{"id":1630,"date":"2018-12-11T20:40:04","date_gmt":"2018-12-11T20:40:04","guid":{"rendered":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/?p=1630"},"modified":"2018-12-14T13:21:27","modified_gmt":"2018-12-14T13:21:27","slug":"kotiinpaluu","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/?p=1630","title":{"rendered":"Kotiinpaluu"},"content":{"rendered":"\r\n

 <\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

\"\"<\/figure>\r\n\r\n\r\n\r\n

Oli aika uskomatonta palata sateisesta ja pime\u00e4st\u00e4 Helsingist\u00e4 n\u00e4ihin maisemiin. T\u00e4nne oli saatu parikymment\u00e4 sentti\u00e4 uutta lunta, ja maisema oli muuttunut kauniin talviseksi. Seisoin pitk\u00e4\u00e4n tuolla ulkona vain ihmettelem\u00e4ss\u00e4 – t\u00e4m\u00e4h\u00e4n on ensimm\u00e4inen talveni t\u00e4ss\u00e4, enk\u00e4 ole toistaiseksi p\u00e4\u00e4ssyt viel\u00e4 nauttimaan kunnolla talvisista maisemista.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

Palasin v\u00e4syneen\u00e4, niin kuin yleens\u00e4 aina.\u00a0 Matkat Suomeen ovat paitsi tosi t\u00e4rkeit\u00e4 ja mukavia, niin my\u00f6s v\u00e4sytt\u00e4vi\u00e4 intensiivisyydess\u00e4\u00e4n. J\u00e4lleenn\u00e4kemisen iloa, yhdess\u00e4 olemisen l\u00e4mp\u00f6\u00e4, huonoa omaatuntoa, riitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4 ja eroamisen surua mahdutettuna muutamaan p\u00e4iv\u00e4\u00e4n.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

Muuttaessaan ulkomaille, sit\u00e4 usein tuomitsee itsens\u00e4 ikuisesti jonkinlaiseen v\u00e4litilaan. Haluaisi olla siell\u00e4, mutta koti on jo vahvasti t\u00e4\u00e4ll\u00e4, ja aina on ik\u00e4v\u00e4 jonnekin. Olen asunut Norjassa kohta kuusi vuotta, ja nyt oli ensimm\u00e4inen kerta, kun tunsin itseni melkein ulkomaalaiseksi saapuessani Helsinki-Vantaalle. Asiat tuntuivat yht\u00e4 aikaa sek\u00e4 tutuilta, ett\u00e4 oudon vierailta. Norjassa tunnen itseni suomalaiseksi, mutta Suomessa jo v\u00e4h\u00e4n norjalaiseksi – tai ainakin kovin ulkopuoliseksi.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

Mutta ei Suomi mitenk\u00e4\u00e4n negatiivisena n\u00e4ytt\u00e4ytynyt. Siell\u00e4 on paljon hyv\u00e4\u00e4, mutta se ansaitsee oman postauksen.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

 <\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

\"\"<\/figure>\r\n\r\n\r\n\r\n

Matkan rasittavuutta lis\u00e4si se, ett\u00e4 Lille Venn karkasi hoitajalta ja katosi pariksi p\u00e4iv\u00e4ksi. Siit\u00e4 seurasi huolta ja huonosti nukuttuja \u00f6it\u00e4. Onneksi ulkona ei ollut kovin kylm\u00e4, mutta tiesin, ett\u00e4 Lille Venn ei ole t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 kovin hyvin varustautunut ymp\u00e4rivuorokautiseen ulkoilmael\u00e4m\u00e4\u00e4n. J\u00e4rkev\u00e4sti ajatellen uskoin sen pysyv\u00e4n l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 ja ehk\u00e4 vain piileskelev\u00e4n jossain, mutta ei se huoltani paljon v\u00e4hent\u00e4nyt.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

No, kun saavuin kotiin, meni ehk\u00e4 viisitoista minuuttia ja Lille Venn palasi naukuen pihaan. Se oli kuin olikin piileskellyt jossain ulkorakennuksessa. Se oli n\u00e4lk\u00e4inen, janoinen ja viluinen, mutta ennen kaikkea iloinen j\u00e4lleenn\u00e4kemisest\u00e4. Ja niin olin min\u00e4kin. Nyt se kehr\u00e4\u00e4 taas onnellisena sohvalla.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

\"\"<\/figure>\r\n\r\n\r\n\r\n

\u00a0<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

Olen ollut onnellinen, kun asun t\u00e4\u00e4ll\u00e4 sivussa, niin ei tule turhia paineita joulukoristeluiden suhteen. T\u00e4st\u00e4 kun ei n\u00e4in talvisin aja juuri kukaan edes ohi.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

Tuohon naapurin l\u00e4hinn\u00e4 kes\u00e4paikkana k\u00e4ytettyyn taloon ilmestyi kuitenkin yll\u00e4tt\u00e4en koristeita ja jouluvalot. T\u00e4n\u00e4\u00e4n sitten kohtasin kes\u00e4naapurini postilaatikolla.\u00a0 Se oli ajanut Bergenist\u00e4 t\u00e4nne ainoastaan virittelem\u00e4\u00e4n noita valoja. Siis kuusi tuntia talvikeleiss\u00e4 vuoriston yli. Se ei ole nimitt\u00e4in mik\u00e4\u00e4n kevyt reissu. Eiv\u00e4t kuulemma edes viet\u00e4 joulua t\u00e4\u00e4ll\u00e4, halusivat vain, ett\u00e4 on v\u00e4h\u00e4n ”koselig” (v\u00e4h\u00e4n vaikea k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4, mutta t\u00e4ss\u00e4 l\u00e4hinn\u00e4 kodikasta).<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

Yht\u00e4kki\u00e4 sosiaalinen paine alkoi puristaa omiakin ohimoita, ja huominen menee varmaankin sitten pihaa koristellessa. Jotenkin tuo pieni ja vaatimaton kranssi ovessa ja pienet kuuset oven pieless\u00e4 eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 riit\u00e4k\u00e4\u00e4n. Onneksi on edes valot valmiina, ett\u00e4 ei tarvitse niit\u00e4 l\u00e4hte\u00e4 ostamaan.\u00a0<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

No ehk\u00e4 pieni sosiaalinen paine on laiskan ihmisen yst\u00e4v\u00e4 n\u00e4in jouluna. Kai se on mukavaa itsellekin, kun on v\u00e4h\u00e4n valoa tuolla pimeydess\u00e4.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

Mutta enemm\u00e4n kyll\u00e4 ilahduttaa tuo t\u00e4n\u00e4\u00e4n postilaatikkoon ilmestynyt ensi kes\u00e4n siemenluettelo. Se on kuulkaa en\u00e4\u00e4 kymmenen p\u00e4iv\u00e4\u00e4 talvip\u00e4iv\u00e4n seisaukseen ja ihan hetki siihen kun saa alkaa kylv\u00e4m\u00e4\u00e4n chilej\u00e4 – jos niit\u00e4 nyt aikoo kylv\u00e4\u00e4. Ainakin mielen saa k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 ensi kes\u00e4\u00e4 kohti.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

Valoa kohti menn\u00e4\u00e4n, rakkaat yst\u00e4v\u00e4t, valoa kohti.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

\u00a0<\/p>\r\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

  Oli aika uskomatonta palata sateisesta ja pime\u00e4st\u00e4 Helsingist\u00e4 n\u00e4ihin maisemiin. T\u00e4nne oli saatu parikymment\u00e4 sentti\u00e4 uutta lunta, ja maisema oli muuttunut kauniin talviseksi. Seisoin pitk\u00e4\u00e4n tuolla ulkona vain ihmettelem\u00e4ss\u00e4 – t\u00e4m\u00e4h\u00e4n on ensimm\u00e4inen talveni t\u00e4ss\u00e4, enk\u00e4 ole toistaiseksi p\u00e4\u00e4ssyt viel\u00e4 nauttimaan kunnolla talvisista maisemista. Palasin v\u00e4syneen\u00e4, niin kuin yleens\u00e4 aina.\u00a0 Matkat Suomeen ovat paitsi tosi t\u00e4rkeit\u00e4 ja mukavia, niin my\u00f6s v\u00e4sytt\u00e4vi\u00e4 intensiivisyydess\u00e4\u00e4n. J\u00e4lleenn\u00e4kemisen iloa, yhdess\u00e4 olemisen l\u00e4mp\u00f6\u00e4, huonoa omaatuntoa, riitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4 ja eroamisen surua mahdutettuna muutamaan p\u00e4iv\u00e4\u00e4n. Muuttaessaan ulkomaille, sit\u00e4 usein tuomitsee itsens\u00e4 ikuisesti jonkinlaiseen v\u00e4litilaan. Haluaisi olla siell\u00e4, mutta koti on jo vahvasti t\u00e4\u00e4ll\u00e4, ja aina on ik\u00e4v\u00e4 jonnekin. Olen asunut Norjassa kohta kuusi vuotta, ja nyt oli ensimm\u00e4inen kerta, kun tunsin itseni melkein ulkomaalaiseksi saapuessani Helsinki-Vantaalle. Asiat tuntuivat yht\u00e4 aikaa sek\u00e4 tutuilta, ett\u00e4 oudon vierailta. Norjassa tunnen itseni suomalaiseksi, mutta Suomessa jo v\u00e4h\u00e4n norjalaiseksi – tai ainakin kovin ulkopuoliseksi. Mutta ei Suomi mitenk\u00e4\u00e4n negatiivisena n\u00e4ytt\u00e4ytynyt. Siell\u00e4 on paljon hyv\u00e4\u00e4, mutta se ansaitsee oman postauksen.   Matkan rasittavuutta lis\u00e4si se, ett\u00e4 Lille Venn karkasi hoitajalta ja katosi pariksi p\u00e4iv\u00e4ksi. Siit\u00e4 seurasi huolta ja huonosti nukuttuja \u00f6it\u00e4. Onneksi ulkona ei ollut kovin kylm\u00e4, mutta tiesin, ett\u00e4 Lille Venn ei ole t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 kovin hyvin varustautunut ymp\u00e4rivuorokautiseen ulkoilmael\u00e4m\u00e4\u00e4n. J\u00e4rkev\u00e4sti ajatellen uskoin sen pysyv\u00e4n l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 ja ehk\u00e4 vain piileskelev\u00e4n jossain, mutta ei se huoltani paljon v\u00e4hent\u00e4nyt. No, kun saavuin kotiin, meni ehk\u00e4 viisitoista minuuttia ja Lille Venn palasi naukuen pihaan. Se oli kuin olikin piileskellyt jossain ulkorakennuksessa. Se oli n\u00e4lk\u00e4inen, janoinen ja viluinen, mutta ennen kaikkea iloinen j\u00e4lleenn\u00e4kemisest\u00e4. Ja niin olin min\u00e4kin. Nyt se kehr\u00e4\u00e4 taas onnellisena sohvalla. \u00a0 Olen ollut onnellinen, kun asun t\u00e4\u00e4ll\u00e4 sivussa, niin ei tule turhia paineita joulukoristeluiden suhteen. T\u00e4st\u00e4 kun ei n\u00e4in talvisin aja juuri kukaan edes ohi. Tuohon naapurin l\u00e4hinn\u00e4 kes\u00e4paikkana k\u00e4ytettyyn taloon ilmestyi kuitenkin yll\u00e4tt\u00e4en koristeita ja jouluvalot. T\u00e4n\u00e4\u00e4n sitten kohtasin kes\u00e4naapurini postilaatikolla.\u00a0 Se oli ajanut Bergenist\u00e4 t\u00e4nne ainoastaan virittelem\u00e4\u00e4n noita valoja. Siis kuusi tuntia talvikeleiss\u00e4 vuoriston yli. Se ei ole nimitt\u00e4in mik\u00e4\u00e4n kevyt reissu. Eiv\u00e4t kuulemma edes viet\u00e4 joulua t\u00e4\u00e4ll\u00e4, halusivat vain, ett\u00e4 on v\u00e4h\u00e4n ”koselig” (v\u00e4h\u00e4n vaikea k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4, mutta t\u00e4ss\u00e4 l\u00e4hinn\u00e4 kodikasta). Yht\u00e4kki\u00e4 sosiaalinen paine alkoi puristaa omiakin ohimoita, ja huominen menee varmaankin sitten pihaa koristellessa. Jotenkin tuo pieni ja vaatimaton kranssi ovessa ja pienet kuuset oven pieless\u00e4 eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 riit\u00e4k\u00e4\u00e4n. Onneksi on edes valot valmiina, ett\u00e4 ei tarvitse niit\u00e4 l\u00e4hte\u00e4 ostamaan.\u00a0 No ehk\u00e4 pieni sosiaalinen paine on laiskan ihmisen yst\u00e4v\u00e4 n\u00e4in jouluna. Kai se on mukavaa itsellekin, kun on v\u00e4h\u00e4n valoa tuolla pimeydess\u00e4. Mutta enemm\u00e4n kyll\u00e4 ilahduttaa tuo t\u00e4n\u00e4\u00e4n postilaatikkoon ilmestynyt ensi kes\u00e4n siemenluettelo. Se on kuulkaa en\u00e4\u00e4 kymmenen p\u00e4iv\u00e4\u00e4 talvip\u00e4iv\u00e4n seisaukseen ja ihan hetki siihen kun saa alkaa kylv\u00e4m\u00e4\u00e4n chilej\u00e4 – jos niit\u00e4 nyt aikoo kylv\u00e4\u00e4. Ainakin mielen saa k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 ensi kes\u00e4\u00e4 kohti. Valoa kohti menn\u00e4\u00e4n, rakkaat yst\u00e4v\u00e4t, valoa kohti. \u00a0<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":1633,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[47,1],"tags":[46,15,41,29],"class_list":["post-1630","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-elamaa","category-uncategorized","tag-joulu","tag-mieli","tag-talvi","tag-ulkosuomalaisuus"],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1630","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=1630"}],"version-history":[{"count":32,"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1630\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1679,"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1630\/revisions\/1679"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/media\/1633"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=1630"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=1630"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=1630"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}