Mieli, Uncategorized

Turhia huolia

Mites sitten kun on paljon lunta ja kylmää? Sanoi monet, ennen kuin muutin tähän taloon. Siihen en osannut vastata mitään, koska itseäkin vähän epäilytti. Mites sitten? No nyt on koettu kylmät ja luntakin alkaa olla lähes yhtä paljon kuin viime talvena. Kevät etenee, ja nyt talvi käy enää viivytystaistelua yhä korkeammalle nousevan auringon kanssa, joten voi varmaan todeta, että hengissä selvisin. Ainakin pimeydestä, kylmästä ja lumesta.

 

 

Kun olin nyt Suomessa viisi päivää, sisällä oli palatessani kymmenen astetta lämmintä. Uutta lunta oli tullut yli puoli metriä, ja aika kauan piti lapioida, että sai aikaiseksi väylän puuliiteriin. Onneksi olin varannut puita sisälle, että pääsin heti lämmittämään taloa.

Ennakoiminen onkin yksi tällaisen asumismuodon tärkeimpiä juttuja. Jos ennen saatoin ajatella, että miksi tehdä tänään sellaista, jonka voi tehdä huomennakin, niin nyt ei voi. On pakko elää koko ajan muutamaa päivää etuajassa, muuten elämästä saattaa tulla tosi ankeaa.

 

 

Valehtelisin, jos sanoisin, että välillä ei ole ärsyttänyt ja väsyttänyt puiden kantaminen ja uunien sytyttäminen. Tai pelottanut vesiputkien jäätyminen. Aika usein olisi aamulla tehnyt mieli jäädä vällyjen alle makamaan, kun tiesi, mikä alakerrassa on edessä. Takassa loimuava tuli ei ole enää pelkästään romanttista, vaan se on välttämättömyys. Hyvä lumilapio ja hyvä kirves ovat parhaat ystäväni.

Mutta silti. Päivääkään en vaihtaisi pois. Tai no – olen aina sanonut, että marraskuun, tammikuun ja helmikuun kaksi ensimmäistä viikkoa voisi ottaa vuodesta pois, ja olen edelleen sitä mieltä. Mutta noin periaatteessa – kertaakaan en ole katunut, että tuli tänne muutettua.

 

 

Asioilla kun on tapana järjestyä. Ennakoida pitää, mutta etukäteen on ihan turha huolehtia ja pelätä. Meillä kun on ihan liian usein tapana varmistella ja jättää asioita tekemättä, koska mielessä on aina se pahin mahdollinen skenaario. Mitä jos?

Mutta mitä jos kaikki meneekin ihan hyvin? Ja useimmiten asiat varmaan menee ihan hyvin, jos ei mihinkään ihan älyttömään lähde mukaan.

Vähän kun jaksaa viedä lapioida lunta ja pilkkoa puita, niin sitten edessä on ensimmäinen kevät ja ensimmäinen kokonainen kesä tässä talossa, ja ennen kaikkea tässä pihapiirissä. Työtä ei tule kesällä olemaan sen vähempää, mutta voi miten sitä odotankaan.

 

2 thoughts on “Turhia huolia

  1. Sulla alkaa tunturi ihan pihasta? Vähän kade….
    Ennakointi on ratkaisevan tärkeää mitä kauempana on sivistyksestä. Vai onko oikea sivistys kauempana asutuskeskuksista? Hmmm
    =)

    1. No melkein… tai ainakin näköetäisyydeltä. Mutta metsä ja lähes asumattomat erämaat alkaa tästä pihasta.

      Tässä on kyllä komeat maisemat. Oudointa on se, että vaikka olen ajanut tästä ohi kymmeniä kertoja, en koskaan tiennyt, että tässä on tällaiset maisemat – sitä ei tuosta tieltä oikein hahmota.

      Kyllä se on niin päin, että se oikea sivistys löytyy täältä metsästä. Ei siis täältä mun mökistä, vaan metsästä. Mitä kauempana ”sivistyksestä” asun, sitä suurempaa myötähäpeää nykyään tunnen katsellessani vaikka televisiomainoksia… ihan kuin jotkin verhot olisi vedetty pois silmien edestä, ja se elämä, jota ennen itsekin iloisesti vietin, tuntuu nykyään jotenkin nololta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *