Puutarha ja piha

Suuntana omavaraisuus, kirjoittajan ja blogin esittely

Tämä postaus on mukana ”Suuntana omavaraisuus” -kirjoitusprojektissa, jossa joukko bloggaajia kirjoittaa kuukausittain aiheeseen liittyvän yhteispostauksen. Aihe on yhteinen, mutta lähestymistapa jokaisella erilainen. Muut yhteispostaukseen osallistujat löydät listana postauksen lopussa. Käy tutustumassa – paljon mielenkiintoisia blogeja ja mielenkiintoisia juttuja!

Tämän kuun aiheena on suunnitelmien edistyminen ( jää nyt vähemmälle…) sekä kirjoittajan ja blogin esittely. Olkaapa hyvät!

Vähän kirjoittajasta:

Päätymiseni Norjaan ja juuri tälle paikkakunnalle oli enemmän ja vähemmän sattumaa. Tai itse puhun tässä yhteydessä mielummin kohtalosta. Tulin tänne vuonna 2010 viikonlopun ratsastusreissulle, paikka hurmasi minut totaalisesti, ja vuoden 2012 alussa muutin tänne asumaan.

Muutto ei ollut missään mielessä järkevää ammatillisesti tai taloudellisesti, saati että se olisi ollut helppo projekti, mutta silti elämäni paras päätös.

Vaikka olen maaseudulta kotoisin, olin viettänyt viimeiset 30 vuotta kaupunkilaiselämää. Meillä oli kesäpaikka, jossa sain kesäisin työntää käteni multaan, mutta se noin kolme viikkoa vuodesta tuntui kovin lyhyeltä ajalta.

Kun silloin pohdin elämääni ja sitä, milloin olen onnellisimmillani, oli ne mieleen piirtyneet hetket aina maalta: seisoessani hevosten kanssa laitumella tai tehdessäni töitä kesäpaikkamme kasvimaalla.

Norjassa yhdistyi useampikin unelmani: asuminen ulkomailla, asuminen maaseudulla ja hevoset. Välillä olen miettinyt, että kohtalo heitti minut vähän väärälle kasvuvyöhykkeelle. En ole mikään talvi-ihminen ja talvi on täällä niin armottoman pitkä, mutta nyt näin.

Näiden seitsemän vuoden aikana olen ehtinyt asua kolmen eri maatilan pihapiirissä. Kasvimaita ja kukkapenkkejä on ollut erilaisina versioina, ruukkupuutarhasta oikein kunnon kasvimaahan.

Asumismuoto tuntui alussa turvalliselta, helpolta ja huolettomalta. Viime vuonna se alkoi kuitenkin tuntua vähän liiankin turvalliselta. Asuin maalla, mutta en kuitenkaan oikein maalla, vaan hyvin tiiviisti toisten pihassa.

Vajaa vuosi sitten teinkin suurimman hyppyni Norjaan muuttoni jälkeen, ja muutin asumaan nyt ihan omaan taloon ja omaan pihaan. Vuokralle siis edelleen, mutta en kenenkään pihapiiriin.

Minulla on kuitenkin edelleen entiset erittäin mukavat ja reilut vuokranantajat, ja tiedän, että saan asua tässä talossa niin kauan kuin jaksan ja haluan. Minulla on myös hyvin vapaat kädet tehdä piha mieleisekseni.

Pääsin lopulta muuttamaan tänne viime heinäkuussa, kesälomani viimeisenä päivänä. Muuttokuormassa tuli mukanani myös entisen vuokranantajani kuusi nuorta vuohityttöä ”maisemanhoitajiksi”, sekä hevosia erilaisissa kokoonpanoissa.

Nuo maisemanhoitajat keskittyivät kuitenkin syömään ne vähäisetkin viljelykseni, nukkumaan korituoleissa ja karkailemaan milloin kenenkin perässä, varsinaisen maisemanhoidon jäädessä vähemmälle. Viime kesästä ei tullutkaan kesää puutarhurina, vaan kesä vuohipaimenena.

Lehtikaalit, sellerit ja vadelmat menivät parempiin suihin, ja itse ehdin poimia talteen ainoastaan vähän nokkosta. Sekä hevoset että vuohet tarjosivat kuitenkin niin paljon naurua ja iloa, että lehtikaalit eivät jääneet harmittamaan. Hienosti kasvaneet lehtisellerit vähän.

Nyt on edessä ensimmäinen kokonainen kevät ja kesä tässä talossa. Vuohia tänne ei tänä kesänä tule, mutta mahdollisesti pari hevosta. Minulla on paljon suunnitelmia, mutta nähtäväksi jää, kuinka paljon saan niistä toteutettua, koska tiedän kuinka paljon työtä se vaatii. Elän yksin, joten minulla on pääsääntöisesti vain kaksi kättä ja rajallisesti aikaa.

Olen puutarhurina aika rohkea ja huoleton – niin hyvässä kuin pahassa. Joskus olen onnistunut yli kaikkien odotusten, joskus kokenut totaalisia epäonnistumisia. Mikään mestaripuutarhuri en todellakaan ole. Mutta puutarhan hoidossa minulle ei ole koskaan ollut tärkeintä lopputulos, vaan matka itsessään.

Nautin puutarhatöistä suunnattomasti. Jos asiaa kuitenkin ajattelee omavaraisuuden kannalta, pitäisi ehkä alkaa miettiä vähän enemmän myös sitä lopputulosta… Olen kirjoittanut puutarhahulluudestani mm. täällä.

Muutama sana blogista:

Saman otavan alla -blogi on ollut olemassa jo joulukuusta 2012.  Ensimmäiset vuodet kirjoitin bloggerissa (löytyy edelleen googlaamalla), mutta pari vuotta sitten siirryin tänne wordpressiin. Välillä olen kirjoittanut ahkerammin, välillä harvakseltaan.

Blogin kirjoitukset ovat kummunneet omasta elämästäni. Mukana on kulkenut Norja, luonto, puutarha, hevoset ja kissat, ja välillä olen kirjoittanut muista mieltä askarruttavista asioista. Olen kirjoittanut myös unelmien puutarhasta, silloin kuin tästä talosta ei ollut vielä tietoakaan.

Blogi on henkilökohtainen, mutta ei yksityinen. Kerron kyllä omasta elämästäni, mutta rajaan yleensä sen yksityisimmän, varsinkin muihin ihmisiin liittyvän, blogin ulkopuolelle.

Koska elämäni tulee nyt varmaan pyörimään tämän vanhan talon ympärillä ja puutarhassa (siinä tulevassa), niin on todennäköistä, että myös blogini tulee painottumaan samoihin asioihin.

Tällainen elämänmuoto kulkee käsi kädessä myös mahdollisimman suuren omavaraisuuden ja ympäristötietoisuuden kanssa. Pyrin elämään mahdollisimman yksinkertaisesti, tiiviissä yhteydessä ympäröivään luontoon ja kuluttamaan mahdollisimman vähän.

Minäkin olen kovin huolissani maailman nykytilasta. Katastrofi on edennyt jo niin pitkälle, että uskon ainoan ratkaisun olevan jonkinlainen äkkikäännös elämäntavassamme.

Jos tähän asti ollaan keskitytty kierrättämiseen ja jätteiden lajitteluun, niin nyt meidän täytyy alkaa keskittyä siihen, että sitä jätettä ei synny, eli kulutustottumusten radikaaliin muuttamiseen ja kulutuksen vähentämiseen. Ei vain ole muuta mahdollisuutta.

Mutta sen suurimman muutoksen pitää tapahtua mielessämme. Kun tietämisen lisäksi alamme todella tiedostaa, muutokset ovat lopulta suhteellisen helppoja, eikä elämä muutu sen ankeammaksi. Pikemminkin täydemmäksi ja antoisammaksi – näin uskon.

Välillä maailman tilanne tuntuu epätoivoiselta, mutta toivo on mennyt vasta sillä hetkellä, kun uskomme, että meillä ei ole enää toivoa. Meille on annettu niin uskomattoman kaunis maailma. Teen omalta osaltani parhaani, että se säilyisi jälkipolvillekin. Jos en minä yritä, niin kuka sitten?

 

Toivottavasti pysyt mukana jatkossakin – edessä on hurjan mielenkiintoinen kevät ja kesä!

 

Muut projektiin osallistuvat blogit ovat tässä, käy ihmeessä tutustumassa:

1. Farmer to bee https://farmertobee.blogspot.com/2019/03/farmarin-esittely-ja-polulla-eteneminen.html

2. Urban Farming kaupunkiviljely https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2019/03/omavaraisuus-ja-me-seka-lierot.html

13. Villa Koira
16. Villa Kotiranta

38 Comments

  • Emma

    Norja! Vau! Mielenkiintoista kuulla miten puutarhan kanssa sielläpäin menetellään, ilmasto on kuitenkin omanlaisensa. Olen aina välillä tuumaillut että onpas mukavaa olla korkealla 200m merenpinnasta mutta taitaa sinun farmisi olla himpun verran korkeammalla? 😀

    • admin

      No mä olen aika samoissa, noin 200 metrissä, kun asun täällä laaksossa. Työpaikka on sitten 800 metrissä, joten mäkiä täällä riittää :). Vuodet vaihtelee, ja tähän seitsemään vuoteen on mahtunut loistovuosia ja sitten ihan kamalia sadekesiä. Usein säät on aika samat kuin Suomessakin. Esim. viime kesä oli täällä yhtä helteinen.

      Kasvuvyöhyke vastaa tässä suunnilleen Suomen vitosta, mutta täällä vuoristossa nämä kasvuvyöhykkeet kyllä vaihtelevat pienenkin alueen sisällä, joten se selviää lopullisesti oikeastaan vaan kokeilemalla. Tonttina tämä on aurinkoinen ja lämmin, melkein paahteinen.

  • Tuula/Maalaiskaupungin piha

    Onpa mielenkiintoista tutustua tähän aivan erilaisessa ympäristössä olevaan pihaan ja puutarhaan, kuinka vain haluat siitä puhuttavan.

    • admin

      Joo no tämä on tosiaan vasta piha, mutta ehkä tästä tulee vielä puutarha… Toistaiseksi se puutarha on vasta pilkkeenä silmäkulmassani :D.

    • admin

      Tosta rohkeudesta olen saanut kulla paljon, mutta koskaan en ole pelännyt niin paljon, kuin tämän muuttoprosessin aikana. Mutta joo, olihan tämä melkoinen hyppy ja seikkailu.

      Hah, saa nähdä minkälainen ”keidas” tästä muotoutuu. Mutta hiljaa hyvä tulee. Kyllä tähän periaatteessa saa vaikka minkälaisen keitaan, jos terveys kestää eikä into lopu kesken.

    • admin

      Norja on upea maa. Täällä on toinen toistaan hienompia maisemia – ei näihin kyllästy.

      Mulla on lofootit vielä kokematta, mutta jos tässä vielä sinnekin asti joku päivä pääsisi. Norja on nimittäin aika pitkä maa…

  • Sanni / Riippumattomammaksi

    Ihan mahtavaa päästä alusta asti seuraamaan puutarhasi kehkeytymistä 🙂 Voi kun pisti hymähtämään tuo juttu vuohista maisemanhoitajina 😀 En ihmettele, ettei niiden kesätyöläisten sopimusta tänä kesänä uusita, vuohien käsitys maisemanhoidosta on tosiaan omanlaisensa!

    Noita sinun hevosystäviäsi en kyllä kertakaikkiaan kestä <3 Muistanko oikein, että ovat dölenhevosia?

    • admin

      Joo, ne tuli tänne muka maisemanhoitajiksi, mutta oikeasti mut taidettiin vaan laittaa tarkkailuluokan opeksi :D. Mutta siis edelleen korostan, että oli ne myös ihan älyttömän sulosia.

      Muistat ihan oikein, dölehevosia, norjaksi dølahest. Toivottavasti saan ne tänne ensi kesänäkin ainakin vähäksi aikaa – mulla on niitä hirveä ikävä. Ikävä kyllä (vai onneksi?) täällä olisi vähän hankala pitää hevosta kokovuotisesti.

    • admin

      Niin, kierrättäminen ei oikein enää riitä, vaikka tärkeää tietenkin onkin. On vaan pakko muuttaa koko ajattelua. Itse en ole huolissani koko ilmastonmuutoksesta, koska ennen napajäätiköiden sulamista me hukutaan jätteeseen ja tukehdutaan muoviin…

  • Susa

    Reuse, recycle and reduce. Näinhän se menee, että mahdollisuudet selvitä vain kahdella ensimmäisellä on jo menetetty. Joskus kun tuska tämän maailman kohtalosta käy mahdottomaksi, tekisi itselläkin mieli vain lähteä jonnekin muualle, ja määritellä uudelleen elämänsä paljon vähemmän kuluttavaksi. Muu perhe ei vain olisi mitenkään messissä.

    • admin

      Kaikkihan ei voi muuttaa maalle elämään omavaraisesti. Itse muutin maalle, mutta tiedän, että omakin omavaraisuus tulee olemaan rajallista.
      Mutta kaikki voi tehdä pieniä juttuja. Vaikka sitä voi olla vaikea hahmottaa, niin juuri ne merkitsevät.

      Monen kaupungissa asuvan ihmisen pienet jutut merkitsevät kokonaisuuden kannalta lopulta enemmän, kuin yhden ihmisen täysin omavarainen elämä maaseudulla.

  • Kotivaaraska

    Tämähän onkin mielenkiintoista seurata omavaraista matkaasi kauka…. saman otavan alla. Vaikka suomessakin on monenmonta kasvuvyöhykettä, mutta uskon että on ihan oma haasteensa norjassa tosiaan tuo talvi ja se että olet yksin, sekin on rajoittava tekijä. Ehkä oli ihan hyvä että ne vuohet oli jo viime syksynä näyttämässä todellisen luonteensa siinä sinulla, niin ei pääse ainakaan ihan samaa hairahdusta käymään tänä vuonna 🙂

    • admin

      Kun mä olin just muuttanut tänne, seisoin usein ikkunassa katselemassa otavaa. Sitä samaa, mitä olin katsellut jo Suomessa. Oli jotenkin mukava ajatus, että vaikka olin toisessa maassa, niin kuitenkin saman tähtitaivaan alla. Siitä tuli sitten blogille nimikin.

      Oli kyllä ihan hyvä, että oli lainavuohia – olisin muuten saattanut erehtyä ottamaan omia…

      Mutta teen mitä jaksan. Vaikka olen yksin, niin toki mulla on täällä tuttuja ja ystäviä, joilta saan tarvittaessa apua. Pitäis vaan oppia pyytämään…

    • admin

      Noin se meni tosi lyhyesti – on siitä pidempikin versio, mutta pakko myöntää, että tulin tänne aika päähänpistosta. Mutta oli hyvä päähänpisto :).
      En ole näihin maisemiin kyllä vielä kyllästynyt. Käyn töissä tuolla yli 600 metrin korkeudessa ja edelleen on aamuja, että tulee sinne ajaessa itku ihan vaan siitä kauneudesta.

  • Emmi

    Koska olen uusi lukija, oli todella kiva lukea Norjaan muuttamisen alkuajoistasi. Ja jään tietysti odottamaan lisää näkökulmiasi kierrätyksestä, omavaraisuudesta ja ekologisuudesta ylipäänsä. Olen täysin samaa mieltä siitä, ettei kierrättäminen enään riitä (vaikka sekin on tärkeää) vaan nyt pitäisi jo panostaa miettimään, miten eläisi niin ettei mitään kierrätettävää edes tulisi.

    • admin

      Hei ja tervetuloa lukijaksi! On tosi kiva, kun uudet ihmiset löytävät blogiini. Mä olen tässä aikojen saatossa kirjoittanutkin jonkin verran noista mainitsemistasi aiheista, mutta kirjoitan varmaan nyt entistä enemmän.
      Olen paljon miettinyt sitä, mistä se tarve ostaa oikein tulee. Saatan elellä täällä ihan tyytyväisenä, mutta jos vain lähden johonkin kauppakeskukseen tai erehdyn johonkin kivaan nettikauppaan, yhtäkkiä tarvitsen ”välttämättä” vaikka mitä. Niinpä nykyään pysynkin pääsääntöisesti kotona :).

    • admin

      Oi, kiva kuulla, että tarinat kiinnostaa :). Onhan tämä vähän erilaista ja Suomen perspektiivistä usein aika eksoottistakin.

      Saan usein kuulla olevani rohkea ja se jaksaa aina vähän hämmästyttää, koska itse en pidä itseäni mitenkään erityisen rohkeana. Ehkä mä en vaan osaa sitten pelätä.

    • admin

      Kiva, että löysit tänne. Suunnitelmia on paljon, nähtäväksi jää, kuinka paljon saan niitä toteutettua :).
      Tänne tuli valitettavasti takatalvi ja taas enemmän kuin tarpeeksi uutta lunta. Tai ei kai maaliskuun alussa vielä voi puhua takatalvesta.

      Aurinkoa sinnekin!

  • marketta

    Kiva päästä lukemaan muidenkin kuin Suomessa asuvien suunnitelmia ja elämästä yleensäkkin!

    Minulle mies aikanaan sanoi, että jos taloon tulee vuohia, hän lähtee. En ole uskaltanut kokeilla! =’D

    • admin

      Tervetuloa lukemaan! Vaikka maisemat on erilaiset, niin olosuhteet on kyllä aika samanlaiset kuin jossain keskisessä Suomessa. Lämmin kesä, ja pitkä ja runsasluminen talvi.

      Joo, ei kannata kokeilla niitä vuohia. Siinä saattaa nimittäin mies lähteä. Mulla on edelleen vuohen sorkanjälkiä niin auton konepellillä kuin katollakin :D.

  • Marja Nuora

    Tuntuu hyvältä lukea niin sinun kuin monen muunkin omavaraisuusbloggaajan huoli maapallon tulevaisuudesta. Hyvä, että niin moni ottaa jo asian vakavasti ja miettii keinoja elää kestävämmin. Tätä on hyvä tehdä yhdessä vaikka näin blogien välityksellä!

    • admin

      Eikö vain? Tästä yhteisprojektista saa itsekin vähän uskoa tulevaisuuteen.
      Varsinkin täällä ulkomailla asuessa nämä nettiyhteisöt ovat kullan arvoisia.

  • admin

    Oi kiitos kauniista sanoistasi!

    Joo, vuohet… en ihan arvannut, että koirat pystyvät samaan – mulla olisi nimittäin koira vähän suunnitelmissa.

  • Tessa

    Mahtavaa kuulla ulkosuomalaisen elosta. Pihapiiri ja talo näyttävät aivan mahtavilta. Tosin uskon talven koettelevan siellä(kin) melkoisesti. On kiva seurata nyt, kun h-hetki alkaa puutarhan osalta. Ja olisi kiva kuulla kaikesta, mikä on norjalaisessa maalaiselämässä tyypillistä versus Suomessa asustelu. Olen seurannut Ylen ohjelmaa Yksineläjä Severin, joka asustelee vuonolaaksossa Norjassa. Sarja on ihan suosikki, mutta kiva saada myös suomalainen seurattava. 🙂

    • admin

      Hei, tervetuloa lukijaksi. Joo talvi koettelee täällä ainakin puutarhurin hermoja… Luin just yhden paikallisen puutarhurin mietteitä, niin se totesi, että paksu lumikerros suojaa niin hyvin, että täällä menestyy monet eteläisemmätkin lajit. Voi kai sen niinkin ajatella.
      Mulle lumi tuottaa jus nyt haasteita siinä, että kaikki mun kylvöruukut ja systeemit on varastossa, jonka ovi on puolitoistametrisen kinoksen takana… menee kylvöt vähän myöhäiseksi, jos niitä jään odottamaan.
      On tässä norjalaisessa maalaiselämässä ehkä jotain eroja Suomeen, pitää joskus niistä kirjoitella ihan oma postaus.
      Kiva kun kommentoit!

  • Jovelan Johanna

    Tuntuu, että toistan itseäni kommentista toiseen, mutta voi hitsi, miten mahtavaa saada tutustua niin erilaisiin projekteihin ja paikkoihin! Tämä sun paikka on hurmaava, ja tosi kiinnostava!

    Hauska muuten tuo sun 1. kuva tässä postauksessa 🙂 Pokkaava hevonen ovella!

    • admin

      Katsotaan, mitä tästä muotoutuu, tässähän ei ole valmiina muuta kuin kauniit puitteet. Mutta odotan innolla kesää.

      Toi kuva on tosiaan hauska. Oikeastihan se häätää kärpästä naamastaan, mutta näyttää, että se pokkaisi :). Hoitelin täällä kolmen vuoden ajan viiden hevosen laumaa, ja meistä tuli tosi läheisiä näiden hevosystävien kanssa. Kun menin niitä katsomaan laitumelle (sieltä toikin kuva), ne asettautui aina rinkiin ympärilleni. Joskus vaan lepäiltiin, joskus rapsutettiin toisiamme – olin yksi laumasta.
      Oi se oli hienoa aikaa! Sittemmin lauma on hajonnut, mutta onneksi kontakti joidenkin kanssa on säilynyt.

  • Minna- Ku ite tekee

    Upeat puitteet sinulla on elämiseen ja rohkeita päätöksiä olet tehnyt! Uskon että ihmiset havahtuvat siihen, että kierrättämistä ennen on kolme tärkeää vaihetta, mitä yksilötasolla voi tehdä. Kieltäydy, karsi ja korjaa ja käytä uudelleen. Sitten vasta pitäisi tulla kierrätä.

    • admin

      Täällä on hienot puitteet, kunhan toi lumi tosta ensin sulaisi…Nyt ei auta kuin odotella.
      Noin se mullakin meni. Ensin lajittelin ja kierrätin ahkerasti, mutta koska se on kuitenkin aika työlästä, aloin miettiä, että kuinka tätä kierrätettävää voisi vähentää.
      Ja toki kun täällä maalla asu, niin houkutuksiakin on huomattavasti vähemmän.
      Kiva kun kommentoit!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *