• Mieli ja hyvinvointi,  Uncategorized

    Elämäniloa etsimässä

    Tauko bloggaukseen tuli suunnittelematta, mutta tarpeeseen. Joskus pitää vaan kääntyä sisäänpäin ja se pitää tehdä yksin. Karsia kaikki, minkä karsia vaan voi. Olen käynyt töissä ja hoitanut arkeni, kävellyt metsissä. Mutta siinä se.   Tämä mennyt vuosi on ollut raskas. Se alkoi äitini kuolemalla ja kaikella siihen liittyvällä. Välillä tuntui, ettei käytännön asiat jätä ollenkaan tilaa suremiselle. Mietin, onko minussa jotain vikaa, kun ei itketä enemmän.   Mutta surulla on monet kasvot ja kaikki surut ovat erilaisia. On erilaista surra iäkkään ja sairaan ihmisen odotettua kuolemaa, kuin liian nuorena kuolleen äkillistä poismenoa. Nyt suru ei ollut lohdutonta ja dramaattista, vaan hiljaisena kytevää, joka kuitenkin vei voimia, enkä oikein edes ymmärtänyt…

  • Puutarha ja piha

    Luopumisen tuskaa

    Eilen vein kesän kottikärryillä siihen paikkaan, mihin piti rakentaa komposti. Tiedän suurinpiirtein, miten komposti pitäisi perustaa, mutta nyt siitä tuli vain kasa puutarhajätettä. Ehkä siitä tulee komposti ensi kesänä. Jos sitten jaksaisi.   Yritin säästää viimeisiä kosmoksia ja samettiruusuja, mutta lopulta nekin päätyivät kottikärryihin. Yksinäiset kosmokset vähän paleltuneissa varsissaan näyttivät vain surullisilta. Ne taipuivat viluisina lukemattomien nuppujen painosta. Nuppujen, jotka eivät koskaan ehtisi aueta. Kottikärryt oli kuin hautajaissaattue. Hyvästiti kesälle.     Pelastin viimeisen sitruunaperhosen ja asetin sen jo vähän kohmettuneen kropan istumaan auringonkukan lehdelle. Oikeastaan olisin halunnut ottaa sen sisälle lentelemään, mutta luovuin ajatuksesta. Ehkä sen kuitenkin kuuluu istua tuolla ulkona ja nauttia viimeisistä hetkistään auringonkukan lehdellä istuen.  …

  • Mieli ja hyvinvointi

    Eihän tässä ollut mitään järkeä, mutta…

    Kapusin viime lauantaina olohuoneeni ikkunasta näkyvälle lähivuorelle istuskelemaan ja katselemaan maisemaa vähän uudesta perspektiivistä. Se tekee aina välillä tosi hyvää. Korkealta näkee kauemmaksi, ja asiat asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin. Sama vaikutus kuin merellä.   Vietin silloin nimittäin eräänlaista vuosipäivää: yhdeksän vuotta sitten saavuin tänne laaksoon ensimmäistä kertaa. Tulimme ystävieni kanssa tänne viikonlopun ratsastusreissulle, joka tuli sittemmin mullistamaan koko elämäni.   Koko ratsastusreissu meinasi jäädä osaltani toteutumatta. Sen järjestäminen tuntui silloin tosi työläältä, ja mieleni kehitteli tuhat ja yksi hyvää syytä olla lähtemättä. Olin rakentanut ympärilleni jonkinlaisen häkin, josta poistuminen tuntui silloin lähes mahdottomalta.  Vaikka oikeasti sen häkin ovi oli oikeasti koko ajan auki, tai sitä häkkiä ei ollut olemassakaan.    …

  • Puutarha ja piha

    Jäähyväiset kesälle

    Tunsin sen heti kun heräsin. Että oli kylmä. Silti vähän hämmästyin katsoessani ulos ja huomatessani, että maa oli kuurasta valkoinen ja mittari näytti kolmea pakkasastetta.   Villatakki ympärilläni, mutta nilkat paljaana ja jalassa kesäiset puutarhakengät menin ulos toteamaan, että ainakin krassit olivat paleltuneet. Ja kurkut. Ehkä kosmoksetkin ennen kuin edes ehtivät kunnolla kukkia. Samettikukat olivat saaneet ohuen jääkuorrutuksen ja nurkan vesiastia oli jäässä.   Tämä tuli nyt vähän liian yllättäen ja liian aikaisin. Kylmän ja myöhäisen kevään jälkeen sitä olisi toivonut pitkää ja lämmintä syksyä. Jotenkin sitä ajattelee, että se olisi reilua. Saisi ikäänkuin hyvityksen ikävästä keväästä. Mutta eihän se niin mene, ei luonnon kanssa voi neuvotella. Ja silti se…