Muutama sana elämänmuutoksesta

Oman elämänmuutokseni, eli Norjaan muuton, tiimoilta olen saanut yksinkertaistaen kahdenlaista palautetta. Osa on ihaillut rohkeuttani ja ihmetellyt, miten oikein uskalsin tehdä niin suuren elämänmuutoksen ja vielä tässä iässä.

Toiset ovat asettuneet vähän puolustuskannalle: kyllä hekin, mutta… Tai helppohan sinun on kun… Ja sitten todennäköisesti on vielä se kolmas ryhmä, joka on hiljaa odotellut, että palaan maitojunalla takaisin.

No, olin ehkä rohkea, mutta se ei tarkoittanut sitä, että en olisi pelännyt. Päätöksen tehtyäni heräsin lukuisia kertoja yöllisiin kauhukohtauksiin. Olin paniikissa ja mietin, mitä olin tekemässä. Olinko tullut hulluksi? Pelotti aivan älyttömästi.

Minulla ei ollut lapsia tai miestä hidastamassa, mutta minulla oli monenlaisia muita siteitä ja sitoumuksia, jotka jouduin rikkomaan. Ihmisiä, joille jouduin tuottamaan pettymyksen. Tunsin itseni monta kertaa roistoksi.

 

 

Mutta motiivi ja pakko muutokseen olivat voimakkaampia, ja sain asiat järjestymään ihan hyvällä tavalla. Minulla oli hyvät taloudelliset edellytykset, koska tein erittäin kipeän ratkaisun ja myin minulle tärkeän kesäpaikan. Tosin muutto olisi ollut täysin mahdollinen ilman sitäkin.

Minulla oli niin voimakas sisäinen palo ja pakko elämänmuutokseen, että se pakotti minut toimimaan pelostani huolimatta. Mutta se edellytti todella paljon työtä ja kipeitä ratkaisuja.

En ole kuitenkaan katunut, en kertaakaan.

Monet ovat tehneet suuria elämänmuutoksia ja hypänneet pois oravanpyörästä, mutta jokaisen tarina on erilainen. Itse haluaisin korostaa sitä, että elämänmuutoksessa sinänsä ei ole mitään tavoiteltavaa tai ihailtavaa, eikä se ole suinkaan helppo prosessi. Jos olet tyytyväinen nykyiseen elämäntilanteeseesi, niin olet onnekas.

 

 

Mutta jos tunnet tarvetta suurempaan elämänmuutokseen tai hidastamiseen, niin mieti ainakin näitä:

 

– Varmista, että unelma on omasi, ja että tarve lähtee omasta elämäntilanteestasi ja omista arvoistasi. Muutokseen vaaditaan todella voimakasta motivaatiota, koska se vaatii kovaa työtä ja edellyttää aina myös paljosta luopumista ja irtipäästämistä.

 

– Kun alat pohtia elämänmuutosta, mieleesi tulee satoja syitä, miksi se ei ole mahdollista. Pohdi, mitkä näistä syistä ovat todellisia ja mitkä pelon synnyttämiä.

Tuttu tuntuu usein turvalliselta, vaikka se aiheuttaisi kuinka paljon pahaa oloa ja tyytymättömyyttä. Tutussa ympäristössä ja tutuissa olosuhteissa tiedämme, mitä odottaa. Suurempi elämänmuutos on usein hyppy tuntemattomaan, emmekä voi tietää, mitä on odotettavissa.

 

– Tee päätös ja ota se ensimmäinen askel. Tulet todennäköisesti hämmästymään, kuinka asiat sen jälkeen alkavat vain loksahdella paikoilleen Valmistaudu kuitenkin siihen, että tulee myös takapakkia.

 

– Valmistaudu siihen, että muutos herättää vastustusta, koska se väistämättä vaikuttaa myös muiden ihmisten elämään, tavalla tai toisella. Se saattaa herättää myös kateutta ja sen myötä yrityksiä mitätöidä tai kampittaa muutostasi. Valitse tarkkaan, kenelle uskoudut ja keneltä haet tukea.

 

– Elämänmuutos on aina jossain määrin itsekäs prosessi, joka pakottaa myös ympäristöäsi muuttumaan, halusivat he sitä tai eivät. Tämä ei tarkoita sitä, että muutokset pitäisi tehdä toisista piittaamatta, kyynärpäätaktiikalla tai siltoja poltellen.

Toiset täytyy ottaa huomioon, mutta samalla muistaa, että tämä on sinun elämäsi ja elät tätä elämää vain kerran. Joskus on aika olla epäitsekäs, mutta joskus on pakko toimia itsekkäästi. Pidemmällä tähtäimellä muutos voi olla hyväksi myös läheisille.

 

 

– Mieti, onko muutoksen aika nyt? Vaikka päämääränä siintäisikin se täydellinen irtiotto, niin joskus on ihan järkevää tai yksinkertaisesti pakko edetä hitaasti ja askel kerrallaan.

 

– Elämänmuutos tai hidastaminen ei tarkoita automaattisesti sitä, että muuttaa majaan palmun alle tai maalle viljelemään porkkanoita. Hidastaa voi myös siinä nykyisessä elämässä. Voi vaihtaa työpaikkaa, kuluttaa vähemmän, karsia harrastuksiaan, vähentää netissä käytettyä aikaa – mikä kenellekin sopii. Pitää tarkastella elämäänsä vähän uudella tavalla, ja miettiä, mitä voisi tehdä toisin. Tässäkin muutos alkaa pienistä asioista.

 

– Elämänmuutos, ainakaan radikaali sellainen, ei ole koskaan helppo. Se on vaativa, usein kivulias prosessi, jossa joutuu kohtaamaan monenlaisia kipeitä tunteita. Siihen sisältyy lähes poikkeuksetta myös pelkoa, syyllisyyttä, häpeää, ahdistusta, masennusta, epätoivoa ja epävarmuutta – todella synkkiä hetkiä.

Mutta sitten: se tarjoaa myös suunnatonta iloa, vapauden ja onnen tunnetta, jännitystä, riemua ja aivan uutta  ja uudenlaista energiaa.

 

– Epäonnistumista tai katumista ei tarvitse pelätä. Ei ole häpeä muuttaa takaisin Suomeen, tai palata sieltä maalta kaupunkiin tai takaisin vanhaan työpaikkaansa. Jos joku on vahingoniloinen, niin olkoon. Sinä olet ainakin yrittänyt.

Joskus pitää lähteä kauas, että näkee lähelle. Ja jos elämäsi ei ulkoisesti olekaan muuttunut, niin sinä taatusti olet.

 

– Muutoksen ei tarvitse olla suuri. Jokaisen ei tarvitse, eivätkä kaikki voi tai edes halua muuttaa ulkomaille tai maalle asumaan. Jotkut lähtevät ja toiset jäävät. Mutta varmasti ihan jokaiselle olisi hyväksi herätellä välillä itseään, ja vaihtaa vaikka reittiä työmatkallaan tai tehdä ostokset toisessa kaupassa.

Pienetkin muutokset totutusta saattavat tehdä ihmeitä ja antaa elämään ihan uutta perspektiiviä.

 

 

Ja lopuksi:

pienimmillään, mutta ei aina helpoimmillaan, muutos voi olla muutos asenteessa tai suhtautumisessa nykyiseen tilanteeseen.

 

(Ensimmäistä kuvaa lukuunottamatta, kuvat Jotunheimenin kansallispuistosta)

 

kirjoitettu 17.4.2019