Kasvimaakatastrofi 2


 

 

Olen tässä odotellut tuulista poutapäivää, että voi nostaa sipulit maasta. Niiden olisi hyvä kuivahtaa tuulessa ulkona. Luovutin ja kävin hakemassa ne tuohon ruokapöydälle paperin päälle kuivumaan – ehdin juuri ennen sadetta.

Tämä olisi katovuosi, jos elämä olisi omista viljelyksistä kiinni. Nyt tämä on  vain kasvimaakatastrofi.

Laitoin tänään kasvimaan alustavasti talviteloille, ja olisi itkettänyt jos ei olisi naurattanut. Kyllä sitä taas miettii, että mitä ihmeen järkeä tässä on? Ainakaan näissä viljelyksissä tuolla pellon laidassa. Kuten kuvista näkee, olen luovuttanut jo aikoja sitten ja kitkeminen on jäänyt. Ei huvittanut kitkeä penkkejä, jossa mikään ei kasvanut.

Lähestulkoon kaikki epäonnistui, mikä enemmän mikä vähemmän. Aika moni juttu totaalisesti. Yleensä takuuvarma mangoldi ei kasvanut ollenkaan, eikä tilli. Punajuuret eivät itäneet ja Uuden-Seelannin pinaatti jäi minikokoiseksi. Lehtikaalit kasvoivat, mutta vähän nihkeästi, ja niistä iso osa jäi hailakan vihreäksi. Niitä ei huvita syödä. Kesäporkkanoista toinen lajike ei itänyt ollenkaan ja se toinen rivi – no ne on edelleen pikkurillin kokoisia.

 

 

 

 

 

Korjasin ”sadon”, eli kävin hakemassa vähän lehtikaalia, muutaman pienen sipulin ja jokusen härkäpavun. Kesäporkkanat olivat edelleen pikkurillin kokoisia, joten saivat jäädän vielä maahan. Kesäkurpitsa on ollut ainoa menestyjä, ja niitä olen syönyt useampaan otteeseen tässä kesän kuluessa.

Mikä sitten meni pieleen?

No ensiksi sää. Kun kylmän toukokuun jälkeen sain lopulta siemenet maahan, tuli monta päivää kestänyt kaatosade, joka upotti pienet siemenet mutaan (multa siis muuttui mudaksi) – kasvuharsosta huolimatta. Kylmä ja kurja sää jatkui koko kesäkuun, ja kun heinäkuussa tuli muutamia kauniita päiviä, niin silloin meitä ilahdutettiin yöpakkasilla. Kasvu ei yksinkertaisesti alkanut.

Toinen ongelma oli ilmeisen huono maa. Kun viljelee tuolla pellon laidassa ja joka vuosi eri kohdassa, niin ei ole mitään takuita maan laadusta. Tuolla vaikutti olevan erityisen köyhää. Toisaalta ei nuo takapihallani olevat kasvulaatikotkaan mitään menestystarinoita olleet, vaikka niissä ongelmana ei kyllä ollut maan laatu. Kai täällä oli vain surkea vuosi.

Nyt sitä tietenkin ajattelee, että ei ikinä enää. Olkoon.

 

Kunnes se ensimmäinen siemenluettelo ilmestyy postilaatikkoon siinä joulun välipäivinä.

Miksi sitten vaivautua?

– Koska kasvimaan suunnittelun voi aloittaa jo heti joulun jälkeen ja siinä saa elää kevättä ja kesää jo vähän etuajassa. Lukiessa puutarhakirjoja, tilatessa siemeniä ja sitten vähän myöhemmin pienten ikkunataimien kanssa nysvätessä mieli on kesässä vaikka ulkona pyryttäisi lunta.

– Koska maan muokkaus, lapion kanssa heiluminen ja siementen ja taimien kanssa värkkääminen kädet ja naama mullassa on vaan niin kivaa ja terapeuttista.

– Koska kitkeminen on hyvää meditaatiota.

– Koska itse kasvatettu nyt vaan maistuu erityisen hyvältä.

Koska mullan mikrobit pitävät meidät terveinä.

– Koska sitä on vähän hullu. Puutarhahullu.

– Ja koska parhaimmillaan se on niin hirveän palkitsevaa. Ja entistä palkitsevampaa se on, kun väliin tulee näitä katastrofivuosia. Silloin voi katsella vanhoja valokuvia ja muistuttaa itseään, että kyllä minäkin olen joskus osannut ja onnistunut. Nyt oli vain huono vuosi.

 

 

”Jokainen tarina puutarhasta, on myös tarina siitä, mikä ei onnistunut”

 


Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

2 ajatuksia aiheesta “Kasvimaakatastrofi

  • Tita

    Tämä oli ihan sysipaska vuosi puutarhureille. Koska kevät ei ikinä lämmennyt, niin jätin kylvämättä suurimman osan siemenistä. Siemensipulit jäivät verkkopussiinsa ulkosalle, joten niiden sato ei ole kovin suuri. Perunat sentään kasvoivat ja tuottivat satoa, mutta kylvön jälkeen en nähnyt punajuuria tai porkkanoita. Jäivät vesiheinän alle. Valkosipuli oli kylvetty edellisenä syksynä, joten nousivat ja tuottivat satoa hyvin. Eli elettävä on omilla potuilla ja valkosipuleilla. Kanat saivat koko kesän kupunsa täyteen vesiheinää – sitä piisasi ylen määrin.

    Jospa ensi kesä oli kolmea edeltäjäänsä parempi…!

    • admin Artikkelin kirjoittaja

      No niin oli. Oli niin sysipaska vuosi täälläkin, että edes kaalikoit eivät vaivautuneet paikalle :D. Ei ollut viime vuodessakaan kehumista mutta kyllä tämä vei voiton siitäkin. Ja täällä meillä kurja kesä on saanut jatkoksi niin kurjan syksyn, että puolukatkin taitaa jäädä metsään. Niitä on tosi paljon, mutta kun aina sataa, niin niitä ei pääse poimimaan.

      Mutta ollaan optimisteja ja toivotaan ensi vuodeksi kaikkien aikojen puutarhakesää :). KIva kun kommentoit!