Yksi onnen avaimia, hyväksyminen

Yksi onnellisuuden avaimia on se, että hyväksyy asiat sellaisena kuin ne ovat ja tulevat. Myös negatiiviset. Niin kuin vaikka tämän kymmensenttisen uuden lumen, joka on tänään leijaillut taivaalta peittäen niin vaaleanvihreät koivut, kuin sini- ja valkovuokotkin (kuvat eivät ole tältä päivältä).

Sitä pitää yrittää tietenkin muuttaa asioita, joihin voi vaikuttaa, mutta muuten hyväksyä asiat sellaisena kuin ne ovat. Joitain asioita vastaan nyt vaan on ihan turha pullikoida.

Omana (kaukana häämöttävänä) tavoitteena on, että oppisin ottamaan asiat vastaan arvioimatta tai arvottamatta niitä liikaa negatiivisiksi tai positiivisiksi.  Jos nimittäin asennoidumme johonkin asiaan kovin negatiivisesti, ei se ainakaan helpota sen ratkaisemista.

Molemmat, sekä tuo hyväksyminen että arvostelemattomuus, ovat muuten aika keskeisiä juttuja mindfullnessissa eli hyväksyvässä tietoisessa läsnäolossa. Ei helppoa, mutta taito, ja sellaisena ihan mahdollista oppia.

Hyvä harjoitus: kun seuraavan kerran tapahtuu jotain, minkä koet negatiivisena, kuten vaikka kaadat kahvikupin tai maitolasin. Yritä hengittää syvään, suhtautua asiaan täysin neutraalisti ja toimia. Enkä tarkoita tässä, että yrität suhtautua positiivisesti, vaan nimenomaan täysin neutraalisti. Asiana, joka pitää hoitaa.

Koska faktahan on se, että jos jokin asia on tapahtunut, niin se on tapahtunut. Voimme raivota, polkea jalkaa, itkeä tai huutaa, mutta se ei muuta tapahtunutta. Ainoa asia mihin voimme vaikuttaa, on oma asennoitumisemme.