{"id":1494,"date":"2018-10-06T09:04:59","date_gmt":"2018-10-06T09:04:59","guid":{"rendered":"http:\/\/www.samanotavanalla.fi\/?p=1494"},"modified":"2019-03-03T13:25:36","modified_gmt":"2019-03-03T13:25:36","slug":"loppuelaman-ensimmainen-paiva","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/?p=1494","title":{"rendered":"Loppuel\u00e4m\u00e4n ensimm\u00e4inen p\u00e4iv\u00e4"},"content":{"rendered":"

T\u00e4ytin eilen taas vuosia. Ensin se ei tuntunut hyv\u00e4lt\u00e4. Sitten luin sattumalta instagramista kommentin, kuinka jokainen syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4 on etuoikeus, jota ei suoda kaikille. Mit\u00e4 vanhemmaksi el\u00e4\u00e4, sit\u00e4 suurempi etuoikeus.<\/p>\n

Se pys\u00e4ytti ja laittoi ajattelemaan. Ei t\u00e4m\u00e4 ole itsest\u00e4\u00e4n selv\u00e4\u00e4 minullekaan. 25-vuotisp\u00e4iv\u00e4 olisi voinut olla viimeiseni. Tai oikeastaan tietenkin jokainen mennyt syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4 olisi voinut olla viimeiseni. Mielen nurina muuttui kiitollisuudeksi.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4n l\u00e4hestyess\u00e4 mieleen hiipii usein pieni paniikki siit\u00e4, ett\u00e4 aika loppuu kesken. On viel\u00e4 niin paljon, mit\u00e4 haluaisin tehd\u00e4. Muistan kuinka lapsena yst\u00e4v\u00e4n kanssa rakennettiin leikki\u00e4 niin perusteellisesti, ett\u00e4 ei koskaan ehditty kunnolla leikkim\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Kotiinl\u00e4hd\u00f6n hetkell\u00e4 huudettiin aina, ett\u00e4 me just alotettiin! Toivon, ett\u00e4 sitten joskus viimeisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ei ole samaa tunnetta. M\u00e4 just vasta alotin!<\/p>\n

Mutta ehk\u00e4 kyse ei olekaan siit\u00e4, mit\u00e4 viel\u00e4 pit\u00e4\u00e4 tehd\u00e4, vaan enemm\u00e4nkin siit\u00e4, kuka haluan olla. Toivon, ett\u00e4 tulen vuosi vuodelta enemm\u00e4n itsekseni.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Yst\u00e4v\u00e4 kysyi illalla puhelimessa, miten syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4 on mennyt. Totesin, ett\u00e4 olen ollut t\u00e4n\u00e4\u00e4n aika monta kertaa onnellinen. ”Ainakin 12 kertaa?” naurahti yst\u00e4v\u00e4ni. Ainakin sen, totesin, ehk\u00e4 enemm\u00e4nkin.<\/p>\n

Onnellisuus ei liittynyt onnitteluihin ja muistamisiin, vaikka nekin ilahduttivat – tietenkin, vaan johonkin muuhun. El\u00e4m\u00e4 on nimitt\u00e4in aika hyv\u00e4\u00e4 juuri nyt. Juuri nyt.<\/p>\n

Huomisestahan ei koskaan tied\u00e4.<\/p>\n

Onnellisuus ei tarkoita sit\u00e4, ett\u00e4 ei olisi my\u00f6s ongelmia ja huolia. Se tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 olen onnellinen ainakin sen 12 kertaa p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4. Joskus useamminkin. Tai ainakin hiljaisen tyytyv\u00e4inen.<\/p>\n

Ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa t\u00e4\u00e4ll\u00e4 asuessani olen istuttanut maahan kukkasipuleita ja perustanut kukkapenkkej\u00e4 seuraavaa kes\u00e4\u00e4 varten, ja se tuntuu hyv\u00e4lt\u00e4. Mieli on rauhoittunut.<\/p>\n

Ivar istuu lintulaudan alla huurteisessa maassa ja odottaa, ett\u00e4 lintu putoaa suuhun. Aika pian se alkaa kuitenkin vilkuilla ikkunaan. Kun menen portaille ehdottamaan, jos se haluaisi tulla sis\u00e4lle l\u00e4mmittelem\u00e4\u00e4n, se sy\u00f6ksyy ovesta sis\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Lille Venn nukkuu mielummin takkatulen l\u00e4mm\u00f6ss\u00e4, se on palellut el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n tarpeeksi.<\/p>\n

Hyv\u00e4\u00e4 viikonloppua!<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

T\u00e4ytin eilen taas vuosia. Ensin se ei tuntunut hyv\u00e4lt\u00e4. Sitten luin sattumalta instagramista kommentin, kuinka jokainen syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4 on etuoikeus, jota ei suoda kaikille. Mit\u00e4 vanhemmaksi el\u00e4\u00e4, sit\u00e4 suurempi etuoikeus. Se pys\u00e4ytti ja laittoi ajattelemaan. Ei t\u00e4m\u00e4 ole itsest\u00e4\u00e4n selv\u00e4\u00e4 minullekaan. 25-vuotisp\u00e4iv\u00e4 olisi voinut olla viimeiseni. Tai oikeastaan tietenkin jokainen mennyt syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4 olisi voinut olla viimeiseni. Mielen nurina muuttui kiitollisuudeksi. Syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4n l\u00e4hestyess\u00e4 mieleen hiipii usein pieni paniikki siit\u00e4, ett\u00e4 aika loppuu kesken. On viel\u00e4 niin paljon, mit\u00e4 haluaisin tehd\u00e4. Muistan kuinka lapsena yst\u00e4v\u00e4n kanssa rakennettiin leikki\u00e4 niin perusteellisesti, ett\u00e4 ei koskaan ehditty kunnolla leikkim\u00e4\u00e4n. Kotiinl\u00e4hd\u00f6n hetkell\u00e4 huudettiin aina, ett\u00e4 me just alotettiin! Toivon, ett\u00e4 sitten joskus viimeisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ei ole samaa tunnetta. M\u00e4 just vasta alotin! Mutta ehk\u00e4 kyse ei olekaan siit\u00e4, mit\u00e4 viel\u00e4 pit\u00e4\u00e4 tehd\u00e4, vaan enemm\u00e4nkin siit\u00e4, kuka haluan olla. Toivon, ett\u00e4 tulen vuosi vuodelta enemm\u00e4n itsekseni. Yst\u00e4v\u00e4 kysyi illalla puhelimessa, miten syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4 on mennyt. Totesin, ett\u00e4 olen ollut t\u00e4n\u00e4\u00e4n aika monta kertaa onnellinen. ”Ainakin 12 kertaa?” naurahti yst\u00e4v\u00e4ni. Ainakin sen, totesin, ehk\u00e4 enemm\u00e4nkin. Onnellisuus ei liittynyt onnitteluihin ja muistamisiin, vaikka nekin ilahduttivat – tietenkin, vaan johonkin muuhun. El\u00e4m\u00e4 on nimitt\u00e4in aika hyv\u00e4\u00e4 juuri nyt. Juuri nyt. Huomisestahan ei koskaan tied\u00e4. Onnellisuus ei tarkoita sit\u00e4, ett\u00e4 ei olisi my\u00f6s ongelmia ja huolia. Se tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 olen onnellinen ainakin sen 12 kertaa p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4. Joskus useamminkin. Tai ainakin hiljaisen tyytyv\u00e4inen. Ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa t\u00e4\u00e4ll\u00e4 asuessani olen istuttanut maahan kukkasipuleita ja perustanut kukkapenkkej\u00e4 seuraavaa kes\u00e4\u00e4 varten, ja se tuntuu hyv\u00e4lt\u00e4. Mieli on rauhoittunut. Ivar istuu lintulaudan alla huurteisessa maassa ja odottaa, ett\u00e4 lintu putoaa suuhun. Aika pian se alkaa kuitenkin vilkuilla ikkunaan. Kun menen portaille ehdottamaan, jos se haluaisi tulla sis\u00e4lle l\u00e4mmittelem\u00e4\u00e4n, se sy\u00f6ksyy ovesta sis\u00e4\u00e4n. Lille Venn nukkuu mielummin takkatulen l\u00e4mm\u00f6ss\u00e4, se on palellut el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n tarpeeksi. Hyv\u00e4\u00e4 viikonloppua!<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":1497,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[12],"tags":[52,17,15],"class_list":["post-1494","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-mieli","tag-elamaa","tag-hyvaksyminen","tag-mieli"],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1494","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=1494"}],"version-history":[{"count":8,"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1494\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1855,"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1494\/revisions\/1855"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/media\/1497"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=1494"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=1494"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=1494"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}