{"id":209,"date":"2017-05-08T14:14:48","date_gmt":"2017-05-08T14:14:48","guid":{"rendered":"http:\/\/www.samanotavanalla.fi\/?p=209"},"modified":"2019-08-13T14:51:08","modified_gmt":"2019-08-13T14:51:08","slug":"puutarhahulluudesta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/?p=209","title":{"rendered":"Unelmien tavoittelusta"},"content":{"rendered":"

Minulla on t\u00e4\u00e4ll\u00e4 Norjassa asuessani ollut jonkinlainen kriisi, koska vuokralaisena en ole saanut itselleni kunnon puutarhaa. Sellaista ihan omaa, jota voi rakentaa k\u00e4rsiv\u00e4llisesti vuosia.<\/p>\n

Olen rakentanut mieless\u00e4ni kuvan englantilaisesta, r\u00f6nsyilev\u00e4st\u00e4 puutarhasta vanhoine omenapuineen ja k\u00f6ynn\u00f6sruusuineen. Kasvihuoneesta ja suurista perennapenkeist\u00e4. Mutta se on toistaiseksi vain unelma.<\/p>\n

 <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

 <\/p>\n

Koska en voi koskaan olla aivan varma, miss\u00e4 seuraavana vuonna asun, niin sipulikasvit ja perennat ovat j\u00e4\u00e4neet istuttamatta ja krookuksen sipulit on edelleen pussissa, sen sijaan, ett\u00e4 ne kukkisivat tuolla pihalla. Mit\u00e4 jos asunkin ensi kes\u00e4n\u00e4 jossain muualla? Menee krookukset ihan hukkaan. Ja perennat. Aivan totaalisen j\u00e4rjet\u00f6n ajatus n\u00e4in kirjoitettuna.<\/p>\n

<\/h3>\n

”Se joka istuttaa puun, vaikka tiet\u00e4\u00e4, ettei koskaan n\u00e4e sen kukkivan, ei ole h\u00f6lm\u00f6 ei itsek\u00e4s. H\u00e4n saa nautintonsa siit\u00e4, ett\u00e4 joku muu tulee joskus iloitsemaan ja nauttimaan sen kukinnasta. H\u00e4n el\u00e4\u00e4 sananmukaisesti kahdessa ajassa: h\u00e4nelle kes\u00e4 ei lopu edes syksyll\u00e4.”<\/span><\/h4>\n

-Tommy Taberman-<\/span><\/h4>\n

 <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

 <\/p>\n

Toki on niin, ett\u00e4 puutarhan rakentaminen voi olla parhaimmillaan vuosien, tai jopa el\u00e4m\u00e4npituinen projekti. Sellainen puutarha on unelmani, mutta sellaista minulle ei juuri nyt ole tarjolla.<\/p>\n

Tai no, itse asiassa minulla oli sellainen, mutta p\u00e4\u00e4tin itse j\u00e4tt\u00e4\u00e4 sen taakseni ja muuttaa Norjaan. Niinkin voi k\u00e4yd\u00e4. Yht\u00e4kki\u00e4 sit\u00e4 huomaa luopuvansa unelmastaan, tavoitellakseen jotain ihan muuta.<\/p>\n

 <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

 <\/p>\n

Unelmat ovat toki t\u00e4rkeit\u00e4. Unelmien aarrekartoissa ja visualisoinnissa on voimaa. Tavoitteita ja suunnitelmia pit\u00e4\u00e4 olla. Mutta t\u00e4ss\u00e4 piilee yksi ongelma: jos meill\u00e4 on kovin tarkka kuva siit\u00e4, milt\u00e4 unelmamme n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ja mit\u00e4 se pit\u00e4\u00e4 sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n, niin siin\u00e4 saattaa j\u00e4\u00e4d\u00e4 sen unelmansa vangiksi. Ja unelma on lopultakin vain mielen luoma illuusio, eik\u00e4 sill\u00e4 ole paljoakaan todellisuuden kanssa tekemist\u00e4.<\/p>\n

El\u00e4m\u00e4 ei aina tarjoa meille sit\u00e4, mit\u00e4 me haluamme, tai ainakaan se ei tarjoa sit\u00e4 heti. El\u00e4m\u00e4 on orgaaninen ja se kuljettaa meit\u00e4 omia polkujaan ja tarjoaa yll\u00e4tyksen toisensa j\u00e4lkeen. My\u00f6s me itse muutumme koko ajan, ja asia, joka on ollut kerran unelmamme, saattaa toisessa hetkess\u00e4 menett\u00e4\u00e4 merkityksens\u00e4.\u00a0Ihan varmoja me ei voida olla kuin t\u00e4st\u00e4 hetkest\u00e4.<\/p>\n

Jos naulaa mielens\u00e4 johonkin kovin tiukasti m\u00e4\u00e4riteltyyn mielikuvaan, vaikkapa nyt t\u00e4ydellisest\u00e4 puutarhasta, niin siin\u00e4 saattaa j\u00e4\u00e4d\u00e4 moni el\u00e4m\u00e4n tarjoama hieno juttu huomaamatta. Kun todellisuus ei t\u00e4ysin vastaa (ja harvoin se niin tekee) sit\u00e4 omaa mielikuvaa, on aina v\u00e4h\u00e4n pettynyt ja tyytym\u00e4t\u00f6n olo.<\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4h\u00e4n on nyt sitten taas yksi niist\u00e4 el\u00e4m\u00e4n paradokseja: pit\u00e4isi olla tavoitteita ja unelmia, pit\u00e4\u00e4 visualisoida ja laatia suunnitelmia, mutta sitten toisaalta pit\u00e4isi nauttia hetkest\u00e4 ja antaa asioiden tapahtua omalla painollaan. Kuinkas ne nyt sitten yhdist\u00e4\u00e4?<\/p>\n

Juju on varmaankin siin\u00e4, ett\u00e4 unelmoi ja suunnittelee, mutta ei takerru. Ei takerru johonkin yksityiskohtaiseen mielikuvaan unelmien el\u00e4m\u00e4st\u00e4, unelmien ty\u00f6paikasta tai unelmien puutarhasta. Suuntaa katseensa eteenp\u00e4in, mutta n\u00e4kee my\u00f6s sivuilleen ja on valmis tarkistamaan suuntaansa. Ottaa askeleen kerrallaan.<\/p>\n

Luin yhdest\u00e4 seuraamastani ruotsalaisesta blogista (Tuva Minna Linn<\/a>) hienon ajatuksen, jonka p\u00e4\u00e4tin tallentaa taas kerran mieleeni ja t\u00e4h\u00e4nkin:<\/p>\n

 <\/p>\n

”Sl\u00e4pp viljan, og l\u00e5t det bara ske”<\/span><\/h4>\n

\u00a0”P\u00e4\u00e4st\u00e4 irti haluamisesta, ja anna asioiden vain tapahtua”.<\/span><\/h4>\n

<\/h4>\n

Niin helppoa mutta niin vaikeaa. Antaa el\u00e4m\u00e4n vain tapahtua.<\/p>\n

Unelmoidaan ja tavoitellaan niit\u00e4 unelmia, mutta annetaan el\u00e4m\u00e4n tapahtua. Ainakin itse yrit\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 t\u00e4n\u00e4 kes\u00e4n\u00e4 irti siit\u00e4 unelmien puutarhasta, ja tehd\u00e4 juuri sellaisen puutarhan ja kasvimaan, kuin el\u00e4m\u00e4 t\u00e4n\u00e4 kes\u00e4n\u00e4 minulle suo. Nurisematta.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Minulla on t\u00e4\u00e4ll\u00e4 Norjassa asuessani ollut jonkinlainen kriisi, koska vuokralaisena en ole saanut itselleni kunnon puutarhaa. Sellaista ihan omaa, jota voi rakentaa k\u00e4rsiv\u00e4llisesti vuosia. Olen rakentanut mieless\u00e4ni kuvan englantilaisesta, r\u00f6nsyilev\u00e4st\u00e4 puutarhasta vanhoine omenapuineen ja k\u00f6ynn\u00f6sruusuineen. Kasvihuoneesta ja suurista perennapenkeist\u00e4. Mutta se on toistaiseksi vain unelma.     Koska en voi koskaan olla aivan varma, miss\u00e4 seuraavana vuonna asun, niin sipulikasvit ja perennat ovat j\u00e4\u00e4neet istuttamatta ja krookuksen sipulit on edelleen pussissa, sen sijaan, ett\u00e4 ne kukkisivat tuolla pihalla. Mit\u00e4 jos asunkin ensi kes\u00e4n\u00e4 jossain muualla? Menee krookukset ihan hukkaan. Ja perennat. Aivan totaalisen j\u00e4rjet\u00f6n ajatus n\u00e4in kirjoitettuna. ”Se joka istuttaa puun, vaikka tiet\u00e4\u00e4, ettei koskaan n\u00e4e sen kukkivan, ei ole h\u00f6lm\u00f6 ei itsek\u00e4s. H\u00e4n saa nautintonsa siit\u00e4, ett\u00e4 joku muu tulee joskus iloitsemaan ja nauttimaan sen kukinnasta. H\u00e4n el\u00e4\u00e4 sananmukaisesti kahdessa ajassa: h\u00e4nelle kes\u00e4 ei lopu edes syksyll\u00e4.” -Tommy Taberman-     Toki on niin, ett\u00e4 puutarhan rakentaminen voi olla parhaimmillaan vuosien, tai jopa el\u00e4m\u00e4npituinen projekti. Sellainen puutarha on unelmani, mutta sellaista minulle ei juuri nyt ole tarjolla. Tai no, itse asiassa minulla oli sellainen, mutta p\u00e4\u00e4tin itse j\u00e4tt\u00e4\u00e4 sen taakseni ja muuttaa Norjaan. Niinkin voi k\u00e4yd\u00e4. Yht\u00e4kki\u00e4 sit\u00e4 huomaa luopuvansa unelmastaan, tavoitellakseen jotain ihan muuta.     Unelmat ovat toki t\u00e4rkeit\u00e4. Unelmien aarrekartoissa ja visualisoinnissa on voimaa. Tavoitteita ja suunnitelmia pit\u00e4\u00e4 olla. Mutta t\u00e4ss\u00e4 piilee yksi ongelma: jos meill\u00e4 on kovin tarkka kuva siit\u00e4, milt\u00e4 unelmamme n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ja mit\u00e4 se pit\u00e4\u00e4 sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n, niin siin\u00e4 saattaa j\u00e4\u00e4d\u00e4 sen unelmansa vangiksi. Ja unelma on lopultakin vain mielen luoma illuusio, eik\u00e4 sill\u00e4 ole paljoakaan todellisuuden kanssa tekemist\u00e4. El\u00e4m\u00e4 ei aina tarjoa meille sit\u00e4, mit\u00e4 me haluamme, tai ainakaan se ei tarjoa sit\u00e4 heti. El\u00e4m\u00e4 on orgaaninen ja se kuljettaa meit\u00e4 omia polkujaan ja tarjoaa yll\u00e4tyksen toisensa j\u00e4lkeen. My\u00f6s me itse muutumme koko ajan, ja asia, joka on ollut kerran unelmamme, saattaa toisessa hetkess\u00e4 menett\u00e4\u00e4 merkityksens\u00e4.\u00a0Ihan varmoja me ei voida olla kuin t\u00e4st\u00e4 hetkest\u00e4. Jos naulaa mielens\u00e4 johonkin kovin tiukasti m\u00e4\u00e4riteltyyn mielikuvaan, vaikkapa nyt t\u00e4ydellisest\u00e4 puutarhasta, niin siin\u00e4 saattaa j\u00e4\u00e4d\u00e4 moni el\u00e4m\u00e4n tarjoama hieno juttu huomaamatta. Kun todellisuus ei t\u00e4ysin vastaa (ja harvoin se niin tekee) sit\u00e4 omaa mielikuvaa, on aina v\u00e4h\u00e4n pettynyt ja tyytym\u00e4t\u00f6n olo. T\u00e4ss\u00e4h\u00e4n on nyt sitten taas yksi niist\u00e4 el\u00e4m\u00e4n paradokseja: pit\u00e4isi olla tavoitteita ja unelmia, pit\u00e4\u00e4 visualisoida ja laatia suunnitelmia, mutta sitten toisaalta pit\u00e4isi nauttia hetkest\u00e4 ja antaa asioiden tapahtua omalla painollaan. Kuinkas ne nyt sitten yhdist\u00e4\u00e4? Juju on varmaankin siin\u00e4, ett\u00e4 unelmoi ja suunnittelee, mutta ei takerru. Ei takerru johonkin yksityiskohtaiseen mielikuvaan unelmien el\u00e4m\u00e4st\u00e4, unelmien ty\u00f6paikasta tai unelmien puutarhasta. Suuntaa katseensa eteenp\u00e4in, mutta n\u00e4kee my\u00f6s sivuilleen ja on valmis tarkistamaan suuntaansa. Ottaa askeleen kerrallaan. Luin yhdest\u00e4 seuraamastani ruotsalaisesta blogista (Tuva Minna Linn) hienon ajatuksen, jonka p\u00e4\u00e4tin tallentaa taas kerran mieleeni ja t\u00e4h\u00e4nkin:   ”Sl\u00e4pp viljan, og l\u00e5t det bara ske” \u00a0”P\u00e4\u00e4st\u00e4 irti haluamisesta, ja anna asioiden vain tapahtua”. Niin helppoa mutta niin vaikeaa. Antaa el\u00e4m\u00e4n vain tapahtua. Unelmoidaan ja tavoitellaan niit\u00e4 unelmia, mutta annetaan el\u00e4m\u00e4n tapahtua. Ainakin itse yrit\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 t\u00e4n\u00e4 kes\u00e4n\u00e4 irti siit\u00e4 unelmien puutarhasta, ja tehd\u00e4 juuri sellaisen puutarhan ja kasvimaan, kuin el\u00e4m\u00e4 t\u00e4n\u00e4 kes\u00e4n\u00e4 minulle suo. Nurisematta.<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":213,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[12],"tags":[14,13],"class_list":["post-209","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-mieli","tag-kasvimaa","tag-puutarha"],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/209","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=209"}],"version-history":[{"count":19,"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/209\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2261,"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/209\/revisions\/2261"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/media\/213"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=209"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=209"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=209"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}