{"id":2455,"date":"2019-11-15T11:18:57","date_gmt":"2019-11-15T11:18:57","guid":{"rendered":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/?p=2455"},"modified":"2019-11-15T11:18:57","modified_gmt":"2019-11-15T11:18:57","slug":"elamaniloa-etsimassa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/?p=2455","title":{"rendered":"El\u00e4m\u00e4niloa etsim\u00e4ss\u00e4"},"content":{"rendered":"

Tauko bloggaukseen tuli suunnittelematta, mutta tarpeeseen. Joskus pit\u00e4\u00e4 vaan k\u00e4\u00e4nty\u00e4 sis\u00e4\u00e4np\u00e4in ja se pit\u00e4\u00e4 tehd\u00e4 yksin. Karsia kaikki, mink\u00e4 karsia vaan voi. Olen k\u00e4ynyt t\u00f6iss\u00e4 ja hoitanut arkeni, k\u00e4vellyt metsiss\u00e4. Mutta siin\u00e4 se.<\/p>\n

 <\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 mennyt vuosi on ollut raskas. Se alkoi \u00e4itini kuolemalla ja kaikella siihen liittyv\u00e4ll\u00e4. V\u00e4lill\u00e4 tuntui, ettei k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n asiat j\u00e4t\u00e4 ollenkaan tilaa suremiselle. Mietin, onko minussa jotain vikaa, kun ei itket\u00e4 enemm\u00e4n.<\/p>\n

 <\/p>\n

Mutta surulla on monet kasvot ja kaikki surut ovat erilaisia. On erilaista surra i\u00e4kk\u00e4\u00e4n ja sairaan ihmisen odotettua kuolemaa, kuin liian nuorena kuolleen \u00e4killist\u00e4 poismenoa. Nyt suru ei ollut lohdutonta ja dramaattista, vaan hiljaisena kytev\u00e4\u00e4, joka kuitenkin vei voimia, enk\u00e4 oikein edes ymm\u00e4rt\u00e4nyt surevani.<\/p>\n

 <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

 <\/p>\n

Yritin innostua ja inspiroitua. Olla omavarainen ja nauttia puutarhanhoidosta ja t\u00e4st\u00e4 ihanasta pihasta. Mutta oikeasti mik\u00e4\u00e4n ei huvittanut, ja kaikki ne asiat, joista olisi ”pit\u00e4nyt” nauttia, tuntuivat jotenkin samantekevilt\u00e4. Sain aikaan kukkapenkkej\u00e4, mutta mit\u00e4\u00e4n erityist\u00e4 mielihyv\u00e4\u00e4 en tuntenut. Nautin puutarhahoidosta hampaat irvess\u00e4.<\/p>\n

 <\/p>\n

Nyt kun ajattelen, blogin kirjoittaminenkaan ei huvittanut siit\u00e4 yksinkertaisesta syyst\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 tuntui jotenkin valheelliselta. Tai ei ainakaan ihan rehelliselt\u00e4. Olin etuk\u00e4teen hehkuttanut sit\u00e4, kuinka nautin puutarhanhoidosta ja minulla oli suuret suunnitelmat omavaraisuuden suhteen. Ja sitten oikeastaan ainoa, mik\u00e4 tuotti edes jonkinlaista mielihyv\u00e4\u00e4, oli kahvikupin kanssa verannalla istuminen.<\/p>\n

 <\/p>\n

Mutta ei t\u00e4ss\u00e4 blogia tai sosiaalista mediaa voi ahdistuksesta syytt\u00e4\u00e4. Ei minulla ollut mit\u00e4\u00e4n tarvetta esitt\u00e4\u00e4 teille jotain, mik\u00e4 ei ollut totta. Paljon merkitt\u00e4v\u00e4mp\u00e4\u00e4 oli se, ett\u00e4 en ollut rehellinen itselleni. Blogi vain heijasti t\u00e4t\u00e4.<\/p>\n

 <\/p>\n

Hetkitt\u00e4in olen miettinyt, haluanko t\u00e4llaista el\u00e4m\u00e4\u00e4 ollenkaan? Vanhaa taloa maalla, kasvimaata ja puutarhaa. Mit\u00e4 oikeasti haluan el\u00e4m\u00e4\u00e4ni, ja olenko j\u00e4\u00e4nyt kiinni vanhohin k\u00e4sityksiini siit\u00e4, millaista hyv\u00e4n el\u00e4m\u00e4n pit\u00e4isi olla?<\/p>\n

 <\/p>\n

Vai onko t\u00e4m\u00e4 vain surua. Vai olenko masentunut tai ehk\u00e4 yksin\u00e4inen?\u00a0 Onko ihan teveellist\u00e4 asua yksin t\u00e4\u00e4ll\u00e4 syrj\u00e4ss\u00e4? Onko t\u00e4m\u00e4 unelmani tullut tiens\u00e4 p\u00e4\u00e4h\u00e4n, mutta en halua sit\u00e4 vain my\u00f6nt\u00e4\u00e4?<\/p>\n

 <\/p>\n

Mutta lopulta tiesin ainoastaan sen, ett\u00e4 nyt on aika olla t\u00e4ysin rehellinen. Ja nimenomaan itselleni. Mit\u00e4 oikein el\u00e4m\u00e4lt\u00e4ni haluan. Ihan oikeasti. Ja toisaalta muistaa se, ett\u00e4 se todellinen muutos l\u00e4htee sis\u00e4lt\u00e4 p\u00e4in. Todellinen onni ja ilo ei tule el\u00e4m\u00e4\u00e4mme ulkoisia olosuhteita muuttamalla.<\/p>\n

 <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

 <\/p>\n

Kes\u00e4ll\u00e4 el\u00e4m\u00e4 yritti selv\u00e4sti osoittaa jotain, ja kaikki k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n asiat alkoivat menn\u00e4 pieleen. Pesukoneet, puhelimet, tietokoneet ja auto hajosivat. Nettiyhteydet t\u00f6kkiv\u00e4t. Ty\u00f6n suhteen kaikki oli yht\u00e4kki\u00e4 ep\u00e4varmaa ja mik\u00e4\u00e4n ei tuntunut onnistuvan. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n el\u00e4m\u00e4 tuntui yht\u00e4kki\u00e4 kamppailulta ja selviytymiselt\u00e4. Universumi yritti selv\u00e4sti sanoa minulle jotain.<\/p>\n

 <\/p>\n

Koska jos johonkin uskon, niin siihen, ett\u00e4 silloin kun on kaikkein vaikeinta ja synkint\u00e4, meill\u00e4 on tuhannen taalan paikka sukeltaa my\u00f6s syv\u00e4lle itseemme, omiin varjoihimme, ja oivaltaa ehk\u00e4 jotain tosi t\u00e4rke\u00e4\u00e4 ja merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4. Vastoink\u00e4ymiset ovat usein el\u00e4m\u00e4n tapa laittaa meid\u00e4t enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n polvilleen silloin, kun emme muuten kuuntele.<\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

 <\/p>\n

Jossain vaiheessa syksyll\u00e4 ymm\u00e4rsin p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 irti kaikesta yritt\u00e4misest\u00e4. En en\u00e4\u00e4 yritt\u00e4nyt v\u00e4kisin nauttia asioista, jotka eiv\u00e4t oikeasti tuottaneet iloa. Tein pakolliset. Muistin kyll\u00e4 sen, ett\u00e4 olen oikeasti nauttinut puutarhan hoidosta. Olen nauttinut kirjoittamisesta ja maalaamisesta. Ja hyvin todenn\u00e4k\u00f6isesti ne tulevat viel\u00e4 tulevaisuudessakin tuottamaan minulle iloa. Tai sitten ei. Ehk\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4ni tuleekin jotain ihan uutta, jota en ole osannut edes ajatella. Sekin on mahdollista.<\/p>\n

 <\/p>\n

Yritin kuitenkin p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 irti siit\u00e4kin ajatuksesta, ja antaa asioiden olla, niin kuin ne juuri nyt ovat. Se helpotti. Pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n se, ett\u00e4 hyv\u00e4ksyin el\u00e4m\u00e4ni juuri sellaisena kuin se t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 on, enk\u00e4 yritt\u00e4nyt v\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 sit\u00e4 v\u00e4kisin mihink\u00e4\u00e4n muottiin, auttoi minua hengitt\u00e4m\u00e4\u00e4n syvemmin ja vapaammin kuin pitk\u00e4\u00e4n aikaan.<\/p>\n

 <\/p>\n

Vanhassa j\u00e4\u00e4kiekkotermiss\u00e4 on vinha per\u00e4: peli sujuu paremmin, kun lakkaa puristamasta mailaa. Jos yritt\u00e4\u00e4 t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 omia hyv\u00e4n el\u00e4m\u00e4n kriteereit\u00e4 hampaat irvess\u00e4 ja sit\u00e4 mailaa puristen, ei lopputulos voi olla kuin huono. El\u00e4m\u00e4st\u00e4 katoaa orgaanisuus ja soljuvuus, ja sen my\u00f6t\u00e4 my\u00f6s ilo. T\u00e4m\u00e4 p\u00e4tee ihan kaikkeen. Puiden pilkkomiseen, puutarhanhoitoon, blogin kirjoittamiseen ja taiteen tekemiseen.<\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

 <\/p>\n

Vuosi on ollut ajoittain rankka, mutta ei pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n sit\u00e4. El\u00e4m\u00e4ss\u00e4 on ollut paljon hyvi\u00e4kin hetki\u00e4. T\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 el\u00e4m\u00e4 tuntuu aika seesteiselt\u00e4. Vaikka ulkona on pime\u00e4\u00e4, el\u00e4m\u00e4 tuntuu my\u00f6s valoisammalta. On taas helpompi hengitt\u00e4\u00e4.<\/p>\n

 <\/p>\n

Nyt keskityn puiden kantamiseen ja uunien l\u00e4mmitt\u00e4miseen. Yrit\u00e4n el\u00e4\u00e4 yh\u00e4 autenttisemmin ihan jokainen p\u00e4iv\u00e4 ja joka ikinen hetki. Hengitt\u00e4\u00e4 syv\u00e4\u00e4n ja antaa el\u00e4m\u00e4n tapahtua – mit\u00e4 ikin\u00e4 se tuokaan mukanaan.<\/p>\n

 <\/p>\n

Ja olen syv\u00e4sti kiitollinen my\u00f6s n\u00e4ist\u00e4 vaikeista ajanjaksoista, koska niiden kautta olen oppinut itsest\u00e4ni ja el\u00e4m\u00e4st\u00e4 eniten. Juuri ne ovat muokanneet minusta yh\u00e4 enemm\u00e4n oman itseni. Kerros kerrokselta.<\/p>\n

 <\/p>\n

Blogin kirjoittamista varmaankin jatkan. Nyt ainakin tuntuu silt\u00e4. Katsotaan mihin suuntaan t\u00e4m\u00e4 kehittyy.<\/p>\n

 <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Tauko bloggaukseen tuli suunnittelematta, mutta tarpeeseen. Joskus pit\u00e4\u00e4 vaan k\u00e4\u00e4nty\u00e4 sis\u00e4\u00e4np\u00e4in ja se pit\u00e4\u00e4 tehd\u00e4 yksin. Karsia kaikki, mink\u00e4 karsia vaan voi. Olen k\u00e4ynyt t\u00f6iss\u00e4 ja hoitanut arkeni, k\u00e4vellyt metsiss\u00e4. Mutta siin\u00e4 se.   T\u00e4m\u00e4 mennyt vuosi on ollut raskas. Se alkoi \u00e4itini kuolemalla ja kaikella siihen liittyv\u00e4ll\u00e4. V\u00e4lill\u00e4 tuntui, ettei k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n asiat j\u00e4t\u00e4 ollenkaan tilaa suremiselle. Mietin, onko minussa jotain vikaa, kun ei itket\u00e4 enemm\u00e4n.   Mutta surulla on monet kasvot ja kaikki surut ovat erilaisia. On erilaista surra i\u00e4kk\u00e4\u00e4n ja sairaan ihmisen odotettua kuolemaa, kuin liian nuorena kuolleen \u00e4killist\u00e4 poismenoa. Nyt suru ei ollut lohdutonta ja dramaattista, vaan hiljaisena kytev\u00e4\u00e4, joka kuitenkin vei voimia, enk\u00e4 oikein edes ymm\u00e4rt\u00e4nyt surevani.     Yritin innostua ja inspiroitua. Olla omavarainen ja nauttia puutarhanhoidosta ja t\u00e4st\u00e4 ihanasta pihasta. Mutta oikeasti mik\u00e4\u00e4n ei huvittanut, ja kaikki ne asiat, joista olisi ”pit\u00e4nyt” nauttia, tuntuivat jotenkin samantekevilt\u00e4. Sain aikaan kukkapenkkej\u00e4, mutta mit\u00e4\u00e4n erityist\u00e4 mielihyv\u00e4\u00e4 en tuntenut. Nautin puutarhahoidosta hampaat irvess\u00e4.   Nyt kun ajattelen, blogin kirjoittaminenkaan ei huvittanut siit\u00e4 yksinkertaisesta syyst\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 tuntui jotenkin valheelliselta. Tai ei ainakaan ihan rehelliselt\u00e4. Olin etuk\u00e4teen hehkuttanut sit\u00e4, kuinka nautin puutarhanhoidosta ja minulla oli suuret suunnitelmat omavaraisuuden suhteen. Ja sitten oikeastaan ainoa, mik\u00e4 tuotti edes jonkinlaista mielihyv\u00e4\u00e4, oli kahvikupin kanssa verannalla istuminen.   Mutta ei t\u00e4ss\u00e4 blogia tai sosiaalista mediaa voi ahdistuksesta syytt\u00e4\u00e4. Ei minulla ollut mit\u00e4\u00e4n tarvetta esitt\u00e4\u00e4 teille jotain, mik\u00e4 ei ollut totta. Paljon merkitt\u00e4v\u00e4mp\u00e4\u00e4 oli se, ett\u00e4 en ollut rehellinen itselleni. Blogi vain heijasti t\u00e4t\u00e4.   Hetkitt\u00e4in olen miettinyt, haluanko t\u00e4llaista el\u00e4m\u00e4\u00e4 ollenkaan? Vanhaa taloa maalla, kasvimaata ja puutarhaa. Mit\u00e4 oikeasti haluan el\u00e4m\u00e4\u00e4ni, ja olenko j\u00e4\u00e4nyt kiinni vanhohin k\u00e4sityksiini siit\u00e4, millaista hyv\u00e4n el\u00e4m\u00e4n pit\u00e4isi olla?   Vai onko t\u00e4m\u00e4 vain surua. Vai olenko masentunut tai ehk\u00e4 yksin\u00e4inen?\u00a0 Onko ihan teveellist\u00e4 asua yksin t\u00e4\u00e4ll\u00e4 syrj\u00e4ss\u00e4? Onko t\u00e4m\u00e4 unelmani tullut tiens\u00e4 p\u00e4\u00e4h\u00e4n, mutta en halua sit\u00e4 vain my\u00f6nt\u00e4\u00e4?   Mutta lopulta tiesin ainoastaan sen, ett\u00e4 nyt on aika olla t\u00e4ysin rehellinen. Ja nimenomaan itselleni. Mit\u00e4 oikein el\u00e4m\u00e4lt\u00e4ni haluan. Ihan oikeasti. Ja toisaalta muistaa se, ett\u00e4 se todellinen muutos l\u00e4htee sis\u00e4lt\u00e4 p\u00e4in. Todellinen onni ja ilo ei tule el\u00e4m\u00e4\u00e4mme ulkoisia olosuhteita muuttamalla.     Kes\u00e4ll\u00e4 el\u00e4m\u00e4 yritti selv\u00e4sti osoittaa jotain, ja kaikki k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n asiat alkoivat menn\u00e4 pieleen. Pesukoneet, puhelimet, tietokoneet ja auto hajosivat. Nettiyhteydet t\u00f6kkiv\u00e4t. Ty\u00f6n suhteen kaikki oli yht\u00e4kki\u00e4 ep\u00e4varmaa ja mik\u00e4\u00e4n ei tuntunut onnistuvan. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n el\u00e4m\u00e4 tuntui yht\u00e4kki\u00e4 kamppailulta ja selviytymiselt\u00e4. Universumi yritti selv\u00e4sti sanoa minulle jotain.   Koska jos johonkin uskon, niin siihen, ett\u00e4 silloin kun on kaikkein vaikeinta ja synkint\u00e4, meill\u00e4 on tuhannen taalan paikka sukeltaa my\u00f6s syv\u00e4lle itseemme, omiin varjoihimme, ja oivaltaa ehk\u00e4 jotain tosi t\u00e4rke\u00e4\u00e4 ja merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4. Vastoink\u00e4ymiset ovat usein el\u00e4m\u00e4n tapa laittaa meid\u00e4t enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n polvilleen silloin, kun emme muuten kuuntele.       Jossain vaiheessa syksyll\u00e4 ymm\u00e4rsin p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 irti kaikesta yritt\u00e4misest\u00e4. En en\u00e4\u00e4 yritt\u00e4nyt v\u00e4kisin nauttia asioista, jotka eiv\u00e4t oikeasti tuottaneet iloa. Tein pakolliset. Muistin kyll\u00e4 sen, ett\u00e4 olen oikeasti nauttinut puutarhan hoidosta. Olen nauttinut kirjoittamisesta ja maalaamisesta. Ja hyvin todenn\u00e4k\u00f6isesti ne tulevat viel\u00e4 tulevaisuudessakin tuottamaan minulle iloa. Tai sitten ei. Ehk\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4ni tuleekin jotain ihan uutta, jota en ole osannut edes ajatella. Sekin on mahdollista.   Yritin kuitenkin p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 irti siit\u00e4kin ajatuksesta, ja antaa asioiden olla, niin kuin ne juuri nyt ovat. Se helpotti. Pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n se, ett\u00e4 hyv\u00e4ksyin el\u00e4m\u00e4ni juuri sellaisena kuin se t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 on, enk\u00e4 yritt\u00e4nyt v\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 sit\u00e4 v\u00e4kisin mihink\u00e4\u00e4n muottiin, auttoi minua hengitt\u00e4m\u00e4\u00e4n syvemmin ja vapaammin kuin pitk\u00e4\u00e4n aikaan.   Vanhassa j\u00e4\u00e4kiekkotermiss\u00e4 on vinha per\u00e4: peli sujuu paremmin, kun lakkaa puristamasta mailaa. Jos yritt\u00e4\u00e4 t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 omia hyv\u00e4n el\u00e4m\u00e4n kriteereit\u00e4 hampaat irvess\u00e4 ja sit\u00e4 mailaa puristen, ei lopputulos voi olla kuin huono. El\u00e4m\u00e4st\u00e4 katoaa orgaanisuus ja soljuvuus, ja sen my\u00f6t\u00e4 my\u00f6s ilo. T\u00e4m\u00e4 p\u00e4tee ihan kaikkeen. Puiden pilkkomiseen, puutarhanhoitoon, blogin kirjoittamiseen ja taiteen tekemiseen.       Vuosi on ollut ajoittain rankka, mutta ei pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n sit\u00e4. El\u00e4m\u00e4ss\u00e4 on ollut paljon hyvi\u00e4kin hetki\u00e4. T\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 el\u00e4m\u00e4 tuntuu aika seesteiselt\u00e4. Vaikka ulkona on pime\u00e4\u00e4, el\u00e4m\u00e4 tuntuu my\u00f6s valoisammalta. On taas helpompi hengitt\u00e4\u00e4.   Nyt keskityn puiden kantamiseen ja uunien l\u00e4mmitt\u00e4miseen. Yrit\u00e4n el\u00e4\u00e4 yh\u00e4 autenttisemmin ihan jokainen p\u00e4iv\u00e4 ja joka ikinen hetki. Hengitt\u00e4\u00e4 syv\u00e4\u00e4n ja antaa el\u00e4m\u00e4n tapahtua – mit\u00e4 ikin\u00e4 se tuokaan mukanaan.   Ja olen syv\u00e4sti kiitollinen my\u00f6s n\u00e4ist\u00e4 vaikeista ajanjaksoista, koska niiden kautta olen oppinut itsest\u00e4ni ja el\u00e4m\u00e4st\u00e4 eniten. Juuri ne ovat muokanneet minusta yh\u00e4 enemm\u00e4n oman itseni. Kerros kerrokselta.   Blogin kirjoittamista varmaankin jatkan. Nyt ainakin tuntuu silt\u00e4. Katsotaan mihin suuntaan t\u00e4m\u00e4 kehittyy.  <\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":2457,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[12,1],"tags":[17,15],"class_list":["post-2455","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-mieli","category-uncategorized","tag-hyvaksyminen","tag-mieli"],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/2455","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=2455"}],"version-history":[{"count":32,"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/2455\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2493,"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/2455\/revisions\/2493"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/media\/2457"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=2455"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=2455"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=2455"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}