Elämän virtaa


 

 

 

Vaikka blogissa on ollut hiljaista, niin elämässä ei niinkään. Huolimatta siitä, että talvi ei päivien pitenemisestä huolimatta meinaa hellittää otettaan, niin elämä tuntuu aika hyvältä. Tosin vuokraisäntäni naureskeli kahvipöydän ääressä, että pihalta kuuluu joka aamu ”pärkkele”, kun Hanne taas kerran kaivaa autoaan lumesta. Voimasanat sinkoilee kyllä aika monessakin pihassa, koska norjalaisiltakin meinaa huumorintaju loppua. Täällä ei ole ole ollut viiteenkymmeneen vuoteen näin paljon lunta.

 

Kirjoitinkin viimeksi, että kun kropan jumit aukeaa, niin energia lähtee virtaamaan ihan eri tavalla. Viime aikoina on tuntunut siltä, että se ”virtaaminen” ei pysähdy pelkästään kehoon, vaan asioita alkaa tapahtua koko elämässä. Yhtäkkiä ihmiset haluavat ostaa maalauksiani, töissä tapahtuu erinäisiä juttuja ja sitten vielä tuo kuvissa oleva talo. Se on nimittäin vuorattavana ja omistajia ovat nämä nykyiset vuokranantajani.

 

Asia on vielä auki. En ole itse ihan varma, mitä haluan, ja vuokranantajatkin haluaisivat taloon lapsiperheen, koska kylän koulu ja oikeastaan koko kylä on hyvää vauhtia kuihtumassa. Talossa tehdään pientä remonttia, joten asia ei tule ajankohtaiseksi ennen kesää, mutta katsotaan miten käy. Olishan toi kyllä aika ihana? Siinä olis tilaa sille puutarhallekin.

 

Pikanttina yksityiskohtana se, että tuossa pienemmässä pihamökissä on viimeksi (kauan sitten) asunut nainen, jolla on ollut hirveä määrä kissoja. Joten kummituksissa olisi ainakin yksi sielunsisar, ja Lille Venillä ja Ivarilla seuraa myös henkimaailmassa. Hah, tai ehkä se kissanainen olin minä edellisessä elämässäni? Selittäisi monta juttua.

 

Mutta saa nähdä – tässäkin on hyvä asua. Äsken oveeni koputettiin ja oven takana oli visi pientä vuohta. Kävivät eteisessä asti. Maistoivat vähän saappaan vartta ja anorakin helmaa. Sanoivat bää ja pissasivat lattialle. Pissavahingosta huolimatta aika ihana alku päivälle.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *