Täällä, niin kuin koko Euroopassa, on viime päivinä ”nautittu” melkoisista helteistä. ”Nautittu” on lainausmerkeissä, koska se on vähän suhteellinen käsite ja jakaa ihmisiä.  Rajansa nimittäin kaikella, helteilläkin. Täällä ei tosin ole päästy edes ihan kolmeenkymmeneen, joten turha kai se on valittaa. Siitä huolimatta olen viettänyt viimeiset kaksi päivää istuen verannalla vettä lipitellen. Ja kiittänyt luojaani, että veranta on pohjoiseen päin. Keväällä se vähän ärsytti. Muistelin viime kesää, jolloin täällä oli pitkään +35 astetta, ja mulla muuttorumba kovimmillaan. En ihan ymmärrä, kuinka selvisin siitä hengissä. Pari päivää sitten jouduin muuttamaan yläkerran paahteisesta makuuhuoneesta tänne alakerran sohvalle nukkumaan. Kun pitää verhot kiinni ja ikkunat yöllä auki, on täällä toistaiseksi vielä ihan siedettävää.     Puutarhalle lämpö on tehnyt hyvää. Olen syönyt…

On aika ihanaa viettää vapaapäivän aamua sateen ropistessa kattoon. Saa herätä rauhassa ja juoda kahviaan pitkään ja hartaasti.  Linnut laulavat ikkunan ulkopuolella. Näitä sateisia aamuja on vain ollut turhan paljon. Muutamaa lämmintä päivää lukuunottamatta, lämpötila on pysytellyt alle kymmenessä asteessa, ja kesä tuntuu tulevan kovin hitaasti. Kissatkaan eivät halua mennä tänään ulos, vaan nukkuvat sisällä. Lille Venn istui äsken vieressäni tuijottaen minua tiiviisti. Mietin mitä sillä on asiaa. Kun nousin hakemaan lisää kahvia, tuolini vallattiin välittömästi. Joten se olin siis minä, joka oli vallannut Lille Venin tuolin. Minun piti vaihtaa paikkaa.     Olen muuttanut aika monta kertaa, ja todennut usein, että tavarat löytävät uudessa kodissa itse paikkansa. Kun vähän aikaa odottaa, ne…