-
Perspektiiviä hakemassa
Olin eilen vakaasti päättänyt tehdä keittiössä perusteellisen siivouksen. Olin päättänyt, että vaikka kuka ehdottaisi mitä ja pyytäisi vaikka mihin, en lähtisi. Nyt pysyisin päätöksessäni. Olen nimittäin toisinaan melkoisen impulsiivinen toimissani, ja asiat jäävät usein kesken. Varsinkin vähän epämieluisat sellaiset. Iltapäivällä kesken jääkaapin pesun tuli puhelu ystävältä: mitä jos kivettäisiin tuonne omalle vuorelle? Ei tarvinnut kauan miettiä, tai oikeammin en miettinyt varmaan ollenkaan. Jääkaapin pesu jä kesken, ovi kiinni ja vaatteiden vaihtoon. Oli nimittäin vähän kiire, että ehdittäisiin tehdä reissu ennen iltahämärää. Se siitä päätöksestä ja keittiön siivoamisesta. No, olen yleensä kivennyt tuonne lähivuorelle ainakin muutaman kerran vuodessa, mutta tänä vuonna se on jäänyt väliin. Olen sitä kyllä…
-
Terveisiä pilven alta
Terveisiä täältä pitkän pilven alta. Rannikkoseutuja on hellitty auringolla, lämmöllä ja upeilla syyskeleillä, mutta me täällä keski-Norjassa olemme jämähtäneet suuren pilven alle jatkuvalta tuntuvaan tihkuun, sumuun ja pimeyteen. Puolukat on edelleen poimimatta ja sipulit nostamatta, koska joka päivä sataa tihuuttaa. Ihan joka päivä jo ainakin kaksi viikkoa. Enemmänkin. Huoh. Marraskelit alkoivat vähän turhan aikaisin. Mainitsin edellisessä postauksessa Norjaan ja norjalaisiin liittyvät usein hyvinkin osuvat stereotypiat. Oma työpaikkani on n i i n norjalainen, että joskus naurattaa. Ruohokattoiset hirsimökit, vuoristomaisemat ja lampaankellojen kilkatus. Eikä vähimpänä punaposkiset työntekijät urheiluvaatteissaan. Työskentelen entiselle maatilalle perustetun psykiatrisen klinikan yhteydessä. Niin kuin kaikilla vähänkin suuremmilla maatiloilla, myös tällä entisellä maatilalla on ns. seter, jonne…
-
Puutarhahulluus
Olen viettänyt viime päivinä jokusen tunnin tunnin tuolla kasvimaalla lapion ja kuokan kanssa, heitellyt kiviä ja nyhtänyt rikkaruohoja. Samalla on ollut hyvää aikaa miettiä, mikä ihme saa ihmisen vapaaehtoisesti ryhtymään moiseen urakkaan? Ja toisaalta miettimään sitä, miksi ihmeessä kaikki eivät ymmärrä puutarhassa tai kasvimaalla raatamisen ihanuutta? Sillä niin onnellinen olen kyykkiessäni tuolla kädet ja naama mullassa ja meditoidessani rikkaruohojen parissa. Kyllähän puutarhahulluus oikeasti on jonkinlaista hulluutta. Se iskee joka vuosi siinä talvipäivän seisauksen jälkeen, kun mieli alkaa taas siirtyä seuraavan kevääseen ja kesään. Ja kun ensimmäinen siemenluettelo tulee postista vuodenvaihteen tienoilla, on edellisen kesän puurtaminen, rupiset porkkanat ja epäonnistuneet vihannekset jo autuaasti unohtuneet. Jos miettii työn ja…
