Minä ja puutarha. Kymmenen faktaa.
1.Ensimmäiset puutarhamuistoni:
Se, kuinka jalkapohjia paleli ja yöpaidan helma oli aamukasteesta märkä kun seisoin aamulla hernepenkissä syömässä herneitä. Tai kuinka maasta nostetut porkkanat pyyhittiin vaan nurmikkoon ja sitten rouskutettiin. Krassien ja kehäkukkien tuoksu herättää myös tosi voimakkaita lapsuusmuistoja.
2. Vahvuuteni puutarhurina
Huolettomuus ja rohkeus. Vaikka saatan raataa naama mullassa ja kädet rakoilla kasvimaata perustaessani, en kuitenkaan ota puutarhanhoitoa niin hirvittävän vakavasti. Kokeilen ja yritän, ja jos joku ei onnistu, niin en menetä yöuniani.
Osaan myös iloita niistä pienistä onnistumisistani (Oi, Porkkana!). Vaikka olen asian kanssa puuhastellut jo aika monta vuotta, minulla on silti enemmän intoa kuin taitoa. En todellakaan ole mikään mestaripuutarhuri, vaikka peukalo vähän vihertääkin.
3. Haasteeni puutarhurina:
Ajoittainen laiskuus ja saamattomuus (vähän tuon huolettomuuden kääntöpuoli ). Alkuinnostus saattaa aina kesän edetessä edetessä lopahtaa, ja kasvimaa hetkeksi unohtua.
En ole myöskään kovin taitava hyödyntämään saatua satoa. Johtuu ehkä siitäkin, että sitä satoa ei hirveästi ole tullut.
Vaikka olen viime aikoina valittanut, että talvi on niin pitkä, on hyvin mahdollista, että myös tänä vuonna huomaan olevani ihan liian myöhässä kylvösteni kanssa. Mutta sitten ostan taimia kaupasta.
4. Unelmieni puutarha:
Varmaankin sellainen englantilaistyyppinen, puolivilli, metsäinen puutarha, jossa kukat näyttelevät erittäin tärkeää osaa. Tavoitteeni olisi toimia yhteistyössä luonnon kanssa, ei sitä vastaan taistellen. Suvaitsen myös rikkaruohoja.
En myöskään halua puutarhaa/ kasvimaata, joka tarkoittaa pelkkää raatamista ja maksimaalista hyötyä – siitä pitää voida myös nauttia. Puutarhan/ kasvimaan pitää tarjota ravintoa paitsi ruumiille, mutta myös sielulle.
5. Puutarhakirja pöydälläni:
Olen kirjafriikki, joten kirjoja löytyy enemmän kuin jaksan lukea, ja usein se meneekin katseluksi. Varsinaiset ohjeet ja neuvot etsin nykyään netistä, ja kirjat toimivat enemmänkin inspiraation lähteenä. Sen takia visuaalinen ilme on tosi tärkeä.
Juuri nyt pöydällä on Elisabeth Svalin Gunnarssonin ”I min trägård vill jag vara Karin”.
Se kertoo Carl ja Karin Larssonin kodista ja puutarhasta, mutta lähinnä siis vähemmän tunnetun Karin Larssonin perspektiivistä. Myös hän oli taiteilija, mutta ilmaisi itseään pääasiassa kauniissa kodissaan ja upeassa puutarhassaan.
Ihana, ihana kirja, jossa on valokuvia Sundbornista, Carl Larssonin maalauksia ja käytännön neuvoja puutarhan hoitoon. Takakannen tekstin mukaan kirja on ”tutkimusmatka Karin Larssonin vihreään maailmaan ja käytännöllinen opas sille, joka haluaa seurata Karinin jalanjälkiä.”
Minä haluan!!!
Karin ja Carl Larssonin koti Lilla Hyttnäs Sundbornissa toimii nykyään kotimuseona. Ehkä ensi kesänä?
6. Kukat, jotka löytyvät aina puutarhastani:
Jo lapsuudesta tutut krassit ja kehäkukat aina. Perennoista pioni ja ritarinkannus. Uudempana löytönä myös ihana, helppo ja kaunis samettikukka linnétagetes ”Burning Embers”, kulttuuriperintökasvi 20-luvulta.
7. Vihannes/ kasvis, joka löytyy aina puutarhastani:
Varmaankin lehtikaali. Se onnistuu surkeinakin kesinä. Helppo, satoisa, terveellinen ja helppo säilöä (kuivata tai pakastaa).
Tämä edellyttäen, että sen muistaa suojata kaalikoilta. Niin ja vuohilta ja hevosilta, mikäli sellaisia sattuu pihalla kuljeksimaan.
8.Paras puutarhavinkkini:
Nokkosvesi. Toimii niin lannoitteena kuin tuholaistenkin torjunnassa. Nokkosia vain saaviin tai ämpäriin ja vettä päälle. Annetaan muhia. Mitä väkevämpää, sitä enemmän sitä voi laimentaa ja sitä riittoisampaa se on. Haisee kamalalle, joten ei kannata pitää sitä ämpäriä ihan keittiön ikkunan alla. Erinomainen lannoite.
Muutenkin nokkonen on loistokasvi. Ei ole parempaa kuin nokkosmuhennos. Teenäkin se on tosi hyvä.
9. Lempipuutarhatyökaluni:
Hyvä lapio ja hyvä pieni hara. Tykkään kyykkiä ja olla lähikontaktissa niin maahan kuin kasveihinkin. Tosin selkä ei ole aina samaa mieltä. Puutarhatyökaluni kaipaisivat kyllä rehellisyyden nimessä vähän uudistamista.
10. Mottoni:
”Jos omistat puutarhan ja kirjakokoelman, sinulta ei puutu mitään.” -Cicero-
Tämä ei ole mikään kiertävä haaste, keksin kysymykset itse, mutta ota koppi ja kopioi kysymykset omaan mahdolliseen blogiisi. Olisi kiva lukea!
Kuvat on matkan varrelta täältä Norjasta. Monenlaista puutarhaa, kasvimaata ja kesää on mahtunut näihin kuuteen vuoteen. Vai peräti seitsemään? Hmm.
27 Comments
M. T. Ainasoja
Tätä oli kiva lukea! Voisin ehkä ottaa kopin ja kirjoittaa itsekin, mutta katsotaan nyt. 🙂
admin
Tämä oli kiva myös tehdä. Joten ota koppi vaan!
Saila
Ihana haaste, hyvät kysymykset! Ehkäpä siis osallistun, aina ei nimittäin törmää näin inspiroiviin kysymyksiin 🙂
Tuo kirjan nimi on aivan kutkuttavan ihana! Larssonien kotimuseossa olisi todella ihana päästä käymään, sieltä saisi tsiljoona ja yksi vinkkiä kodin sisustamiseenkin. Ne judengajan kiintokalusteet ja nurkat, mutkat, portaat ja syvennykset, ja värit! Sitten pitäisi ehkä vaan alkaa rakentaa sellaista taloa kokonaan alusta.
Kuvasi tässä jutussa ovat niin mielettömän ihania. Vehreitä ja värikkäitä. Krassit ja kehikset tosiaan ovat ihan must, ja se samettikukka – oranssit läikät kasvimaan vehreydessä on ehkä kauneinta, mitä voi kuvitella.
admin
Voi kun pääsiskin tonne Larssonien kotimuseoon, oih ja voih. Katsoin jo reittioppaasta, että täältä sinne ajais seitsemän tuntia… pitäis ehkä tehdä kesälomareissu. Tehdäänkö sinne treffit?
Ajoin tänään töistä ja maisema oli niin valkoinen, että tietä ei meinannut erottaa taivaasta, yhtä valkoista puuteria kaikki… onneksi on noi valokuvat.
Mutta ota haaste vastaan – tätä oli kiva tehdä!
Muistatko muuten, kun jossain vaiheessa sanoin, että lopetan kokonaan puutarhasta kirjoittamisen kun olen niin surkea puutarhuri? Sä vähän toppuuttelit, ja tässä sitä taas mennään… Never say never.
Kevät
Hei hyvä haaste, sopivan kesäinen ja fiilistelevä. Taidan napata kiinni ja kirjoitella täällä lumimyrskyn keskellä kesäisiä.
Kevät
Tämäpä valmistui nopsaan! Haasteeseen vastattu ja tässä tulee, kiitos ihanasta ideasta!
http://kah-villakoira.blogspot.com/2019/03/mina-ja-puutarhani-kymmenen-faktaa.html
admin
Kävin lukemassa – hauska :). Tätä oli tosiaan kiva ja helppo kirjoittaa. Ja kiva on noita lukeakin!
Mirja
Mukana haasteessa, se piristi tämän takatalven keskellä https://iloakasveista.blogspot.com/2019/03/mina-ja-puutarha-kymmenen-faktaa.html
admin
Joo, piti saada jotain vastapainoa tän lumimyräkän keskelle…
Kiva, että otit haasteen vastaan!
Korkealan viheltäjä
Otin kopin tietenkin tähän haasteeseen. Ajoitus oli niin hyvä kun juuri pohdin mitä sitä kirjoittaisi. Tein omani ennen kun luin sinun postausta ja muutamia yhtymä kohtia löytyikin.
admin
Kiva, että niin monet tarttui tähän. Näitä on kiva lukea – kävin lukemassa sunkin juttusi 🙂
marketta
Ihanaa, että on muitakin laiskoja ja saamattomia puutarhureita, kuin minä! ;D
admin
Laiskakin puutarhuri saattaa joskus saada ihmeitä aikaan. Laiskuuden ja ahkeruuden oikea ajoitus on tärkeintä :).
Sorakukka
Nokkoselle iso peukku. Voin vain kuvitella kuinka meille kylään tulevat pyörittelevät silmiään kun minä hoidan nokkospenkkiä! Nokkonen on polttava rakastaja josta saa voimaa niin minä kuin eläimetkin.
admin
Mä olen miettinyt, että tekisin nokkosille oman penkin. Nokkonen on nimittäin ihan superkasvi – monessakin mielessä!
Pipo-otus
Tosi kivoja kysymyksiä! Minäkin näihin vastailin, kun Maatiaiskanasen elämää -blogin kautta löysin tämän ’haasteen’. 🙂
admin
Tosi kiva, että niin moni on tähän tarttunut, vaikka tämä ei edes ollut alunperin varsinaiseksi haasteeksi tarkoitettu. Kävin lukemassa, kiva blogi sulla!
Hillevi
Tämä on tosi inspiroiva haaste <3 ihania kuvia ja tunnelmia 🙂
admin
Tätä oli kiva tehdä ja näitä on ollut tosi kiva myös lukea!
Heidi / Valkoista salviaa
Onpas mukavia kysymyksiä ja kivat vastaukset. Taidanpa vastailla näihin itsekin kun ehdin 🙂
Mukavaa maaliskuista keskiviikkoa sinulle!
admin
Ota haasteesta kiinni!
Kiitos, täällä keskiviikko on mennyt lumikaaoksessa ja välillä meinannut melkein itkettää. Sitten kun aurinko kurkisti pilven takaa, niin kyllähän se jo lämmittää! Eiköhän noi lumet sula tosta juhannukseen mennessä. Mukavaa maaliskuuta sinullekin!
Minna / Hiidenkiven puutarhassa
Onpas kiva haaste! Toisten puutarhamuistoista ja tyylistä puutarhurina on mukava lukea ja oppia tuntemaan sitä kautta pikkuisen ihmistä blogin takana. Tuo nokkosvesivinkki on loistava. Nokkosten kerääminen kuuluu minulla ehdottomasti alkukesän rutiineihin. Ehkä minäkin nappaan tästä kopin 🙂 Aurinkoista viikkoa!
admin
Nappaa kiinni vaan – tätä oli kiva kirjottaa. Nokkosvesi on loistava keksintö, onneksi niitä riittää tällä tontilla sekä lannoitteeksi että syötäväksi. Kiva kun kommentoit!
Anne-Mari
Olipa kiva ja helppo haaste. Vastasin haasteeseen, mutta nyt sinun vastaukset luettuani tekisi mieli vastata uudelleen. Tekstistäsi ponnahti monta asiaa, joihin pystyn itsekin samaistumaan.
Pingback:
Heidi / Valkoista salviaa
Hassusti pompsahti tämä linkki tänne automaattisesti… Mutta ei se mitään. Ajattelin tulla kertomaan, että minäkin vastasin tähän superkivaan haasteeseen. Mukavaa ja aurinkoista päivää sinulle!
admin
Hmm, näitä netin kummallisuuksia tuo linkki. Mutta ei haittaa, kiva, että vastasit – käyn lukemassa!