Epäonnistumisen häpeä


 

 

 

 

 

 

 

Eilen tänne tuli lumimyräkkä ja lunta tuli päivän aikana lähemmäs 40 senttiä. Toteutin omaa neuvoani, että vaikka sohva houkuttelisi, niin kannattaa lähteä liikkeelle. Varsinkin koiranilmalla. Kävelin tunnin koskemattomassa hangessa lumen tuiskuttaessa ja napsin valokuvia valkoharmaasta maisemasta. Oli siellä oma kauneutensa, vaikka värit olivat aika vähissä. Ainoa valopilkku oli aura-auton keltainen valo.

Kävelystä intoutuneena katsoin Youtubesta monta filminpätkää ruotsalaisesta, käsittämättömän taitavasta akvarellitaiteilija Lars Lerinistä. Inspiroiduin, ja yritin maalata noita valkoharmaita maisemia akvarelleilla – eihän se niin vaikeaa voi olla. No juu.

Itselläni on kummallinen tapa ajatella, että heti pitäisi olla hyvä, tai mielellään enemmänkin. Jos se ensimmäinen akvarellityö ei onnistu, niin totean, että olen huono, ei kannata.

Olen ihmetellyt pitkään, miksi olen sellainen kuin olen, mutta sitten luin entisen yhdysvaltain Suomen suurlähettilään Bruce Oreckin haastattelun, jossa tämä toteaa, että me suomalaiset olemme noin keskimäärin aika pessimistisiä ja ymmärrämme epäonnistumisen täysin väärin. Epäonnistumistahan on ainoastaan se, jos siitä ei ota opikseen.

Ehkä tämä johtuukin siis suomalaisuudestani? Ehkä tämä onkin kansallinen erityispiirre? Todeta jo valmiiksi, että tässä olen huono, tai tätä en osaa. Ja jos kerran epäonnistuu, niin sehän todistaa sitten ajatuksen oikeaksi, eikä uudestaan kannata yrittää. Joku muu tekee tämän kuitenkin paremmin.

 

”En ole epäonnistunut. Olen vain keksinyt 10 000 tapaa, jotka eivät toimi” -Thomas Edison-

 

Taiteen tekemisessä on ihan sama periaate kuin missä tahansa asiassa: päänsisäinen toiminta ei riitä (oma akilleen kantapääni). Se ei vaan riitä, että miettii ja suunnittelee ja suunnittelee ja miettii, vaan ainoa keinoa edetä ja edistyä on tarttua toimeen ja harjoitella. Tehdä, tehdä ja tehdä. Pelkkä lahjakkuus ei vielä vie mihinkään, tarvitaan myös paljon työtä ja kykyä sietää epäonnistumista.

Jokainen kuuluisa taiteilija, myös tuo edellä mainittu Lars Lerin, on tunnettu lähes maanisesta tavastaan työskennellä. Ja sama tietenkin pätee, oli millä alalla tahansa. Vaikka olisi kuinka lahjakas, mestariksi ei voi kehittyä kuin harjoittelemalla ja tekemällä. Niin ja epäonnistumalla yhä uudestaan – kunnes onnistuu.

 

Monet elämässään epäonistuneet ovat ihmisiä, jotka eivät ymmärtäneet kuinka lähellä läpimurtoa he olivat luovuttaessaan.  – Thomas Edison –

 

Lumipyry muuttui vesisateen kautta pikkupakkaseksi. Tänään on kaunista, mutta ah niin liukasta…

Mukavaa viikonloppua, ollaan armollisia itsellemme. Just do it, mitä se ikinä onkin. Uskalletaan olla myös aloittelijoita ja huonoja. Harjoitus tekee mestarin.

 

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *