Hevosten välisestä ystävyydestä


 

 

Heinäkuu oli taas omalta osaltani kiireistä aikaa. Kun muut lomaili, olin itse töissä, ja sitten oli vielä tämä vuotuinen eläintenhoitopesti. Hoitovastuu tosin lyheni viikolla suunnitellusta, joten se ei paljon rasittanut – oli oikeastaan pelkkä ilo.

Hevoset ovat siirtyneet kesälomalle sinne aikaisemmilta vuosilta tuttuun paikkaan ja vanha porukka on taas osittain koossa. On kolme vanhaa tuttua ja sitten nämä kaksi uudempaa rouvaa, Stjerne ja Vilja. On suorastaan liikuttavaa nähdä kuinka onnellisia varsinkin kaksi poikaa, Tinden ja Blesen, ovat jälleennäkemisestään.

Liikuttavaa oli myös se, miten onnellisia Tinden ja Juni ovat minun tapaamisestani – mehän emme talvisaikaan ole tekemisissä. Ei tarvitse hetkeäkään pohtia, että mahtavatko ne vielä muistaa ja mitä ne oikein ajattelevat. Korkeintaan miettivät, miksi tämä menee näin. Miksi ei voida olla aina yhdessä. Sitä mietin minäkin ja lähetän toiveeni universumille.

Ehkä vielä joku päivä.

Tuntuu ihan käsittämättömälle se, että vielä joku aika sitten oltiin virallisesti sitä mieltä ( ja jotkut varmasti edelleen ), että eläimet eivät kykene samanlaisiin tunteisiin kuin ihmiset. Miten vähän me ymmärretäänkään. Itse uskon, että eläimillä on vähintään yhtä syvät tunteet kuin ihmisellä, mutta niiltä puuttuu ego, ja se tekee niiden tunteista niin paljon puhtaampia.

 

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *