-
Koko elämän KonMari
Vaikka en eläkään suoranaisessa tavarakaaoksessa, minulla on yksi huone, joka toimii varastona. Vein sinne tähän taloon muuttaessani kaiken sellaisen, jolle en silloin keksinyt muutakaan paikkaa. Tarkoituksena oli käydä ne tavarat läpi ”sitten joskus”. Nyt puolitoista vuotta myöhemmin, en ole avannut tuon huoneen ovea montaakaan kertaa. Siitä huolimatta, että siellä on niin paljon kaikkea ”tärkeää”, että vapaata lattiatilaa ei juurikaan ole. Olen pari kertaa alkanut sitä siivoamaan, mutta luovuttanut. En varmasti ole ainoa, jolla on tällainen varasto tai roinahuone. Jos ei satu olemaan ylimääräistä huonetta tai vinttiä omasta takaa, voi niitä ylimääräisiä tavaroita varten vuokrata aina varaston. Ymmärtääkseni se on nykyään aika iso bisnes. Kätevää, mutta jos tarkemmin…
-
Se oli joku muu
Mainitsin edellisessä postauksessa, että olen raivannut (moottorisahamiehen pienellä avustuksella) umpeenkasvanutta rantaa, jotta vieressä virtaava pieni sivujoki ja sen kosket olisivat muutakin kuin vain kohinaa – nyt nuo kauniit pienet kosket alkavat näkyä pihaan saakka. Pusikoiden keskellä löytyi muutama yllätys. Se hieno yllätys oli vanha kivimuuri, joka on rakennettu siihen silloin joskus, kun tässä oli vielä mylly. Pihasta on laskenut tie myllylle. Se ikävämpi yllätys oli sitten se, että tätä rinnettä on sittemmin käytetty myös jonkin sortin kaatopaikkana. Vanhat ruostuneet rautaromut oli ehkä vähän helpompi ymmärtää. Ne on kipattu sinne aikana, jolloin ei ollut kunnallisia kaatopaikkoja saati kierrätysasemia. Monella ei autoakaan. Mutta sitten ne suhteellisen uudet muoviset rasiat, pullot, oluttölkit, rikkinäiset…
