Puutarha ja piha

Minä ja puutarha. Kymmenen faktaa.

1.Ensimmäiset puutarhamuistoni:

Se, kuinka jalkapohjia paleli ja yöpaidan helma oli aamukasteesta märkä kun seisoin aamulla hernepenkissä syömässä herneitä. Tai kuinka maasta nostetut porkkanat pyyhittiin vaan nurmikkoon ja sitten rouskutettiin. Krassien ja kehäkukkien tuoksu herättää myös tosi voimakkaita lapsuusmuistoja.

2. Vahvuuteni puutarhurina

Huolettomuus ja rohkeus. Vaikka saatan raataa naama mullassa ja kädet rakoilla kasvimaata perustaessani, en kuitenkaan ota puutarhanhoitoa niin hirvittävän vakavasti. Kokeilen ja yritän, ja jos joku ei onnistu, niin en menetä yöuniani.

Osaan myös iloita niistä pienistä onnistumisistani (Oi, Porkkana!). Vaikka olen asian kanssa puuhastellut jo aika monta vuotta, minulla on silti enemmän intoa kuin taitoa. En todellakaan ole mikään mestaripuutarhuri, vaikka peukalo vähän vihertääkin.

3. Haasteeni puutarhurina:

Ajoittainen laiskuus ja saamattomuus (vähän tuon huolettomuuden kääntöpuoli ). Alkuinnostus saattaa aina kesän edetessä edetessä lopahtaa, ja kasvimaa hetkeksi unohtua.

En ole myöskään kovin taitava hyödyntämään saatua satoa. Johtuu ehkä siitäkin, että sitä satoa ei hirveästi ole tullut.

Vaikka olen viime aikoina valittanut, että talvi on niin pitkä, on hyvin mahdollista, että myös tänä vuonna huomaan olevani ihan liian myöhässä kylvösteni kanssa. Mutta sitten ostan taimia kaupasta.

4. Unelmieni puutarha:

Varmaankin sellainen englantilaistyyppinen, puolivilli, metsäinen puutarha, jossa kukat näyttelevät erittäin tärkeää osaa. Tavoitteeni olisi toimia yhteistyössä luonnon kanssa, ei sitä vastaan taistellen. Suvaitsen myös rikkaruohoja.

En myöskään halua puutarhaa/ kasvimaata, joka tarkoittaa pelkkää raatamista ja maksimaalista hyötyä – siitä pitää voida myös nauttia. Puutarhan/ kasvimaan pitää tarjota ravintoa paitsi ruumiille, mutta myös sielulle.

5. Puutarhakirja pöydälläni:

Olen kirjafriikki, joten kirjoja löytyy enemmän kuin jaksan lukea, ja usein se meneekin katseluksi. Varsinaiset ohjeet ja neuvot etsin nykyään netistä, ja kirjat toimivat enemmänkin inspiraation lähteenä. Sen takia visuaalinen ilme on tosi tärkeä.

Juuri nyt pöydällä on Elisabeth Svalin Gunnarssonin ”I min trägård vill jag vara Karin”.

Se kertoo Carl ja Karin Larssonin kodista ja puutarhasta, mutta lähinnä siis vähemmän tunnetun Karin Larssonin perspektiivistä. Myös hän oli taiteilija, mutta ilmaisi itseään pääasiassa kauniissa kodissaan ja upeassa puutarhassaan.

Ihana, ihana kirja, jossa on valokuvia Sundbornista, Carl Larssonin maalauksia ja käytännön neuvoja puutarhan hoitoon. Takakannen tekstin mukaan kirja on ”tutkimusmatka Karin Larssonin vihreään maailmaan ja käytännöllinen opas sille, joka haluaa seurata Karinin jalanjälkiä.”

Minä haluan!!!

Karin ja Carl Larssonin koti Lilla Hyttnäs Sundbornissa toimii nykyään kotimuseona. Ehkä ensi kesänä?

6. Kukat, jotka löytyvät aina puutarhastani:

Jo lapsuudesta tutut krassit ja kehäkukat aina. Perennoista pioni ja ritarinkannus. Uudempana löytönä myös ihana, helppo ja kaunis samettikukka linnétagetes ”Burning Embers”, kulttuuriperintökasvi 20-luvulta.

7. Vihannes/ kasvis, joka löytyy aina puutarhastani:

Varmaankin lehtikaali. Se onnistuu surkeinakin kesinä. Helppo, satoisa, terveellinen ja helppo säilöä (kuivata tai pakastaa).

Tämä edellyttäen, että sen muistaa suojata kaalikoilta.  Niin ja vuohilta ja hevosilta, mikäli sellaisia sattuu pihalla kuljeksimaan.

8.Paras puutarhavinkkini:

Nokkosvesi. Toimii niin lannoitteena kuin tuholaistenkin torjunnassa. Nokkosia vain saaviin tai ämpäriin ja vettä päälle. Annetaan muhia. Mitä väkevämpää, sitä enemmän sitä voi laimentaa ja sitä riittoisampaa se on. Haisee kamalalle, joten ei kannata pitää sitä ämpäriä ihan keittiön ikkunan alla. Erinomainen lannoite.

Muutenkin nokkonen on loistokasvi. Ei ole parempaa kuin nokkosmuhennos. Teenäkin se on tosi hyvä.

9. Lempipuutarhatyökaluni:

Hyvä lapio ja hyvä pieni hara. Tykkään kyykkiä ja olla lähikontaktissa niin maahan kuin kasveihinkin.  Tosin selkä ei ole aina samaa mieltä. Puutarhatyökaluni kaipaisivat kyllä rehellisyyden nimessä vähän uudistamista.

10. Mottoni:

”Jos omistat puutarhan ja kirjakokoelman, sinulta ei puutu mitään.” -Cicero-

 

Tämä ei ole mikään kiertävä haaste, keksin kysymykset itse, mutta ota koppi ja kopioi kysymykset omaan mahdolliseen blogiisi. Olisi kiva lukea!

Kuvat on matkan varrelta täältä Norjasta. Monenlaista puutarhaa, kasvimaata ja kesää on mahtunut näihin kuuteen vuoteen. Vai peräti seitsemään? Hmm.

27 Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *