![\"\"](\"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/wp-content\/uploads\/2019\/09\/IMG_20190919_082948.jpg\")
<\/a><\/p>\n <\/p>\n
Olen niin monta kertaa kirjoittanut t\u00e4nne blogiin, ett\u00e4 el\u00e4k\u00e4\u00e4 hetkess\u00e4, carpe diem, n\u00e4m\u00e4 ovat ohikiit\u00e4vi\u00e4 hetki\u00e4!\u00a0 Mutta vaikka sen tiet\u00e4\u00e4, niin miksi jokin, joka oli lapsena niin helppoa, on nyt aikuisena niin pirun vaikeaa?<\/p>\n
<\/p>\n
T\u00e4n\u00e4kin kes\u00e4n\u00e4 olen ihan liian harvoin istunut rappusilla juomassa aamukahvia, tai k\u00e4vellyt aamukasteessa paljain jaloin. Saati uinut. Olen l\u00e4hinn\u00e4 huolehtinut, murehtinut, stressannut ja purrut kynsi\u00e4ni. Ainakin tuntuu silt\u00e4. Mit\u00e4\u00e4n en ole saanut aikaiseksi ja kaikki on viel\u00e4 ihan kesken.<\/p>\n
<\/p>\n
Sen verran pit\u00e4\u00e4 olla kuitenkin armollinen itselleen, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 kes\u00e4 oli kyll\u00e4 aika lyhyt, ihan oikeastikin. L\u00e4mp\u00f6\u00e4 ja aurinkoa riitti tasan kuukauden, hein\u00e4kuun. Kes\u00e4kuussa oli kylm\u00e4\u00e4 ja sateista, ja elokuussa samoin. Ja nyt sitten ensimm\u00e4iset pakkaset.<\/p>\n
<\/p>\n
No, mutta n\u00e4ill\u00e4 menn\u00e4\u00e4n. Pit\u00e4\u00e4 kai l\u00e4hte\u00e4 poimimaan pihlajanmarjoja. Niit\u00e4 on paljon ja ne ovat makeimmillaan ensimm\u00e4isten pakkasten j\u00e4lkeen.<\/p>\n
<\/p>\n
Seuraavassa postauksessa ylist\u00e4n sitten syksyn kauneutta ja v\u00e4riloistoa. Kirpeit\u00e4 aamuja ja takkatulen l\u00e4mp\u00f6\u00e4. Ja muistutan taas, kuinka pit\u00e4\u00e4 tarttua hetkeen ja nauttia pienist\u00e4 asioista. Ehk\u00e4 pesukonekin on sitten jo kunnossa.<\/p>\n
<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Tunsin sen heti kun her\u00e4sin. Ett\u00e4 oli kylm\u00e4. Silti v\u00e4h\u00e4n h\u00e4mm\u00e4styin katsoessani ulos ja huomatessani, ett\u00e4 maa oli kuurasta valkoinen ja mittari n\u00e4ytti kolmea pakkasastetta. Villatakki ymp\u00e4rill\u00e4ni, mutta nilkat paljaana ja jalassa kes\u00e4iset puutarhakeng\u00e4t menin ulos toteamaan, ett\u00e4 ainakin krassit olivat paleltuneet. Ja kurkut. Ehk\u00e4 kosmoksetkin ennen kuin edes ehtiv\u00e4t kunnolla kukkia. Samettikukat olivat saaneet ohuen j\u00e4\u00e4kuorrutuksen ja nurkan vesiastia oli j\u00e4\u00e4ss\u00e4. T\u00e4m\u00e4 tuli nyt v\u00e4h\u00e4n liian yll\u00e4tt\u00e4en ja liian aikaisin. Kylm\u00e4n ja my\u00f6h\u00e4isen kev\u00e4\u00e4n j\u00e4lkeen sit\u00e4 olisi toivonut pitk\u00e4\u00e4 ja l\u00e4mmint\u00e4 syksy\u00e4. Jotenkin sit\u00e4 ajattelee, ett\u00e4 se olisi reilua. Saisi ik\u00e4\u00e4nkuin hyvityksen ik\u00e4v\u00e4st\u00e4 kev\u00e4\u00e4st\u00e4. Mutta eih\u00e4n se niin mene, ei luonnon kanssa voi neuvotella. Ja silti se menee juuri niin kuin sen kuuluu menn\u00e4. Joku kirjoitti kai instagramissa, ett\u00e4 miksi jokainen kes\u00e4 on n\u00e4in aikuisena pettymys. Ensin ajattelin, ett\u00e4 onpa surullinen ajatus, mutta sitten tunnistin tuon ajatuksen my\u00f6s itsess\u00e4ni. Kes\u00e4 on, jos ei aina, niin aika usein v\u00e4h\u00e4n pettymys. Ainakin jollain tavalla. Mutta t\u00e4ss\u00e4 p\u00e4tee se ihan sama kuin muissakin asioissa: ei me petyt\u00e4 siihen, miten asiat menev\u00e4t, vaan niihin omiin odotuksiimme. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 pohjoisessa kes\u00e4-parka saa sellaisia odotuksia niskaansa, ett\u00e4 niit\u00e4 on useimmiten aika mahdoton t\u00e4ytt\u00e4\u00e4. Ja mik\u00e4li sattuu olemaan puutarhaihminen ja ehk\u00e4 haaveilemaan viel\u00e4 omavaraisuudesta, tulee kes\u00e4n niskaan viel\u00e4 ne usein ep\u00e4realistiset suunnitelmat. Loppumattomat ty\u00f6listat, joista on kokonaan unohtunut ne arjen tavalliset asiat, niin kuin ty\u00f6ss\u00e4k\u00e4ynnit, nukkumiset ja ruuanlaitot. Jonkinasteinen pettymys on l\u00e4hes v\u00e4ist\u00e4m\u00e4t\u00f6n. Ja sitten tulee se aamu, kun maa on j\u00e4\u00e4ss\u00e4, ja tekisi mieli huutaa niin kuin lapsena, ett\u00e4 t\u00e4\u00e4 on viel\u00e4 ihan\u00a0 kesken, kun \u00e4iti tuli hakemaan sy\u00f6m\u00e4\u00e4n kesken hyvien leikkien. Mutta vaikka leikit j\u00e4iv\u00e4t lapsena usein kesken, niin kes\u00e4t tuntuivat aina pitkilt\u00e4 ja ihanilta. Niin ainakin muistelisin. No, kai sit\u00e4 on helpompi el\u00e4\u00e4 hetkess\u00e4, kun ei tarvitse huolehtia hajonneista pesukoneista, tietokoneista, toimimattomista nettiyhteyksist\u00e4 ja auton katsastuksista. Tai tuhohy\u00f6nteisist\u00e4 ja halla\u00f6ist\u00e4. Kun el\u00e4m\u00e4 oli yht\u00e4 uimista, ratsastusleiri\u00e4, mansikoiden sy\u00f6mist\u00e4 ja v\u00e4h\u00e4n porkkanpenkkien kitkemist\u00e4. Olen niin monta kertaa kirjoittanut t\u00e4nne blogiin, ett\u00e4 el\u00e4k\u00e4\u00e4 hetkess\u00e4, carpe diem, n\u00e4m\u00e4 ovat ohikiit\u00e4vi\u00e4 hetki\u00e4!\u00a0 Mutta vaikka sen tiet\u00e4\u00e4, niin miksi jokin, joka oli lapsena niin helppoa, on nyt aikuisena niin pirun vaikeaa? T\u00e4n\u00e4kin kes\u00e4n\u00e4 olen ihan liian harvoin istunut rappusilla juomassa aamukahvia, tai k\u00e4vellyt aamukasteessa paljain jaloin. Saati uinut. Olen l\u00e4hinn\u00e4 huolehtinut, murehtinut, stressannut ja purrut kynsi\u00e4ni. Ainakin tuntuu silt\u00e4. Mit\u00e4\u00e4n en ole saanut aikaiseksi ja kaikki on viel\u00e4 ihan kesken. Sen verran pit\u00e4\u00e4 olla kuitenkin armollinen itselleen, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 kes\u00e4 oli kyll\u00e4 aika lyhyt, ihan oikeastikin. L\u00e4mp\u00f6\u00e4 ja aurinkoa riitti tasan kuukauden, hein\u00e4kuun. Kes\u00e4kuussa oli kylm\u00e4\u00e4 ja sateista, ja elokuussa samoin. Ja nyt sitten ensimm\u00e4iset pakkaset. No, mutta n\u00e4ill\u00e4 menn\u00e4\u00e4n. Pit\u00e4\u00e4 kai l\u00e4hte\u00e4 poimimaan pihlajanmarjoja. Niit\u00e4 on paljon ja ne ovat makeimmillaan ensimm\u00e4isten pakkasten j\u00e4lkeen. Seuraavassa postauksessa ylist\u00e4n sitten syksyn kauneutta ja v\u00e4riloistoa. Kirpeit\u00e4 aamuja ja takkatulen l\u00e4mp\u00f6\u00e4. Ja muistutan taas, kuinka pit\u00e4\u00e4 tarttua hetkeen ja nauttia pienist\u00e4 asioista. Ehk\u00e4 pesukonekin on sitten jo kunnossa. <\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":2381,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[50],"tags":[17,14,16,13],"class_list":["post-2375","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-puutarha","tag-hyvaksyminen","tag-kasvimaa","tag-mindfulness","tag-puutarha"],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/2375","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=2375"}],"version-history":[{"count":7,"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/2375\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2387,"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/2375\/revisions\/2387"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/media\/2381"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=2375"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=2375"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=2375"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}
![\"\"](\"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/wp-content\/uploads\/2019\/09\/IMG_20190919_083051.jpg\")
<\/a><\/p>\n