-
Mikä minä olen puhumaan omavaraisuudesta
Lumen tuiskutessa, ja nyt vaihteeksi pakkasen paukkuessa, olen lukenut paljon omavaraisuudesta kertovia blogeja. Hämmästellyt ja ihaillut ihmisten rohkeutta ja kylmäpäisyyttä. Olen lukenut kaupunkilaisista, jotka muuttavat maalle, ostavat peltoja, ottavat kotieläimiä ja viljelevät maata. Lapsiperheistä, jotka asuvat pienissä mökeissä ilman sähköä ja juoksevaa vettä. Ihmisistä, jotka viljelevät vihanneksensa itse, säilövät, keräävät, kalastavat, ja jopa teurastavat itse. Ja ovat kaikkien arjen hankaluuksienkin keskellä onnellisempia kuin koskaan. Olen lukenut permaviljelystä. Kanaroduista. Lampaista. Kompostoinnista. Viljelysuunnitelmista. Säilönnästä. Maakellareista. Yrittämisestä ja erehtymisestä. Epäonnistumisista ja onnistumisista. Olen ollut niin onnellinen, että maailmassa on muitakin, jotka ajattelevat kanssani samalla tavalla. Vaikka poliitikot meille muuta yrittävät vakuuttaa, niin maaseudulla voi edelleen elää. Kuluttamista on mahdollista rajoittaa radikaalisti. Ruokaa voi…
-
Minä ja puutarha. Kymmenen faktaa.
1.Ensimmäiset puutarhamuistoni: Se, kuinka jalkapohjia paleli ja yöpaidan helma oli aamukasteesta märkä kun seisoin aamulla hernepenkissä syömässä herneitä. Tai kuinka maasta nostetut porkkanat pyyhittiin vaan nurmikkoon ja sitten rouskutettiin. Krassien ja kehäkukkien tuoksu herättää myös tosi voimakkaita lapsuusmuistoja. 2. Vahvuuteni puutarhurina Huolettomuus ja rohkeus. Vaikka saatan raataa naama mullassa ja kädet rakoilla kasvimaata perustaessani, en kuitenkaan ota puutarhanhoitoa niin hirvittävän vakavasti. Kokeilen ja yritän, ja jos joku ei onnistu, niin en menetä yöuniani. Osaan myös iloita niistä pienistä onnistumisistani (Oi, Porkkana!). Vaikka olen asian kanssa puuhastellut jo aika monta vuotta, minulla on silti enemmän intoa kuin taitoa. En todellakaan ole mikään mestaripuutarhuri, vaikka peukalo vähän vihertääkin. 3. Haasteeni puutarhurina: Ajoittainen…
-
Suuntana omavaraisuus, kirjoittajan ja blogin esittely
Tämä postaus on mukana ”Suuntana omavaraisuus” -kirjoitusprojektissa, jossa joukko bloggaajia kirjoittaa kuukausittain aiheeseen liittyvän yhteispostauksen. Aihe on yhteinen, mutta lähestymistapa jokaisella erilainen. Muut yhteispostaukseen osallistujat löydät listana postauksen lopussa. Käy tutustumassa – paljon mielenkiintoisia blogeja ja mielenkiintoisia juttuja! Tämän kuun aiheena on suunnitelmien edistyminen ( jää nyt vähemmälle…) sekä kirjoittajan ja blogin esittely. Olkaapa hyvät! Vähän kirjoittajasta: Päätymiseni Norjaan ja juuri tälle paikkakunnalle oli enemmän ja vähemmän sattumaa. Tai itse puhun tässä yhteydessä mielummin kohtalosta. Tulin tänne vuonna 2010 viikonlopun ratsastusreissulle, paikka hurmasi minut totaalisesti, ja vuoden 2012 alussa muutin tänne asumaan. Muutto ei ollut missään mielessä järkevää ammatillisesti tai taloudellisesti, saati että se olisi ollut helppo projekti, mutta silti…
-
Suorituspaineita
”Mieti tarkkaan, mitä toivot, koska se saattaa toteutua.” on joku viisas joskus sanonut. Ja kun olen tässä nyt aika monta vuotta urputtanut, että kun ei ole sitä omaa puutarhaa, niin joku tuolla ylhäällä ajatteli, että pistetääs tuolle nyt sitten tollanen puutarha, jos se vaikka lopettais valittamisen. Ja tämä tällainen ”puutarha” on siis suuri tontti tai piha, jossa ei ole mitään. Heinä kasvaa komeasti. Yksi vanha raparperi ja yksi vanha viinimarjapuska, mutta siinä se. On tässä ollut joskus perunamaa ja jotain istutuksia, mutta siitä on kauan. Vuoden 1968 ilmakuvassa tässä on ollut komeat viljelykset, mutta vuoden 1974 ilmakuvassa ne ovat jo suurelta osin hävinneet. Mutta voi toivoa, että se vanha puutarhamaa…
