-
Varo, mitä toivot
Varo, mitä toivot, koska se voi toteutua, sanotaan. Se tuntuu tätä nykyä käyvän toteen yhä useammin. Kun eilen haaveilin siitä, että tätä paikkaa saisi palautettua vähän entiseen loistoonsa, niin tänään sitten pihaan hurautti vuokraisäntäni paikallisen muurarin, rakentajan ja museoihmisen kanssa. Olen maininnut, että nämä rakennukset ovat sellaista kotimuseotasoa, ja samaa mieltä oli siis museomieskin. Rakennukset ovat kulttuurihistoriallisesti arvokkaita, ja näitä kannattaa kunnostaa ja ylläpitää. Hän oli täällä arvioimassa paikkoja, koska aikomuksena on hakea rahoitusta kunnostusta varten. Alunperin oli tarkoitus ainoastaan tukea vähän tuota vanhaa vinossa olevaa navettaa, mutta nyt tuleekin sitten isompi projekti. Siinä puretaan vanhat käyttökelvottomat autotallit navetan päästä (ihan hyvä), kaivetaan maata vanhojen ja painuneiden rakennusten ympäriltä, ja kunnostetaan tietä tuonne puron rantaan. Pihaniitystä tulee tänä kesänä kaivuutyömaa,…
-
Lapio multaan, lopultakin
23.4.2019 Aurinko sulattaa hankia vauhdilla. Paikoitellen lunta vielä riittää, mutta olen lopultakin saanut työnnettyä lapion myös multaan. Ei ole mitään terapeuttisempaa, kuin repiä vadelmia juurineen ja kaivaa maata. Etenkin, kun sieltä vatukoitten alta paljastuu syvä ruokamultakerros, joka vilisee lieroja. Minua vähän varoiteltiin etukäteen, että maa ei taida olla täällä kovin hedelmällistä, mutta ainakaan toistaiseksi se ei ole pitänyt paikkaansa. Mihin tahansa olen lapioni työntänyt, alla on ollut multava maa. Ja mikä parempi: koskematon maa, johon ei ole syydetty ainakaan rounduppia tai keinolannoitteita – se kun on täällä edelleen harmittavan tavallista. Istuin eilen tovin kesänaapurini terassilla juttelemassa. Hän on jo iäkkäämpi mies, joka on viettänyt täällä lapsuutensa. Sain kuulla tarinoita siitä, mitä…
-
Suuntana omavaraisuus, huhtikuu – suunnitelmia ja vinkkejä
On taas kerran kuukaudessa ilmestyvän Suuntana omavaraisuus- yhteispostauksen aika. Aiheena omavaraisuus on ilmeisesti mielessäni, koska viime yönä keittelin unessani fetaa vuohenmaidosta (oikeassa elämässä en ole koskaan keittänyt minkäänlaista juustoa…).Käytännössä olen ensi kesän suhteen edelleen suunnittelun asteella. Vai ehkä haaveilun? Saa nähdä. Lunta on ollut tänä talvena niin paljon, että menneen viikon lämpöjakso ei niitä merkittävästi sulattanut, ja sitä on edelleen tätä aurattua pihaa lukuunottamatta polveen saakka. Tuonne tulevaan puutarhaan ja kasvimaalle ei pääse vielä edes mittailemaan, saati että siellä voisi jotain tehdä. Niinpä suunnitelmat etenee lähinnä omassa päässäni. Olen tilannut siemeniä, mutta mitään en ole vielä kylvänyt. Minulle ja monelle muullekin kasvimaata tai puutarhaa perustavalle on varmaan…
-
Mitäs tästä sanot, puutarhuri?
Näin kävi myös viime vuonna. Kun lumiahdistus oli saavuttanut huippunsa siinä määrin, että istuin iltaisin koneella etsimässä taloa Skånesta, universumi pisti siihen päälle vielä lumimyrskyn ja puoli metriä uutta lunta. Siinä vaiheessa oli pakko antaa periksi. Luovuttaa. Hengittää syvään sisään ja ulos. Eikä voinut kun nauraa. Ja edessähän oli sitten vuosisadan kesä. Toivottavasti nytkin. Se lumimyrsky on nimittäin nyt täällä. Päällimmäisenä ei ole epätoivo yhä syvemmälle lumen alle katoavasta kesästä ja puutarhasta, vaan kiitollisuus siitä, että tänään ei tarvinnut lähteä ajamaan töihin. Tosin en olisi sinne varmaan perille päässytkään. Kaikki istutusruukut ja muut tärkeät keväiset vermeet ovat varastossa, jonka ovi on puolitoistametrisen – tai nyt jo lähemmäs kaksimetrisen – kinoksen…
