-
Sopeutumisvaikeuksia ja hysteriaa
”Nautitaan pimeydestä” totesin tässä joku aika sitten. Nautitaan kyllä, mutta kun jotain muutakin pitäisi saada tehtyä. Olen ollut viime aikoina paljon töissä (niinpä kuvatkin ovat työpaikalta). Tulen kotiin puoli neljän aikoihin, päästän kissat ulos, kun on vielä hetken valoisaa. Laitan ruokaa, huudan kissat sisään pimenevästä illasta. Syön, istun hetken netissä ja sitten alankin jo vilkuilla kelloa, että olisiko jo nukkumaanmenoaika. Siis puoli kuudelta! Joskus aikaisemminkin. En ole mitenkään erityisen väsynyt, mutta mieli, tai ehkä pikemminkin aivot, ei millään taivu ajatukseen, että kun ulkona on pilkkopimeää, niin sisällä voisi vielä tehdä jotain järkevää. En saa iltapäivisin tai iltaisin mitään aikaiseksi. Tämä sama ilmiö oli myös viime syksynä. En meinaa millään sopeutua…
-
Ikävistä ikävin
Ystävä Suomesta laittoi tässä eräänä iltana WhatsAppiin lähes mustan kuvan ja kysyi, onko meillä täällä yhtä pimeää. Vähän nauratti, koska olin just töistä tullessani ostanut kaupasta otsalampun, tullut kotiin ja nukahtanut sohvalle yli kahden tunnin ”päiväunille”. Joten pimeää on ja uni maistuu. Erityisen pimeää on myös siksi, että maassa ei ole vielä lunta. Vaikka toisaalta kaipaan lumen tuomaa valoa, olen myös kiitollinen jokaisesta lumettomasta päivästä, joka vie minua taas lähemmäksi ensi kevättä ja kesää. Ja tämä pääasiassa siksi, että lumi muuttaa työmatkat stressaaviksi. Ja toki vähän pelottaa myös se, kuinka selviäisin oikein lumisesta talvesta tuolla talossani – ja erityisesti niistä aikaisista aamuista. Viime viikonloppuna saatiin kuitenkin reilusti vettä ( onneksi…
-
Kaikessa rauhassa
Vähän hämmentyneen oloiset peipposet kävelevät metrisellä hangella ja miettivät, että mikä ei täsmää. Se ensimmäinen viritteli lauluaan jo muutama päivä sitten, mutta lumisade on hiljentänyt senkin. Tämä kevät etenee niin kovin hitaasti. Toisaalta se sopii minulle, koska elämä on viimeiset kaksi viikkoa ollut muutenkin kuin hidastetusta filmistä. Jokainen liike pitää tehdä harkiten ja hitaasti. Paikallaan ei voi pysyä kovin kauan, koska liike todellakin tuntuu olevan parasta lääkettä. Tämä kaksiviikkoinen on ollut myös hyvää ja terveellistä vieroitusta netistä ja somesta – kun ei ole pystynyt istumaan aloillaan juuri viittä minuuttia kauempaa ja pehmeään sohvannurkkaan käpertyminen on edelleen vain haaveissa. Mutta kyllä se tästä. Kevät etenee ja selkä paranee, vaikkakin hitaasti. …
-
Varaslähtö norjalaiseen pääsiäisenviettoon ambulanssikyydillä
Täällä lähestytään ehdottomasti vuoden huippuhetkeä, eli pääsiäistä (ainakin jos norjalaisilta kysytään). Ulkoilua, pitkiä hiihtoretkiä, auringossa istumista, appelsiineja, mäenlaskua, murtuneita raajoja ja punaisen ristin pelastuspartioita. Pääsiäisenä sattuu ja tapahtuu ja juhlien jälkeen lasketaan kuolleiden ja loukkaantuneiden määrää, ikään kuin Suomessa hukkuneita juhannuksena. Itse otin varaslähdön norjalaiseen pääsiäiseen viime torstaina. Lähdettiin töissä porukalla pulkkamäkeen. Laskettiin isolla pellolla, ei ollut hirveän jyrkkää eikä muutenkaan vaarallista. Itselläkin on pulkkamäet vielä kehon muistissa, joten olin mukana leikissä. Viimeisellä kerralla kokeilin paholaisen keksintöä, laskumattoa. Se menee lujaa, mutta totesin, että sitä ei voi tarvittaessa a) ohjata b) jarruttaa c) kaataa. Päädyin tietenkin moottorikelkan tekemään töyssyyn ja lensin puolen metrin korkeudesta suoraan takapuolelleni ja tunsin, kuinka selkäranka…
