Elämänmuutos, Uncategorized

Mikä minä olen puhumaan omavaraisuudesta

Lumen tuiskutessa, ja nyt vaihteeksi pakkasen paukkuessa, olen lukenut paljon omavaraisuudesta kertovia blogeja. Hämmästellyt ja ihaillut ihmisten rohkeutta ja kylmäpäisyyttä.

Olen lukenut kaupunkilaisista, jotka muuttavat maalle, ostavat peltoja, ottavat kotieläimiä ja viljelevät maata. Lapsiperheistä, jotka asuvat pienissä mökeissä ilman sähköä ja juoksevaa vettä. Ihmisistä, jotka viljelevät vihanneksensa itse, säilövät, keräävät, kalastavat, ja jopa teurastavat itse.

Ja ovat kaikkien arjen hankaluuksienkin keskellä onnellisempia kuin koskaan.

Olen lukenut permaviljelystä. Kanaroduista. Lampaista. Kompostoinnista. Viljelysuunnitelmista. Säilönnästä. Maakellareista. Yrittämisestä ja erehtymisestä. Epäonnistumisista ja onnistumisista.

Olen ollut niin onnellinen, että maailmassa on muitakin, jotka ajattelevat kanssani samalla tavalla.

Vaikka poliitikot meille muuta yrittävät vakuuttaa, niin maaseudulla voi edelleen elää. Kuluttamista on mahdollista rajoittaa radikaalisti. Ruokaa voi tuottaa itse. Omavarainen elämä on mahdollista.

Olen kuitenkin näitä tarinoita lukiessani tuntenut itseni monta kertaa pelkäksi puuhastelijaksi ja miettinyt, että mitä minä oikein tässä joukossa teen?

Olen vielä niin kovin kaukana omavaraisuudesta, enkä jaa näiden ihmisten kanssa juuri muuta kuin ideologian ja uskon toisenlaisen elämän mahdollisuuteen.

Mikä minä olen kirjoittamaan omavaraisuudesta, joka olen omavarainen ainostaan mustikoiden ja nokkosen suhteen?

Mutta ehkä juuri siksi olen oikea ihminen kirjoittamaan tästä.

Vaikka tarinat totaalisesta elämänmuutoksesta ja maallemuutosta ovat hienoja, lohduttavia ja inspiroivia, niin ne saattavat olla joillekin ihmisille myös lannistavia ja lamaannuttavia.

Ajatellaan helposti, että jos koko elämää ei pysty muuttamaan, niin kannattaako tehdä mitään. Vähätellään omaa merkitystä kokonaisuuden kannalta. Ihan niin kuin minäkin olen tehnyt.

Realismia kun on se, että kaikki eivät voi muuttaa maalle ja ryhtyä omavaraiseksi.

Mutta jokainen voi tehdä jotain.

Ja niillä useiden yksilöiden pienillä teoilla on lopulta kokonaisuuden kannalta suurempi merkitys, kuin yksittäisten ihmisten ja perheiden täydellisellä elämänmuutoksella.

Pieni ajatusleikki:

Siitä ei ole kovin kauan, kun joku keksi tehdä saippuasta nestemäistä ja laittaa sen muovipulloon. Olisiko ollut 80-luvulla. Syntyi suihkugeeli.

Heräsin itse muovijätteen  kasvavaan määrään reilu kymmenen vuotta sitten, ja ensimmäinen tekemäni  konkreettinen asia oli siirtyminen palasaippuan käyttöön. Asuin silloin kaupungissa. Olisihan yksi muovipullo vähemmän roskikseen. Pikkujuttu, voisi ajatella.

Suomessa on noin 2,5 miljoonaa kotitaloutta. Jos arvioidaan, että puoli miljoonaa kotitaloutta olisi nyt siirtynyt palasaippuan käyttäjiksi (tuskin kuitenkaan), niin noin 2 miljoona kotitaloutta käyttää edelleen suihkugeeliä.

Keskimäärin talouksiin ostetaan uusi suihkugeeli noin kaksi kertaa kuussa. Yhden hengen talouksiin harvemmin, suurissa perheissä useammin. Yksi kotitalous käyttää näin keskimäärin 24 pulloa suihkugeeliä vuodessa.

Koko Suomessa kulutetaan siis keskimäärin 48 000 000 pulloa suihkugeeliä vuodessa (2 miljoonaa x24). Jos leikitään ajatuksella, että kaikki kotitaloudet olisivat siirtyneet käyttämään palasaippuaa silloin kymmenen vuotta sitten, Suomessa olisi kulutettu 480 000 000, siis 480 miljoonaa muovipulloa vähemmän. Pelkästään suihkugeeliä.

Ja nyt ei puhuttu vielä itse suihkugeelistä ja sen sisältämistä mikromuoveista mitään. Puhuttiin vain pakkauksesta.

Mutta pointtina tässä ajatusleikissä oli, että

pienillä teoilla on suuri merkitys.

Jokaisen ihmisen jokaisella valinnalla on merkitystä kokonaisuuden kannalta.

Ihan joka kerta.

Jos päätit juuri vaihtaa palasaippuaan, niin valitse suomalainen käsintehty saippua. Suomalaista käsintehtyä saippuaa tekee mm. Soap Oulusta ja Juukalainen Sola-saippua.

( ps. tämä ei ole maksettu mainos tai affiliate-linkki, vaan pelkkä vinkki )

Saippuaa voi valmistaa myös itse – itse aion kokeilla ensi kesänä, kunhan raaka-aineet paljastuvat tuolta hankien alta.

 

ps. Facebookissa on ryhmä, jossa minä ja muut omavaraisuudesta kirjoittavat julkaisemme blogikirjoituksiamme. Käy ihmeessä tutustumassa.

10 thoughts on “Mikä minä olen puhumaan omavaraisuudesta

  1. Jostakinhan sitä on aloitettava. Pitkäkin matka alkaa yhdestä askeleesta, nyt ehkä olet omavarainen parin asian suhteen, ensi vuonna useamman ja seuraavana vuonna taas …. Täydelliseen omavaraisuuteen on todella vaikea päästä ja sitten voi miettiä onko se järkevääkään. Mutta omavaraisuutta kohti voi kulkea tekemällä itse, luopumalla tarpeettomasta ja tekemällä kestäviä valintoja. Sillä tavoin löytää oman tapansa elää mielekästä elämää.

    1. Noinhan se menee. Jokainen askel oikeaan suuntaan on plussaa. Itsellä se on ollut tähän asti just eniten kulutustottumusten muuttamista, ostan paljon vähemmän ja harkiten.
      Mutta paljon on vielä tehtävissä.

  2. Monesti asia etenee pienen pienin askelin ja kun se askel on otettu. Tapahtuu se mystinen asia siitä tulee uusi normaali. Kun tämä muutos tapahtuu vähän siellä ja vähän tällä niin ei sitä muutosta edes huomaa. Jossain vaiheessa muuttuu siihen, että näkee vain ne mitä haluaa muutta eli tavoitteet. Todennäköisesti olet paljon pidemmällä kuin osaat kuvitella. Itselle ongelma on sähkö ja miten se nyt sinulla tulikaan? Muistelenko oikein, että tulee ihan omasta pihasta? Eli kun se on mun tavoite niin näen sen suurena saavutuksena. Sinulle se on normaalia eli ei tunnu oudolta (omavaraiselta) kun ainahan se on noin ollut.

    1. Olen miettinyt paljon just tota ”uutta normaalia”. Olen syntynyt 60-luvulla ja se silloinen elämäntapa on jossain tuolla selkärangassa, sen jälkeen on vaan tullut elämään niin paljon ”uutta normaalia”. Eli mulla olisi oikeastaan vielä enemmän poisopittavaa kuin opittavaa.
      Joo sähkö tulee ”omasta” (so. vuokraisännän) 100-vuotiaasta vesivoimalaitoksesta, ja se on kyllä aika hienoa. Mutta se ei ole missään määrin omaa ansiota, kävi vain hyvä tuuri.

      1. Aatteles nyt 100 vuotias voiman pesä. Se on ainakin ehtinyt jo tuottamaan enemmän mitä sen valmistukseen on mennyt. Voisiko se edes olla omaa ansiota? Niin tai näin. Olet säilyttämässä jotain vanhaa ja hienoa, joka joskus on jollekkin tuonut elannon. Näen sinun asumis muodon jo niin mahtavana. Tila on säilynyt jo pitkään. Tärkeintä on, että säilyy vielä pitkään. Tyhjät talot kuolevat nopeasti. Niin tavallaan matka on kulutuksesta luopumista johon on totuttu. Olet kyllä ihan oikeassa. Enempi on totutusta luopumista tai helposta pois oppimista.

  3. Hyvä kirjoitus! Pienistä valinnoista arjessa muodostuu aina isompia kokonaisuuksia, isompia paloja hyviä ja kestävämpiä ratkaisuja. Näin itsekin olen asiaa pähkäillyt, ja yritän vuosi vuodelta muuttaa omaa kulutustani kestävämmäksi, vaikka sitten pieni pala(saippua) kerrallaan. 🙂

    1. Tosi usein kuulee sanottavan, että mitä sillä on merkitystä, mitä me täällä pohjolassa tehdään, kun Kiina ja Intia…. Tai että mitä merkitystä sillä on mitä minä teen.

      Ja kun just sillä on merkitystä. Niillä pienillä yksityisten ihmisten valinnoilla. Teollisuus ja kauppa tulee kyllä sitten perässä, kun niiden on pakko. Ja poliitikot sitten vielä niidenkin perässä – vähän vaikuttaa siltä.

      Jatketaan urakkaa – saippua kerrallaan.

    1. Heikki on ihan oikeassa. Omavaraisuus on vain yksi osa suurempaa palettia ja elämänmuutosta. Ne muut valinnat ja askeleet ovat ihan yhtä tärkeitä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *