• Elämää maalla

    Myrskyn silmässä

    Eletään taas pienen pettymyksen tammikuuta. Talvipäivän seisaus ja joulu on ohi, vuoden vaihteen euforia haihtunut ja kevät ei tullutkaan. Tuli valkoinen, hiljainen ja kuolleelta tuntuva tammikuu. Sitä aina hairahtaa ajatukseen keväästä vähän liian aikaisin, vaikka fakta on, että nyt eletään sitä todellista sydäntalvea. Yritän vihjailla universumille, että riittäis jo. Riittäis kylmä ja riittäis lumi, mutta tässä asiassa toiveitani ei ole kuultu. Tosin tänään istun täällä myrskyn silmässä ja ulkona on valkoista mutta ei hiljaista. Tällä kertaa myrsky ei hypännyt tästä yli vaan tuuli puskee laaksoa pitkin ja vinkuu nurkissa. Huomiseksi on luvattu 3o senttiä uutta lunta. Monet tiet on poikki, rekkoja nostetaan ojista ja olen kiitollinen, että tänään ei tarvinnutkaan…

  • Mieli ja hyvinvointi

    Uuden edessä

      Olen kuullut ja lukenut tosi monelta suunnalta, että tämä mennyt vuosi on ollut kammottavan raskas ja vaikea. Ja kyllä se on sitä monelle ollut ihan oikeasti – kyse ei ole vain tunteesta. Ajattelin ensin, että itselleni mennyt vuosi on ollut lähinnä mitäänsanomaton, mutta kyllä se on haastanut omaakin kestävyyttä. Aika kivuttomasti mennyt loppusyksy on vain haihduttanut kesän ahdistukset mielestä. Raskaimpana juttuna omalla kohdallani oli varmaankin vanhan Ines-kissan sairastaminen ja kuolema. Sen rintaa painavan huolen rinnalla, auton jatkuvat hajoamiset  ja lomamatkojen peruuntumiset tuntuvat näin jälkeenpäin kuitenkin aika pieniltä vastoinkäymisiltä. Mutta jotenkin kovin tahmea, välillä ahdistavuuteen asti, tämä mennyt vuosi on omallakin kohdallani ollut.     En tiedä mistä tällainen niin…

  • Elämää maalla

    Elonmerkkejä

      Olin jo jonkin aikaa huomannut liikettä tuolla hiljaisella pihalla. Nykyisten vuokraisäntieni omistamalla hyljätyllä pientilalla. Ensin hävisivät auton romut. Sitten kaadettiin puskia. Ajattelin, että talo on saanut nyt sitten lopullisen purkutuomion. Mutta sitten sinne ilmestyikin pihaan hevoskuljetusvaunu ja aitaus! Taloon oli selvästi muuttamassa joku. Joku jolla on hevosia. Minun talooni! Siihen josta olin salaa aina haaveillut. Kerran jopa maininnutkin isäntäperheelle, mutta ei siihen kuulemma voinut muuttaa, Se oli niin huonossa kuonossa, eikä siinä ollut sähköä eikä vettä. Ensin ärsytti. Seisoin siellä pihassa kädet puskassa ja poljin jalkaani. Noin kuvaannollisesti ainakin.     Sitten selvisi, että talooni muuttaakin entinen naapurini. Mies, joka käy kengittämässä nämä meidänkin hevoset. Mies, jonka valtavia työhevosia…

  • Mieli ja hyvinvointi

    Minäkö ärsyttävä valittaja?

    Siskoni soitti ja sanoi olevansa väsynyt siihen, että kaikki tuntuvat tällä hetkellä valittavan jostain. Jos eivät muusta, niin siitä, kuinka kaikki vain valittavat.   Oikeastaan hän siis valitti sitä, että kaikki valittavat sitä, että kaikki valittavat. Noin niin kuin yksinkertaistettuna. Kun tajuttiin, niin molempia alkoi naurattaa ja valittaminen loppui sillä kertaa siihen.     Tähän on todettava, että suomalaiset ovat valittamisen taidossa ainakin norjalaisiin verrattuna erityisen ansioituneita. Näin siis minäkin, pidän itseäni edelleen ihan suomalaisena. Ei me nimittäin rehellisyyden nimessä moneen kansaan verrattuna mitään suoranaisia ilopillereitä olla.   Enkä todellakaan usko siihen, että vain negatiivisuus on rehellisyyttä, kun taas positiivisuus pinnallista teeskentelyä. Tätä väitettähän monet suomalaiset mielellään viljelee. Että me…