Päivittäiset arkistot: huhtikuu 10, 2018


Yksi on poissa 4

 

 

Eilen oli kovin surullinen päivä. Sunnuntaina yksi näistä pihamme hevosista, Vilja, tuli tiensä päähän. Viljan piti olla se nuorin ja tervein, mutta toisin kävi. Se oli vaivainen jo tullessaan, eikä ymmärrykseni riitä ihmisille, jotka myyvät sairaan hevosen kylmästi eteenpäin. Sitä on hoidettu ja seurailtu jo jonkin aikaa, mutta nyt tehtiin sitten se ainoa oikea ratkaisu. Se sai kuolla kotonaan ja nopeasti.

 

Mutta Blesenillä on ikävä. Sen lauma on hajonnut ja suurin rakkaus on poissa. Se hirnui koko eilisen päivän ikäväänsä, taivas oli harmaa ja satoi vettä. Kilit kurkkivat pelokkaana tallin ovella. Kai nekin ymmärsivät, että joku ei ollut nyt kohdallaan. Harmaa ja masentava pilvi roikkui koko paikan yllä. Blesen on menettänyt ihan liian monta ystävää, enkä olisi tätä sille enää halunnut. Isäntäväki mietti pettyneenä ja surullisena koko hevostenpidon mielekkyyttä.

 

Tänään aamuyöllä havahduin hanhien huutoon, kun yksi parvi lensi tästä yli kohti kesälaitumiaan. Myöhemmin aamulla heräsin peippojen lauluun. Tänään paistaa aurinko ja Blesen seisoo rauhallisena tarhassaan Stjerne-mummon ja kilien kanssa. Elämä jatkuu.

 

Ja minä – minä istun tässä ensimmäistä kertaa aamiaisella ilman särkylääkkeitä. Pitäisi tehdä isoja päätöksiä sen aikaisemmin mainitsemani talon suhteen, ja yritän selvittää, mikä on järjen ääntä ja mikä pelkoa. Olin jo hetkeksi haudannut koko ajatuksen, koska pelkäsin, että selkäni ei tule kestämään muuttoa saati puutarhatöitä. Mutta selkä tuntuu kuntoutuvan ja mahdolliseen muuttoon olisi vielä pari kuukautta aikaa.

 

Molemmat vaihtoehdot ovat hyviä, mikä on tietenkin mukavaa, mutta ei tee päätöksestä ainakaan helpompaa. Hämmennänkö nyt ihan turhaan elämääni, joka on tälläkin hetkellä ihan hyvää? Mutta onko paino sanalla ”ihan”? Pitäisikö vaan lähteä kohti uutta seikkailua, jos universumi sellaista tässä tarjoilee ikään kuin tarjottimella?

 

Saa nähdä. Pääsette kyllä seuraamaan tätä prosessia – miten se sitten päättyykin.

 

Kuvissa nyt edesmennyt Vilja ottaa kiitollisuudella vastaan hoitoa ystävältäni, joka on kalevalalainen jäsenkorjaaja. Ja Blesen hoitaa hoitajaa, niin huin se hevosilla usein menee. Muodostetaan hoitorinki.

 

Kauniita kevätpäiviä!