![\"\"](\"http:\/\/www.samanotavanalla.fi\/wp-content\/uploads\/2018\/10\/WP_20180511_17_52_49_Pro.jpg\")
<\/a><\/p>\nT\u00e4ss\u00e4 vaiheessa minulla oli viel\u00e4 unelma ja suuret suunnitelmat. Jos ei viel\u00e4 puutarhan, niin ainakin kasvimaan suhteen. Muuttop\u00e4iv\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 siirtyi jatkuvasti, mutta ajattelin, ett\u00e4 se ei est\u00e4 minua perustamasta kasvimaata. Vaikka vesi ei ollut viel\u00e4 kytketty, saisin kyll\u00e4 vett\u00e4 ohi virtaavasta purosta.<\/p>\n
Sitten tuli vuosisadan hellekes\u00e4. Ohi virtaava puro osoittautui olevan jyrk\u00e4n rinteen ja l\u00e4pip\u00e4\u00e4sem\u00e4tt\u00f6m\u00e4n pusikon takana. Sateita odotellessa siementen kylv\u00f6t siirtyiv\u00e4t, kunnes p\u00e4\u00e4dyin ostamaan valmiita taimia. Ja kylvin v\u00e4h\u00e4n keh\u00e4kukkaa. Sen verran tuli sadekuuroja, ett\u00e4 sain ker\u00e4tty\u00e4 sadevett\u00e4 talteen ja pidetty\u00e4 pienet viljelykseni hengiss\u00e4.<\/p>\n
Jatkuva yli 30 asteen helle uuvutti my\u00f6s innokkaan puutarhurin, ja keskityin l\u00e4hinn\u00e4 seinien maalaamiseen sis\u00e4tiloissa, ja perennapenkin kaivaminen j\u00e4i v\u00e4hemm\u00e4lle, muuta ei jaksanut. Hyv\u00e4, ett\u00e4 sit\u00e4k\u00e4\u00e4n. No, el\u00e4m\u00e4nlanka jaksoi kasvaa.<\/p>\n Mutta kaikesta huolimatta, istuttamani lehtikaalit ja -sellerit kasvoivat komeasti. Samoin keh\u00e4kukat. Olin iloinen, ett\u00e4 ainakin talven lehtikaalit oli turvattu. Paljon lehtikaalia pakkaseen, sill\u00e4 p\u00e4rj\u00e4isi jo pitk\u00e4lle.<\/p>\n Sitten tuli muutto. Minun, vuohien ja hevosten. Vuokrais\u00e4nt\u00e4ni tunsi vuohensa, ja p\u00e4\u00e4tti suojata pienen kasvimaani kunnolla. Kiva mies, jolla on ehk\u00e4 enemm\u00e4n intoa kuin synnynn\u00e4isi\u00e4 taipumuksia rakenteluun. Osaa kyll\u00e4 my\u00f6s nauraa itselleen.<\/p>\n V\u00e4h\u00e4n hatara rakennelma osoittautui kuitenkin vuohien mielest\u00e4 erinomaiseksi kiipeilytelineeksi, mutta ne putoili kehikkoon liian harvan laudoituksen l\u00e4pi. S\u00f6iv\u00e4t siell\u00e4 sitten lehtikaalia pelastajia odotellessaan. Pelastajana toimi useimmiten kes\u00e4naapurini (miesparka), koska min\u00e4 olin siin\u00e4 vaiheessa jo t\u00f6iss\u00e4.<\/p>\n Vuokrais\u00e4nt\u00e4 lis\u00e4ili lautoja siihen malliin, ett\u00e4 lopulta my\u00f6sk\u00e4\u00e4n minulla ei ollut p\u00e4\u00e4sy\u00e4 vihannespenkkiini. Sit\u00e4 pystyi kyll\u00e4 kastelemaan, mutta sielt\u00e4 ei saanut poimittua mit\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Otin kuvan makuhuoneen ikkunasta. Siit\u00e4 saa paremman k\u00e4sityksen ”laatikkopuutarhastani”.<\/p>\n ( t\u00e4\u00e4ll\u00e4h\u00e4n oli kes\u00e4n mittaan vaikka mink\u00e4laisia kes\u00e4vieraita – n\u00e4ist\u00e4 ehk\u00e4 joku toinen kerta ).<\/p>\n Er\u00e4\u00e4n\u00e4 aamuna sitten oveeni kolkutettiin kiivaasti. Luulin, ett\u00e4 talo on tulessa. Mutta kes\u00e4naapurini se vain siell\u00e4. ”Kasvimaasi, kasvimaasi!!!”, h\u00e4n sai sanottua.<\/p>\n Kun p\u00e4\u00e4sin pihalle, oli siell\u00e4 aikaiset sadonkorjuujuhlat menossa. Vuohet olivat lopultakin onnistuneet hajottamaan koko rakennelman, ja hevoset osallistuivat juhliin. Vuohille maistui lehtikaalit, hevoset popsivat sellerit ja keh\u00e4kukat. Hyv\u00e4\u00e4 oli.<\/p>\n <\/p>\n Sen pituinen se, totesin. Antaa olla. Olkoon. Saa niit\u00e4 kaupasta. Saatiin ainakin makeat naurut, kun ei oikein muutakaan voinut.<\/p>\n Jotta olisi kuitenkin jotain koristetta, ostin kaksi kukkaa\u00a0 amppeleihin. Ainakin ne pysyisiv\u00e4t vuohilta turvassa…<\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n