• Elämää maalla,  Mieli ja hyvinvointi,  Uncategorized

    Joskus vaan väsyttää

    Joskus väsyttää, ja on ihmeellistä, miten se muuttaa kaiken. Kaikki, mikä oli eilen ihanaa, kaunista ja inspiroivaa, näyttää yhtäkkiä harmaalta, ikävältä ja surulliselta, eikä voisi vähempää kiinnostaa. Kun ( jostain tuntemattomasta syystä ) erittäin huonosti nukutun yön jälkeen tekee stressaavan työpäivän, ja tulee kotiin, jonka reilu kymmenen asteen pakkanen ja jäätävä tuuli on ikävästi jäähdyttänyt, asettuu vanhan talon romantiikkakin uuteen perspektiiviin. Tänään oli ulkona nimittäin niin jäätävää, että jopa Ivar pyörähti jo portailta takaisin sisään – ja se ei tapahdu ihan helposti. Kun iltapäivällä seisoin kylmässä keittiössä, olisi tehnyt mieli polkea jalkaa ja heittäytyä lattialle itkemään, mutta ei auttanut. Piti alkaa viritellä tulta erinäisiin uuneihin. Poikkeuksellisesti jopa yläkerran makuuhuoneeseen, jossa…

  • Mieli ja hyvinvointi

    Loppuelämän ensimmäinen päivä

    Täytin eilen taas vuosia. Ensin se ei tuntunut hyvältä. Sitten luin sattumalta instagramista kommentin, kuinka jokainen syntymäpäivä on etuoikeus, jota ei suoda kaikille. Mitä vanhemmaksi elää, sitä suurempi etuoikeus. Se pysäytti ja laittoi ajattelemaan. Ei tämä ole itsestään selvää minullekaan. 25-vuotispäivä olisi voinut olla viimeiseni. Tai oikeastaan tietenkin jokainen mennyt syntymäpäivä olisi voinut olla viimeiseni. Mielen nurina muuttui kiitollisuudeksi. Syntymäpäivän lähestyessä mieleen hiipii usein pieni paniikki siitä, että aika loppuu kesken. On vielä niin paljon, mitä haluaisin tehdä. Muistan kuinka lapsena ystävän kanssa rakennettiin leikkiä niin perusteellisesti, että ei koskaan ehditty kunnolla leikkimään. Kotiinlähdön hetkellä huudettiin aina, että me just alotettiin! Toivon, että sitten joskus viimeisenä päivänä ei ole samaa…

  • Elämää maalla

    Väliaikakatsaus

    Mikä merkillinen kesä. Olisi ollut niin paljon kirjoitettavaa, mutta niin vähän aikaa tai energiaa. Muuton piti tapahtua sopivasti ennen lomaa tai siinä ihan loman alussa. Se toteutui loman viimeisenä päivänä. Lähes samassa muuttokuormassa tänne muutti kesätyöntekijät, eli vuohet ja hevoset. Ja kolme kuormallista polttopuita pihaan ( ”että riittää moneksi vuodeksi…” ).  Ja siihen sellaiset reilut 30 astetta lämmintä ihan joka päivä.     Sen huipentuman jälkeen olenkin ollut sitten tiiviisti palkkatöissä, ja illalla ilman viilentyessä ( sinne 25 asteeseen ), heitellyt halkoja puuliiteriin. Vuohet apulaisina. Niin kuin puutarhassakin, mutta siitä sitten toinen kerta. Enemmän on kuitenkin naurattanut kuin itkettänyt. Välillä alkoi vähän leukapieliä kiristää, mutta päässäni soi yhä uudestaan lause:…

  • Mieli ja hyvinvointi

    Odottelua

    Täällä kevät etenee hitaasti, mutta varmasti. Sama koskee vähän kaikkea muutakin. Kaikki on oikein hyvin, mutta silti moni asia on just nyt vähän käymistilassa. Selän paraneminen, se taloasia ja nyt työpaikallakin on ehkä tulossa muutoksia (hyviä sellaisia), mutta nekin ehkä. Kaikki on just nyt epävarmaa. Ei auta kuin antaa ajan kulua ja katsoa, mutta tällainen välitila ei  oikein inspiroi kirjoittamaan. Eikä se oikein inspiroi tekemään mitään muutakaan. Elämä menee vähän odotteluksi. Nyt onkin varmaan ensimmäinen vuosi pitkään aikaan, kun en ole ostanut yhtään siemenpussia, saati kylvänyt siemeniä. Kun en oikein tiedä, mitä pihaa ja kasvimaata tässä suunnittelisin. Oikeasti ongelma on taas vain korvien välissä, onhan mulla piha ja mahdollisuudet tässäkin,…