• Elämää maalla,  Puutarha ja piha

    Ei koronaa vaan kosmoksia

    Täällä kaikki hyvin, vaikka blogissa onkin ollut kovin hiljaista. Kaksi kuukautta on hurahtanut. Pitäisi kai sanoa, että kesä on hurahtanut, mutta kun en vielä haluaisi luopua tästä kesästä – just vasta alkoi kosmokset kukkia. Mutta on siellä jo ihan selvää kirpeyttä ilmassa. Makuuhuoneen ikkuna pitää sulkea yöksi ja aamuisin laittaa tulta hellaan.   Elokuussa on aina jotain haikeansuloista. Puutarha ja kasvimaa on elokuussa usein parhaimmillaan ja iltojen hämäryys tuntuu mukavalta, mutta tuulessa on on jo aavistus tulevasta talvesta ja pitkästä pimeästä. Ilta-aurinko paistaa matalammalta ja saa varjot pitenemään. Vaikka syksystä pidänkin, kesä loppuu kuitenkin taas ihan liian pian.     Mulla olisi niin paljon sanottavaa ja kirjoitettavaa, että en tiedä…

  • Elämää maalla,  Puutarha ja piha

    Kaupunkilaishiiri pihahommissa

    En tiedä, olenko hidas oppimaan vai onko muistini poikkeuksellisen lyhyt ja poikkeuksellisen valikoiva, koska tunnun toistavan samat virheet vuodesta toiseen. Ainakin mitä puutarhaan ja pihaan tulee. Viimeksi kirjoittaessani totesin, että kesä yllättää minut aina kesken aamukahvien. Suunnittelen koko kevään hirveästi, mitä aion tehdä ja kuinka sen toteutan, ja sitten olenkin yhtäkkiä pahasti myöhässä.   Nyt seison pihalla hämmästellen sitä, kuinka joka paikka rehottaa ja kasvaa heinää, horsmaa, koiranputkea ja nokkosta, vaikka just oli niin siistiä. ”Juuri” kitkemäni ja leikkaamani herukkapensas on hävinnyt jonnekin nokkosten ja koiranputkien sekaan, puron rantaan suunnittelemani meditointipaikka on lähes läpipääsemättömän vatukon takana ja kärryllinen hevosenlantaa on sekin hävinnyt jonnekin heinikkoon. Kasvun voima yllättää aina.    …

  • Mieli ja hyvinvointi,  Puutarha ja piha,  Uncategorized

    Ja yhtäkkiä on kesä

    Mikä kummallinen kevät. Menee vähän toisteluksi, mutta olo on edelleen vähän epätodellinen ja odottava. Kaikki on niin kuin ennen, mutta mikään ei ole niin kuin ennen. Totesin ystävälleni, että jos joku kaunis päivä ufo laskeutuisi takapihalle, niin en varmaan kauheasti enää hämmästyisi.   Elämä jatkuu, mutta blogin kirjoittaminen, tai oikeammin siihen ryhtyminen tuntuu välillä ylivoimaiselta. Ja joo, eihän mun ole mikään pakko blogia kirjoittaa, mutta kun haluan. En vaan saa aikaiseksi, ja itseä ärsyttää. Ja mitä pidempi tauko, sen vaikeampaa, mutta ehkä se tästä taas lähtee. Olisi nimittäin niin paljon kirjoitettavaa. Mutta ehkä tästä tulee nyt vaan sellainen tilannekatsaus näin alkuun. Jonkinlaista ajatuksenvirtaa, jotta pääsen käyntiin.     Kevät eteni…

  • Puutarha ja piha

    Uusia alkuja

    Vaikka tämä korona ei ihan konkreettisesti ole suuremmin vaikuttanut omaan elämääni, niin jollain kumman tavalla se kuitenkin lamauttaa. Odotan jotain tapahtuvaksi, mutta en tiedä mitä ja milloin. Tunnen olevani keskellä jotain suurta muutosta, mutta en pysty sitä tästä myrskynsilmästä vielä hahmottamaan – niin kuin ei kukaan.   Blogin kirjoittaminenkin tuntuu vaikealta. Toisaalta olisi niin pajon sanottavaa, mutta toisaalta ei ole mitään sanottavaa. On vain sen tavallisen arjen yllä väreilevä odottava hiljaisuus. Kummallinen tunne. Nyt tämä ei kuitenkaan tunnu pahaenteiseltä, pikemminkin päinvastoin. Siitä huolimatta, että maailma muuttuu nyt vääjäämättä ja meidän on pakko muuttua siinä mukana. Monelle se muutos tekee tosi kipeää.   Varmaan se suurin henkinen haaste meille kaikille onkin…