksi, eli ihan pian.

 

Mitä kaipaat Suomesta?

Perhettä ja ystäviä. No ja joskus sitä, että voisi käyttää omaa äidinkieltään – tekeehän se monet asiat helpommaksi. Norja on monella tapaa niin samanlainen yhteiskunta ja maa kuin Suomi, että ikävä pääsee iskemään harvoin. Ei tarvitse kaivata ainakaan vuodenaikoja, mustikkametsiä tai metsiä yleensäkään.

 

 

 

Lempimaisemasi Suomessa?

Yksi asia, mitä täällä sisämaassa asuessani kaipaan välillä ihan älyttömästi on meri. Suomessa perämeren ranta tuli minulle todella rakkaaksi ja sitä kaipaan välillä kovasti – etenkin keväällä. Jäiden lähtö ja muuttolintujen saapuminen on sykähdyttävä näytelmä.

 

Mitä muotoilua luotasi löytyy ja onko jokin esine tai astia, minkä haluaisit tuoda kotiisi Suomesta?

Tietenkin mariskooleja ja Iittalan astioita löytyy, vaikka ei kodissani suomalainen muotoilu mitenkään silmään pistäkään. Suomalainen muotoilu on sitä paitsi norjalaisten kauppojen hyllyillä niin hyvin edustettuna, että mariskoolit tai kivi-lyhdyt eivät tunnu täällä erityisen suomalaisilta. Jos täällä vaikka tilaa sisustuslehden, niin tilaajalahjana on aika usein suomalaista lasia.

En tiedä, osataanko me Suomessa ihan edes arvostaa omaa muotoiluamme? Harmittaa ihan älyttömästi, että tuotantoa on siirretty niin paljon halpamaihin. Tosi tyhmää ja lyhytnäköistä mielestäni. Hinnat on kuitenkin edelleen niin kovat, että joku sieltä vain haluaa vetää välistä.

 

 

 

Mikä on rakkain tavara, minkä olet tuonut Suomesta?

Tulin tänne muuttokuorman kanssa, joten aika monetkin rakkaat tavarat siirtyivät mukanani. Jälkeenpäin ajatellen kyllä aika paljon kaikkea turhaakin.  Mutta monella Suomesta tuomallani tavaralla on tarinansa, ja juuri se on erityisen tärkeää. Muutenhan tavarat ovat vain tavaroita ja korvattavissa.

 

Mitä Suomalaista ruokaa rakastat?

Karjalanpiirakoita ja jälkiuunileipää. Tämä oli helppo.

 

Entä mitä Suomalaista ruokaa inhoat?

En nyt suoranaisesti inhoa mitään, mutta vaikkapa maksalaatikon päälle en ole koskaan ymmärtänyt. Enkä Aura-juuston. Saarioisen eineksiä en todellakaan kaipaa.

 

 

Minkälaista elämää viettäisit, jos asuisit edelleen Suomessa? Tai miten se ehkä poikkeaisi nykytilanteesta?

No, kun lähdin Suomesta, oli elämässäni kaikki ulkoisesti enemmän kuin hyvin. Yritys oli alkanut pyöriä mukavasti, oli kiva koti ja ihana, rakas kesäpaikka. Mutta näin jälkeen päin ajatellen olin niin väsynyt ja loppuunpalanut, että elämä ei olisi varmaankaan voinut jatkua ennallaan, vaikka en sitä silloin itse ymmärtänytkään. Pelottaa oikein ajatella. Joku muutos olisi ollut pakko tehdä, ja todennäköisesti olisin muuttanut jossain vaiheessa takaisin eteläiseen Suomeen. En kuitenkaan koe paenneeni tänne mitään – kohtalo vain astui mukaan peliin ja pelasti minut totaaliselta loppuunpalamiselta.

 

Mitä pyydät aina lähettämään / tuomaan tuliaisiksi Suomesta?

No sitä jälkiuunileipää. Itse tuon aina myös Sini-tiskiharjojen irtopäitä (!) ja luontaistuotteita. Toisin varmasti myös Fazerin karkkeja ja suklaata, mutta kun syön ne aina ensimmäisenä iltana, niin on parempi olla tuomatta.

 

Mitä arvostat nykyään eniten Suomessa, mitä et ehkä osannut arvostaa ennen?

Hyviä teitä. Norjalaiset maantiet ovat usein surkeassa kunnossa. Kaipaan myös suomalaisia pyöräteitä – niitä ei täällä juuri tunneta. Täällä meidän kylällä on suuri merkkitapaus, kun tänne rakennetaan nyt parin kilometrin pätkää pyörätietä. Itse ajelin sellaista pitkin jo 70-luvulla, vaikka asuimme ihan yhtä pienellä paikkakunnalla.

Niin ja luomutuotteiden valikoimia. Tilanne on vähän parantunut nyt viimeisten vuosien aikana, mutta täällä ollaan vielä paljon muuta Eurooppaa jäljessä. Härkiksistä ja nyhtökaurasta voi vain haaveilla.

 

Mikä Suomessa ärsyttää eniten?

Ehkä sellainen pieni negatiivisuus ja valittava asenne. Nytkin monessa ulkosuomalaisten ryhmässä tunnuttiin käyvän enemmän keskustelua niistä kaikista historiallisista maamerkeistä joita ei valaistu Suomen lipun värein :D. Mutta ei se ehkä niinkään ärsytä, enemmänkin huvittaa. Varsinkin kun huomaan näitä ihan samoja piirteitä myös itsessäni.

Mutta se mikä tekee vihaiseksi on suomalainen hajota ja hallitse politiikka. Ihmiset, joilla menee kaikkein heikoimmin, on usutettu toistensa kimppuun, kun samaan aikaa suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa puretaan kovaa vauhtia ja tuloja siirretään köyhiltä rikkaille. Rikkaat rikastuu ja köyhät köyhtyy, ja kaiken syynä tuntuu olevan laiskat työttömät ja pakolaiset. Suomessa on nykyään  vallalla tosi korvat arvot,  ja ihmiset tuntuvat usein armottomilta mielipiteineen.

Nyt kun olen nähnyt täällä taas oikeita vanhoja metsiä, olen huomannut, että eihän suomalaiset metsät ole luonnontilaisia metsiä – ne on pääasiassa istutettuja puupeltoja, joissa kaikki puut ovat samanikäisiä. Katsokaa vaikka lentokoneen ikkunasta, kun seuraavan kerran lähestytte Helsinkiä. Ei puut luontaisesti kasva riveissä! Niitä harvoja jäljellä olevia vanhoja metsiä hakataan surutta ja niistä tehdään sellua tai paperia. Uusia kaivoksia perustetaan ja luontoa tuhotaan. Kaikki mitataan rahassa. Se raivostuttaa, tai ehkä pikemminkin surettaa.

 

 

Mikä taas Suomessa on ihanampaa, kuin missään muualla?

No sauna. Sen päälle ei ymmärretä Norjassakaan oikein mitään. Ja tietenkin itäsuomalainen järvimaisema ja kuikan huuto.

 

Suomalaisinta minussa on…

Jonkinlainen suoruus ja kyky olla toisen seurassa hiljaa kiusaantumatta.

 

Olen hävennyt Suomea/suomalaisia…

En ole veljeni vartija, enkä hirveästi tunne tarveta hävetä maanmiesteni puolesta. Joskus on kuitenkin hävettänyt ja niihin tilanteisiin liittyy yleensä aina alkoholi. Se myös jaksaa aina hämmästyttää, että humalassa sekoilua ei Suomessa tarvitse selitellä, mutta juomattomuutta täytyy. Känni on lieventävä asianhaara ja hyväksyttävä selitys kaikelle hölmöilylle.

 

Mitä nykyisen kotimaasi asukkaat tietävät Suomesta?

Juuri tällä alueella tunnetaan hyvin Suomen metsäteollisuutta ja tosi monet ovat käyneetkin Suomessa. Sitten tiedetään tietenkin sauna ja koskenkorva. Ja perkele ja doping. Mutta kyllä suomalaisista täällä tykätään, meillä kun on yhteinen rakas vihollinen, eli Ruotsi :).

Kuuntelen paljon klassista radiota ja norjalaiset tuntuvat rakastavan Sibeliusta melkein enemmän kuin suomalaiset. Muutenkin suomalainen klassinen musiikki ja kapellimestarit ovat hyvin edustettuina. Mutta suomalaista kevyttä musiikkia en ole kuullut radiosta koskaan. Paitsi kerran Matti Nykästä…

Ja sitten on tietenkin se jo mainitsemani suomalainen design, mutta en ole ihan varma, tietävätkö norjalaiset aina, että kyseessä on juuri suomalainen muotoilu.

Toisaalta olen tavannut täällä myös norjalaisia, jotka tuntevat Suomen historiaa tai vaikkapa suomalaista arkkitehtuuria paremmin kuin minä. Silloin aina vähän hävettää.

 

 

Kerron aina Suomesta…

Kerron jos kysytään, muuten en hirveästi kertoile, en ainakaan tuputa Viimeksi on kyselty suomalaisista jouluperinteistä. Ja kirosanat jaksaa tietenkin aina kiinnostaa.

 

Kuinka usein puhut Suomea?

Lähes päivittäin, naapurissani kun asuu toinen suomalainen. Ja puhelimessakin puhun melkein joka päivä.

 

Mikä on mielestäsi Suomen kielen kaunein sana?

Äiti? Hiljaa? Aava? Vilja? Suomessa on paljon kauniita sanoja, ja sitten niitä vähemmän kauniita.

 

Entä rumin?

En tiedä rumuudesta, mutta omaan korvaani särähtää ikävästi nämä uudet muodot, kuten ”ihanuutta” tai ”parhautta”. Ja sitten tietenkin se välimerkin tapaan käytetty v..tu.

 

Mikä lempimusiikkiasi Suomesta? Lempi-laulusi?

Ensimmäisenä tulee mieleen Sibeliuksen Valse Triste, joka soi radiossa aika usein – se on ihana. Ja tietenkin viime päivinä paljon soinut Finlandia. Juuri nyt tulee mieleen monta hienoa joululaulua.

Suomessa tehdään paljon myös hienoa kevyttä musiikkia, mutta elämän valttikortit- tyyppinen ruikuttava suomalainen iskelmämusiikki ei todellakaan iske enkä sitä kaipaa.

 

Mitä suomalaista perinnettä vaalit?

En tiedä vaalinko niinkään suomalaisia perinteitä, mutta ovathan ne tietenkin läsnä elämässäni. Omat ja perheen perinteet ovat aika tärkeitä. No, leivon joskus karjalanpiirakoita ja pääsen aina välillä suomalaisen naapurini  luo saunaan. Jos minulla olisi omistusasunto, niin rakentaisin varmaan kyllä saunan.

 

Mitä terveisiä lähetät 100 vuotiaalle Suomelle?

Tunne juuresi, kunnioita perinteitäsi ja ole ylpeä, mutta arvosta myös muita ja pysy aina avoimena maailmalle <3

 

Jos ulkosuomalaisten tarinat kiinnostavat, niin paljon ulkosuomalaisia blogeja löytyy vaikkapa tästä facebook-ryhmästä.


Elämän arvoristiriitoja

 

Meillä oli töissä tänään julebord, eli jouluateria. Olen tässä vuosien varrella tietenkin maistellut joitain norjalaisia jouluerikoisuuksia, mutta en ihan näin pitkän kaavan mukaan. Hyvää oli norjalainenkin jouluruoka ja yhteistä suomalaisen vastineensa kanssa on ainakin se, että myös norjalaista jouluruokaa syödään liikaa ja siitä tulee ähky. Ja se, että se on tosi lihapitoista.

Ne, jotka ovat seuranneet blogiani jo pidemmän aikaa, muistavat, että olen mm. osallistunut vegaanihaasteeseen . Se ei sujunut ihan taiteen sääntöjen mukaan, mutta opin paljon uutta.. Olen senkin jälkeen pohtinut paljon lihansyönnin eettistä puolta, koska kyllä se on nimenomaan se eettinen puoli, joka minua eniten kirpaisee, liha kun maistuu edelleen hyvältä. Eläinperäisen ravinnon syöntiin vain liittyy niin paljon asioita, joita olisi mielummin ajattelematta.

Tieto lisää tuskaa. Kun kerran on alkanut tiedostaa asioita, niin siinä on sellainen pirullinen puoli, että paluuta ei ole. Ei vain voi enää palata sinne tietämättömyyden suloiseen uneen ja lakata ajattelemasta, vaikka joskus haluaisi. Rehellisyyden nimissä olen ajatellut useinkin, että voi kun en tietäisi ja voi kun asiat olisi niin kuin joskus ennen. En jaksa aina miettiä ja potea huonoa omaa tuntoa.

Mutta kun nykyään syön lihaa, tai mitä tahansa eläinkunnan tuotteita, tiedän ihan tarkkaan mitä teen ja mitä se eläinten kannalta tarkoittaa, enkä todellakaan voi vedota tietämättömyyteeni. Ja tunnen koko ajan kuinka toimin omia sisäisiä arvojani vastaan. Vaikka maistuisi kuinka hyvältä, niin lihan syömisestä on hävinnyt se hyvän ruoan ilo.

Tänään kuitenkin söin potilaidemme innolla valmistamaa jouluruokaa, vaikkakin huonolla omalla tunnolla. Nyt tulevana jouluna syön vielä siskoni paistamaa joulukinkkua, koska tiedän miten tärkeä osa joutraditioita se hänelle on. Mutta ensi jouluna? Saa nähdä.

Uskon siihen, että suuremmat elämänmuutokset lähtevät aina sisältä päin, eikä niitä voi painostamalla saada aikaan. Tietoa ja ymmärrystä voi tietenkin lisätä, mutta se päätös ja muutos on jokaisen tehtävä itse. Kun arvoristiriita oman käyttäytymisen ja omien arvojen välillä käy liian suureksi, pakottaa se muuttumaan. Oli asia mikä tahansa.

Mutta jokainen pienikin muutos vie asioita eteenpäin. Aina kun syön enemmän kasviksia, syön vähän vähemmän jotain muuta. Siitä se kai lähtee.

Piti kirjoittaa superkuusta ja norjalaisesta jouluruuasta, mutta tulikin ihan muuta. Kuvituksena ihana, ihana Juni erään menneen kuutamon valossa.


Kaikkea pitää kokeilla ainakin kerran. Tätä ehkä toisenkin.

 

 

 

 

 

 

Aika usein kuulee sanottavan, että joka päivä, tai ainakin joka viikko, pitäisi tehdä jotain, mitä ei ole koskaan aikaisemmin tehnyt. Erittäin hyvä neuvo omastakin mielestäni noin periaatteessa, mutta kuinka moni sitä toteuttaa? En ainakaan minä kovin usein. Tuttu kun on turvallista ja uusissa asioissa piilee aina se epäonnistumisen vaara.

Sitten saattaa käydä niin kuin minulle näiden lumikenkien kanssa. Siitä on ainakin 15 vuotta kun suunniteltiin lumikenkäsafaria Nuuksiossa. Silloin suli lumet, ennen kuin saatiin suunnitelma toteutusasteelle, ja niin kävi kaikkina talvina senkin jälkeen. Tämä onkin ollut jo pitkään sillä ”to do”-listalla. Tai oikeammin tämä on ollut sillä ”pitäisi”-listalla, eikä olen sen takia toteutunut.

Ja nyt kun ihan yllättäen tarjoutui mahdollisuus lumikenkäilyyn, meinasin sanoa, että ei nyt, ei tänään. Joku toinen päivä sitten. Kun särki vähän päätä ja olo ei ollut kovin energinen. Mutta oikeastihan mielessä pyöri ajatukset siitä, että mitä jos kaadun ja munaan itseni? Mitä jos en jaksa, ja muut joutuvat odottamaan? Mitä jos väsähdän kesken, enkä jaksa jatkaa loppuun asti? Mitä jos olen ihan huono?

No en ollut ihan huono ja pärjäsin siinä missä muutkin. Olin vähän hidas, koska piti koko ajan ottaa valokuvia – tunnen edelleenkin itseni turistiksi näissä käsittämättömissä maisemissa. Mutta sinne jäi päänsäryt ja huonot olot – olin loppupäivän täynnä energiaa.

Olihan se hauskaa! Olen sen oikeastaan arvannutkin, koska pidän lumihangessa tarpomisesta ihan ilman lumikenkiäkin. Se oli niin hauskaa, että olisin jo marssinut kauppaan ostamaan itselleni lumikengät, elleivät ne olisi niin pirun kalliita. Vähän pitää vielä harkita.

 

Nyt istun aamukahvilla ja olen sytyttänyt ensimmäisen adventtikynttilän. Taas selvittiin joulukuuhun ja ihan pian vuosi pyörähtää taas valoisalle puolelleen. Mutta tänään: oikein hyvää ensimmäistä adventtia!


Hyviä vinkkejä kuunneltavaksi ja katseltavaksi

 

 

Ulkomailla ja erityisesti täällä maaseudulla asuessa internet on tullut kovin tärkeäksi. Se mahdollistaa paitsi yhteydenpidon läheisiin ja ystäviin, niin myös osallistumisen moniin tapahtumiin. Täältä kun ei niin vain lähdetä ajelemaan Osloon, saati Helsinkiin, jonkin tapahtuman tai luennon perässä. Onkin hienoa, että yhä useampi tapahtuma järjestetään nykyään verkossa.

Nyt just on menossa kaksikin hyvää online-tapahtumaa, joista haluan vinkata.

Ensiksikin TerveysSummit. Joka päivä mielenkiintoisia, ilmaisia haastatteluita liittyen ravintoon, terveyteen ja hyvinvointiin. Joka päivä julkaistaan uusia haastatteluita, jotka ovat katsottavissa rajatusti 24 tunnin ajan. Voit liittyä ilmaiseksi täältä.

Tai jos yrittäjyys kiinnostaa, niin mielenkiintoisia haastatteluita löytyy Menestyvän yrittäjän mindset online-tapahtumasta. Haastateltavina on lähinnä menestyneitä pienyrittäjiä ja itsensä työllistäjiä. Siellä puhutaan paljon mm. luovuudesta, intuitiosta ja rohkeudesta. Jokainen haastattelu on kuunneltavissa 48 tuntia. Siihenkin ehtii vielä liittymään mukaan täältä.

Mulla on perinteisesti ollut radio aina auki, mutta nykyään yhä useammin kuuntelenkin podcasteja. Silloin voin itse valita, mikä aihepiiri kiinnostaa minäkin päivänä ja kenen juttuja haluan kuunnella. Kuuntelu sujuu ihan niin kuin radionkin kuuntelu kotihommia tehdessä, tai vaikka sohvalla neuloessa television katsomisen sijaan. Monet kuuntelee nappikuulokkeilla autoa ajaessa tai lenkillä ollessaan. Itse kyllä kuuntelen luonnossa mielummin luonnon omia ääniä, mutta tilaisuuksia kuunnella kyllä löytyy.

Mitä ne podcastit sitten oikein ovat? Hyvin asian selittää vaikkapa Salamatkustaja- blogia kirjoittava Satu. Satu julkaisee itsekin mielenkiintoista Unelmaduunarit- podcastia.

Toinen suomenkielinen podcast, jota aina kuuntelen on Chez Helena- blogin Helena Liikanen- Regnerin ja Lilli Kääriäisen pitämä Kahvihetkiä maailmalla- podcast. Siellä voi kuunnella haastattelujen merkeissä tosi ihmeellisiä tarinoita suomalaisista, jotka ovat asettuneet kuka minnekin päin maailmaa. Norjassa asuminen tuntuu monen muun ulkosuomalaisen elämään verrattuna ihan lälly-jutulta :).

Tänään olen kuunnellut Yoga Girlin, eli ruotsalaisen Rachel Brathenin From the Hearth- podcastia (englanninkielinen). Siellä puhutaan hyvinvoinnista, ravinnosta, terveydestä, veganismistä ja muusta. Rachel on tosi sympaattinen ja suvaitsevainen tyyppi, ja näitä on mukava kuunnella. Ainoa miinus on ajoittain haastetteluita häiritsevät huonot yhteydet.

Mutta podcasteja on nykyään yhä enemmän, ja jokainen löytää varmasti itseään kiinnostavia juttuja.

Joten kun istutte siellä sohvan nurkassa joululahjasukkia kutomassa, niin laittakaa kuulokkeet korvaan ja sivistäkää tai viihdyttäkää itseänne siinä samalla, joko näiden online-tapahtumien tai podcastien parissa.

Mutta kun menette luontoon liikkumaan, niin jättäkää kuulokkeet kotiin ja nauttikaa siitä luonnosta kaikilla aisteilla.