Elämän arvoristiriitoja


 

Meillä oli töissä tänään julebord, eli jouluateria. Olen tässä vuosien varrella tietenkin maistellut joitain norjalaisia jouluerikoisuuksia, mutta en ihan näin pitkän kaavan mukaan. Hyvää oli norjalainenkin jouluruoka ja yhteistä suomalaisen vastineensa kanssa on ainakin se, että myös norjalaista jouluruokaa syödään liikaa ja siitä tulee ähky. Ja se, että se on tosi lihapitoista.

Ne, jotka ovat seuranneet blogiani jo pidemmän aikaa, muistavat, että olen mm. osallistunut vegaanihaasteeseen . Se ei sujunut ihan taiteen sääntöjen mukaan, mutta opin paljon uutta.. Olen senkin jälkeen pohtinut paljon lihansyönnin eettistä puolta, koska kyllä se on nimenomaan se eettinen puoli, joka minua eniten kirpaisee, liha kun maistuu edelleen hyvältä. Eläinperäisen ravinnon syöntiin vain liittyy niin paljon asioita, joita olisi mielummin ajattelematta.

Tieto lisää tuskaa. Kun kerran on alkanut tiedostaa asioita, niin siinä on sellainen pirullinen puoli, että paluuta ei ole. Ei vain voi enää palata sinne tietämättömyyden suloiseen uneen ja lakata ajattelemasta, vaikka joskus haluaisi. Rehellisyyden nimissä olen ajatellut useinkin, että voi kun en tietäisi ja voi kun asiat olisi niin kuin joskus ennen. En jaksa aina miettiä ja potea huonoa omaa tuntoa.

Mutta kun nykyään syön lihaa, tai mitä tahansa eläinkunnan tuotteita, tiedän ihan tarkkaan mitä teen ja mitä se eläinten kannalta tarkoittaa, enkä todellakaan voi vedota tietämättömyyteeni. Ja tunnen koko ajan kuinka toimin omia sisäisiä arvojani vastaan. Vaikka maistuisi kuinka hyvältä, niin lihan syömisestä on hävinnyt se hyvän ruoan ilo.

Tänään kuitenkin söin potilaidemme innolla valmistamaa jouluruokaa, vaikkakin huonolla omalla tunnolla. Nyt tulevana jouluna syön vielä siskoni paistamaa joulukinkkua, koska tiedän miten tärkeä osa joutraditioita se hänelle on. Mutta ensi jouluna? Saa nähdä.

Uskon siihen, että suuremmat elämänmuutokset lähtevät aina sisältä päin, eikä niitä voi painostamalla saada aikaan. Tietoa ja ymmärrystä voi tietenkin lisätä, mutta se päätös ja muutos on jokaisen tehtävä itse. Kun arvoristiriita oman käyttäytymisen ja omien arvojen välillä käy liian suureksi, pakottaa se muuttumaan. Oli asia mikä tahansa.

Mutta jokainen pienikin muutos vie asioita eteenpäin. Aina kun syön enemmän kasviksia, syön vähän vähemmän jotain muuta. Siitä se kai lähtee.

Piti kirjoittaa superkuusta ja norjalaisesta jouluruuasta, mutta tulikin ihan muuta. Kuvituksena ihana, ihana Juni erään menneen kuutamon valossa.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *