Kuukausittaiset arkistot: helmikuu 2018


Viikkokatsaus saman otavan alta, viikko 7

 

Pohdittavaa:

`Kaikki nämä päivät jotka tulivat ja menivät. En tiennyt että ne olivat elämä.`
– Stig Johansson –

Miten usein sitä sortuukaan ajattelemaan, että elämä on jossain muualla tai joskus muulloin. ”Sitten kun…”, ”jos vain…”

 

 

Viikon ilo:

Kuusi talliin ”ilmestynyttä” kiliä. Tulevia maisemanhoitajia. Puhdasta iloa ja riemua ja ihan parasta terapiaa. Olen yrittänyt ottaa kuvia, mutta liikkuvat niin vikkelästi ja haluavat pussailla, ettei oikein onnistu. Sain kuitenkin tallennettua leikkiä vähän videolle. Käy katsomassa instagarmissa.

 

 

Viikon linkki ja vinkki:

Kevät on täällä ennen kuin huomataankaan, ja nyt on  oikea aika alkaa miettiä myös kaikkea sitä, mitä luonto meille tarjoaa ihan ilman puurtamista, eli luonnoyrttejä ja villivihanneksia. Erinomainen paikka tutustua aiheeseen on Hortoilu.fi

Jo nyt voi käydä hakemassa koivunoksia maljakkoon ja popsia sitten niitä pieniä vaaleanvihreitä c-vitamiinipommeja suoraan suuhun tai lisätä niitä vaikkapa salaattiin.

 

Viikon oivallus:

Facebookissa oli kuva maapallosta. Alla kysymys: ”Jos saisit poistaa yhden lajin tältä pallolta, mikä se olisi? ” Minulle vastaus oli surullisen selvä. Eikä se ollut punkit tai paarmat.

 

Viikon video:

kevättä odotelessa… Miten ihmeellinen maailma meille onkaan annettu.

 

 

Inspiroivaa ja elämäntäyteistä alkavaa viikkoa teille kaikille!

 

ps. saan vieraita Suomesta, joten blogi saattaa hiljentyä viikoksi – saa nähdä.


Vanhoja ja uusia ystäviä

 

 

 

Norjassa ystävänpäivä on nimenomaan rakastavaisten päivä, joten täällä saa osakseen vähän outoja katseita, jos vaikkapa työkavereilleen alkaa toivottelemaan hyvää ystävänpäivää. Mutta vaikka ystävänpäivää täällä ei samalla tavalla vietetäkään, niin muuten täällä ollaan kyllä yhteisöllisempiä kuin Suomessa. Norjalaista on kivaa tehdä asioita yhdessä, ja mikä ettei – niinhän se yleensä on.

 

Sen jälkeen, kun aloin uhoamaan Skåneen muutosta, yläkerrassa käännettiin lumihanaa vielä vähän suuremmalle ja tänne saatiin puolisen metriä uutta lunta. Monet tekee täällä nyt hyvää tiliä pudottamalla lumia katoilta. Meillä töissäkin alkoi olla huoli autokatoksen ( sehän on se tärkein… ) kestävyydestä, joten sinne vaan koko porukka. Itse jäin alas vedoten kipeään polveen ( ihan oikeasti kipeä, lumivamma sekin ).

 

Koska en kiivennyt katolle, niin minulle ja kollegalle jäi hommaksi lapioda lumet nuotiopaikalta, tehdä tulet ja valmistaa lounas katolla ahertaneille. Päästiin ehkä vähän helpommalla, mutta ei kovin paljon, lapioitavaa riittii tuollakin.

 

 

 

Jostain kumman syystä se pahin lumiahdistus on vähän vähän väistynyt. Jotenkin nuo uudet puoli metriä lunta sai ymmärtämään, että tälle on ihan turhaa äristä. Ei auta kuin alistua. On täällä kuulemma ollut joskus kolmekin metriä lunta. Huomenna vielä pyryttää, mutta sitten näyttää oikein mukavalle ja kevätaurinko antaa varmaan lumelle kyytiä.

 

Ja jos oikein alkaa ahdistaa, niin sitten voi mennä tuonne talliin hakemaan terapiaa. Sinne on nimittäin ilmestynyt kuusi pientä kiliä. Moni on ehkä nähnyt facebookissa videon pyjamat päällä hyppivistä kileistä? No täällä on ihan sama meno, mutta ilman pyjamia! Voiko olla mitään riemukkaampaa? Ihan parasta terapiaa.

 

Oikein hyvää ystävänpäivää teille kaikille. Pidetään toisistamme huolta.

 


Viikkokatsaus saman otavan alta viikko 6

 

Viikon sana:

Hyväksyminen. Kun jupisin täällä talven pituudesta ja lumen määrästä, universumi laittoi vielä uuden vaihteen päälle ja heitti niskaan lähes lumimyrskyn. Minkäs teet, ei auta kuin hegittää syvään ja antaa lumen sataa. Helpotti kummasti, kun päästin irti tarpeestani kontrolloida asiaa, jolle en mitään voi.

 

Skåne. Kuva Pixabay.

Skåne. Kuva Pixabay

 

Viikon unelma:

muutto vähän suotuisempaan ilmanalaan, jossa kesät olisivat pidempiä ja talvet leudompia. Lähinnä siis eteläiseen Ruotsiin, Skåneen. Olen ottanut ihan konkreettisesti selvää asioista, olisiko muutto mahdollista ja mitä se tarkoittaisi käytännön tasolla. Mitä oikeastaan haluan? Olen pohtinut sitä, että unelmoinko nyt asioista, jotka minulla jo on? Jos haaveilen maalaiselämästä Ruotsissa, mitä uutta se toisi elämääni tähän nykyiseen verrattuna? Monet asiathan ovat paremmin kuin hyvin.

 

Bhutan. Kuva Pixabay.

 

Viikon ulkosuomalainen ja viikon blogijuttu:

Suomalaisen Muuttolintu-blogia kirjoittavan Annan hieno juttu, tai oikeastaan juttusarja Himalajalla sijaitsevasta pienestä, eristyneestä ja syvästi buddhalaisesta Bhutanista. Bruttokansanonnellisuus, negatiivinen hiilijalanjälki, jo kauan sitten kielletyt muovipussit ja elinkautinen tuomio rauhoitetun linun tappamisesta. Siinä muutamia Bhutanin erikoisuuksia. Maa, jossa luonto ja luonnonsuojelu laitetaan aina etusijalle. Nämä jutut kannattaa todellakin lukea. Ollaanko me täällä länsimaissa ymmärretty jotain ihan väärin?

 

Bhutan. Kuva Pixabay.

 

Hyvin sanottu:

Tästä tulee mieleen, että ehkä meillä länsimaissa on erilainen käsitys onnesta. Ehkä etsimme jotain pysyvää euforian tilaa, kun ajattelemme onnea. Kenties bhutanilaisille onnellisuus tarkoittaa sitä, että kaikki on ihan hyvin, eikä mitään puutu.”

Anna Muuttolintu-blogissaan.

 

Viikon musiikki:

Minulle uusi tuttavuus Estas Tonne. Kuuntele ja nauti.

 

Mukavaa alkavaa viikkoa. Yritetään nauttia siitä, mikä on hyvin!


Levoton sielu 2

 

 

 

 

 

Paras aika talvea on juuri alkamassa ja norjalaiset on ihan täpinöissään odottamassa pääsiäiskelejä ja mökkiviikonloppuja tunturissa. Joka paikassa puhutaan suksista ja hiihtämisestä. Itse olen tällä hetkellä niin kurkkua myöten täynnä tätä talvea, että en voi laittaa tänne enää yhtä ainoaa talvikuvaa, vaikka niitä riittäisi. Ainakaan tänään.

 

Olen alkanut vähän miettiä, että miksi ihmeessä asun täällä, vaikka en vain tunnu olevan talvi-ihminen. Onko oikeastaan mitään järkeä istua täällä hankien keskellä yli puolet vuodesta ja haaveilla vähälumisista talvista, pitkistä kesistä ja laventeli- ja unikkopelloista? Jos puutarhanhoito tuo minulle niin paljon enemmän mielihyvää kuin hiihtäminen ja lumileikit, niin voisiko valita toisin? Vieläkö ehtisi ja jaksaisi vaihtaa asuinpaikkaa tai jopa asuinmaata?

 

Olen alkanut haaveilla Etelä-Ruotsista ja Tanskasta. Katsellut netistä pieniä sieviä Skånelaismökkejä. Kaivannut rantoja ja merta. Miettinyt, minkälaista olisi asua vaikka Österlenissä?

 

Olen pohtinut, onko tämä nyt muutoksen tarvetta ( linkin takana lukemisen arvoinen hesarin kolumni ) vai vaihtelun halua? Vai ainoastaan sitä omaa perustyytymättömyyttä ja mielen napinaa? Jotain, jonka läpi pitää vain elää, vai jotain, johon pitäisi reagoida? Ehkä se selviää tässä kevään edetessä.

 

Mutta sitä odotellessa lisäilen puuta uuniin, lämmittelen kaalikeittoa, sytyttelen kynttilöitä ja yritän muuttaa tätä asennettani, kun ei oikein muutakaan voi. Luen omia kirjoituksiani hyväksyvän asenteen ihmeellisestä voimasta… Tulevalle viikolle on luvattu runsaita lumisateita.

 

Ja pohjoistuulen puhallellessa sieluuni, muistelen elokuvaa ”Pieni suklaapuoti”. Sääli vain, että Johnny Debb ei ole tiettävästi purjehtimassa tänne päin.