{"id":2911,"date":"2021-03-16T12:08:07","date_gmt":"2021-03-16T12:08:07","guid":{"rendered":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/?p=2911"},"modified":"2021-03-16T12:08:07","modified_gmt":"2021-03-16T12:08:07","slug":"kevaisia-unelmia","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/?p=2911","title":{"rendered":"Kev\u00e4isi\u00e4 unelmia"},"content":{"rendered":"

T\u00e4\u00e4ll\u00e4 edelleen, kvartaalipostauksista olen siirtynyt puolivuotiskatsaukseen. Hah.\u00a0 Mutta vakaa aikomus on ryhdist\u00e4yty\u00e4 ja kirjoittaa useammin.<\/p>\n

 <\/p>\n

Takana on pitk\u00e4 ja kylm\u00e4 talvi, jota en halua oikein edes muistella. T\u00e4ysi\u00e4 ty\u00f6viikkoja ja \u00e4lytt\u00f6m\u00e4sti k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n ongelmia kylm\u00e4n talon, j\u00e4\u00e4tyneiden putkien, hyytyneiden autojen ja hirveiden ajokelien muodossa. Mutta selvisin ja lopultakin ihan hyvin, vaikka auton lis\u00e4ksi monta kertaa hyytyi my\u00f6s hymy.<\/p>\n

 <\/p>\n

Sen jouduin toteamaan, ett\u00e4 t\u00e4ysien ty\u00f6viikkojen yhdist\u00e4minen t\u00e4llaisessa paikassa el\u00e4miseen ei ole optimaalinen ratkaisu. T\u00e4ysi palkka tuo el\u00e4m\u00e4\u00e4n mukavaa turvallisuutta, mutta kun p\u00e4iv\u00e4 toisensa j\u00e4lkeen her\u00e4sin aamukuudelta, kaivoin autoa lumen alta tai yritin saada sit\u00e4 k\u00e4ynnistym\u00e4\u00e4n, ja ajoin tuolla pimeydess\u00e4 t\u00f6ihin, niin tuli monta kertaa mieleen, ett\u00e4 juuri t\u00e4llaista el\u00e4m\u00e4ntapaahan min\u00e4 t\u00e4nne pakenin.<\/p>\n

 <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

 <\/p>\n

Nyt el\u00e4n ihan sit\u00e4 samaa entist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4, mutta sill\u00e4 erotuksella, ett\u00e4 asun vanhassa ja kylm\u00e4ss\u00e4 talossa ja joudun stressaamaan lumit\u00f6it\u00e4, l\u00e4mmityst\u00e4 ja kurjia ajokelej\u00e4 joka ikinen aamu. Viikonloppuisin lauantai menee ty\u00f6viikosta toipuessa ja sunnuntai kotit\u00f6it\u00e4 tehdess\u00e4 ja sitten on taas edess\u00e4 uusi ty\u00f6viikko. Ty\u00f6 on sin\u00e4ns\u00e4 ihan mielenkiintoista ja mielek\u00e4st\u00e4kin, mutta silti. Ei t\u00e4m\u00e4n ihan n\u00e4in pit\u00e4nyt menn\u00e4.<\/p>\n

 <\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 yht\u00e4l\u00f6ss\u00e4 suurin ongelma ei minulle kuitenkaan ole t\u00e4m\u00e4n vanhan talon\u00a0 l\u00e4mmitys tai lumity\u00f6t, vaan se palkkaty\u00f6. Tai se, ett\u00e4 sinne pit\u00e4\u00e4 l\u00e4hte\u00e4. N\u00e4in\u00e4 korona-aikoina t\u00e4llaista ei pit\u00e4isi kai edes sanoa \u00e4\u00e4neen. Pit\u00e4\u00e4 olla (ja olenkin) kiitollinen siit\u00e4, ett\u00e4 on yleens\u00e4kin varma ty\u00f6paikka jonne l\u00e4hte\u00e4, mutta oma unelmani on, ja ollut jo pitk\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 voisin tehd\u00e4 t\u00f6it\u00e4 kotoa k\u00e4sin. Ainakin osittain. Se, kuinka se tapahtuisi, on minulle toistaiseksi arvoitus.<\/p>\n

 <\/p>\n

Mutta unelmat voivat toteutua. Norjaan muutto oli aikoinaan vain et\u00e4inen unelma. T\u00e4h\u00e4n taloon muuttaminen tuntui kerran ep\u00e4realistiselta haaveelta. Joten miksei t\u00e4m\u00e4kin unelma voisi lopultakin toteutua?\u00a0 Ainakin olen lausunut sen nyt \u00e4\u00e4neen. Jokainen ongelma kun pit\u00e4\u00e4 sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n my\u00f6s ratkaisun. Se pit\u00e4\u00e4 vain l\u00f6yt\u00e4\u00e4.<\/p>\n

 <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

 <\/p>\n

Luin taas kerran Coelhon ”Pyhiinvaeltajan”. Monen mielest\u00e4 Coelhin kirjat ovat v\u00e4h\u00e4n naiiveja, mutta itse l\u00f6yd\u00e4n niist\u00e4 jokaisella lukukerralla jotain uutta ajateltavaa kulloisestakin el\u00e4m\u00e4ntilanteesta riippuen. Uskon Coelhon tavoin el\u00e4m\u00e4n maagisuuteen, ennusmerkkeihin ja ylemp\u00e4\u00e4n ohjaukseen. Uskon siihen, ett\u00e4 emme ole t\u00e4\u00e4ll\u00e4 vain suorittamassa kunnon kansalaisuutta, vaan oppimassa ja jalostumassa ihmisin\u00e4 ja henkisin\u00e4 olentoina.<\/p>\n

 <\/p>\n

Pyhiinvaeltajassa Coelho kirjoittaa, ett\u00e4 unelmien totetutumisen suurimpana esteen\u00e4 on se, ett\u00e4 ihminen ei ole ajatellut mit\u00e4 unelmallaan tekisi. Ihminen unohtaa mietti\u00e4, miksi tavoittelee unelmaansa, mik\u00e4 on sen merkitys. Unelma, joka on vain ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4inen haave, j\u00e4\u00e4 usein toteutumatta. Ihminen saattaa paradoksaalisesti my\u00f6s pel\u00e4t\u00e4 unelmansa totetumista, ja v\u00e4ist\u00e4\u00e4 juuri kun tajuaa, ett\u00e4 unelman toteutuminen voisi oikeasti olla mahdollista. Tuttu on turvallista, vaikka se olisi kuinka ep\u00e4tyydytt\u00e4v\u00e4\u00e4.<\/p>\n

 <\/p>\n

L\u00e4hes meill\u00e4 kaikilla on lis\u00e4ksi jossain syv\u00e4ll\u00e4 uskomus siit\u00e4, ett\u00e4 onnellisuus on muita varten. Ettei juuri meist\u00e4 ole tavoittelemaan unelmiamme tai ett\u00e4 juuri me emme ansaitse onnea.\u00a0 Minullakin on syv\u00e4\u00e4n juurtuneita k\u00e4sityksi\u00e4 siit\u00e4, millainen olen ja mihin pystyn. Tai mihin en pysty. Ne k\u00e4sitykset ovat vain istutettu mieleeni joskus muinoin lapsuudessani, eiv\u00e4tk\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 pid\u00e4 ollenkaan paikkaansa. Mutta ne istuvat tiukassa..<\/p>\n

 <\/p>\n

Toisinaan emme yksinkertaisesti ole valmiita tekem\u00e4\u00e4n t\u00f6it\u00e4 unelmiemme eteen. El\u00e4m\u00e4 ei nimitt\u00e4in muutu sohvalla makaamalla, sen olen itsekin saanut huomata. Pit\u00e4\u00e4 ottaa ensimm\u00e4inen askel ja tehd\u00e4 niit\u00e4 pieni\u00e4 mikrop\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4, jotka johtavat oikeaan suuntaan. V\u00e4lill\u00e4 ne tehdyt mikrop\u00e4\u00e4t\u00f6kset l\u00e4htev\u00e4t viem\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4 v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n suuntaan, mutta sitten pit\u00e4\u00e4 vaan oikaista reitti\u00e4\u00e4n. Ei useinkaan rep\u00e4isem\u00e4ll\u00e4, vaan taas pieni p\u00e4\u00e4t\u00f6s kerrallaan.<\/p>\n

 <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

 <\/p>\n

Me ihmiset olemme onneksi erilaisia, samoin unelmamme ja k\u00e4sitys onnesta tai onnellisesta el\u00e4m\u00e4st\u00e4. Itse en ole koskaan haaveillut el\u00e4m\u00e4st\u00e4 paratiisisaarella. Tai omasta talosta. Monelle juuri ty\u00f6 ja ty\u00f6paikka on tosi t\u00e4rke\u00e4 osa el\u00e4m\u00e4\u00e4.<\/p>\n

 <\/p>\n

Kun tein v\u00e4hemm\u00e4n t\u00f6it\u00e4, monet ihmetteliv\u00e4t, miten ihmeess\u00e4 saan aikani kulumaan. Eik\u00f6 el\u00e4m\u00e4 olen yksin\u00e4ist\u00e4 ja tyls\u00e4\u00e4. Mutta minulle yksin\u00e4isyys ja ik\u00e4vystyminen ovat kaksi aika vierasta tunnetta. En tied\u00e4 miksi, mutta niin se vain on. El\u00e4m\u00e4ni ei todellakaan ole pelkk\u00e4\u00e4 iloa, onnea ja autuutta, eik\u00e4 sen kuulukaan olla. Saatan olla joskus saamaton, laiska, pahantuulinen tai alakuloinenkin,\u00a0 mutta en oikeastaan koskaan ik\u00e4vystynyt tai yksin\u00e4inen.<\/p>\n

 <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

 <\/p>\n

Onneksi se pimein ja kylmin talvi on nyt sel\u00e4tetty. arki on yksinkertaisempaa ja mieli valoisampi. Ulkona paistaa aurinko, valkoisella hangella risteilee syv\u00e4n sinisi\u00e4 varjoja, linnut sirkuttaa ja vesi tippuu r\u00e4yst\u00e4ist\u00e4. Ilves on viime y\u00f6n\u00e4 k\u00e4vellyt hangen poikki ja k\u00e4ynyt merkkamassa taloni sein\u00e4n. Luulen kuulleeni sen my\u00f6h\u00e4\u00e4n eilen illalla. Ajatus siit\u00e4, ett\u00e4 se oli vain parin metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 minusta on hieno, vaikka min\u00e4 istuinkin sohvalla ja se talon ulkopuolella.<\/p>\n

 <\/p>\n

Ja muistan taas, miksi t\u00e4\u00e4ll\u00e4 asunkaan.<\/p>\n

 <\/p>\n

Seuraavalla kerralla v\u00e4h\u00e4n kev\u00e4isempi\u00e4 kuvia ja kev\u00e4isempi\u00e4 juttuja. Eik\u00f6h\u00e4n t\u00e4m\u00e4 talvi ollut t\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n

 <\/p>\n

ps. leikin v\u00e4h\u00e4n facebookissa syntym\u00e4aikani kanssa sill\u00e4 seurauksella, ett\u00e4 tilini poistettiin tuosta vain ilman varoituksia. Tilin palauttaminen on osoittautunut tosi monimutkaiseksi, joten nyt mulla ei ole p\u00e4\u00e4sy\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n blogin fb-sivuille.\u00a0 Sivut saattavat siell\u00e4 viel\u00e4 olla, mutta min\u00e4 en. Jos joku ihmettelee. Yrit\u00e4n ratkaista t\u00e4m\u00e4nkin ongelman jollain tavalla. Oikeastaan tekisi mieli j\u00e4tt\u00e4\u00e4 koko fb –\u00a0 sen verran \u00e4rsytt\u00e4\u00e4.<\/p>\n

 <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

T\u00e4\u00e4ll\u00e4 edelleen, kvartaalipostauksista olen siirtynyt puolivuotiskatsaukseen. Hah.\u00a0 Mutta vakaa aikomus on ryhdist\u00e4yty\u00e4 ja kirjoittaa useammin.   Takana on pitk\u00e4 ja kylm\u00e4 talvi, jota en halua oikein edes muistella. T\u00e4ysi\u00e4 ty\u00f6viikkoja ja \u00e4lytt\u00f6m\u00e4sti k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n ongelmia kylm\u00e4n talon, j\u00e4\u00e4tyneiden putkien, hyytyneiden autojen ja hirveiden ajokelien muodossa. Mutta selvisin ja lopultakin ihan hyvin, vaikka auton lis\u00e4ksi monta kertaa hyytyi my\u00f6s hymy.   Sen jouduin toteamaan, ett\u00e4 t\u00e4ysien ty\u00f6viikkojen yhdist\u00e4minen t\u00e4llaisessa paikassa el\u00e4miseen ei ole optimaalinen ratkaisu. T\u00e4ysi palkka tuo el\u00e4m\u00e4\u00e4n mukavaa turvallisuutta, mutta kun p\u00e4iv\u00e4 toisensa j\u00e4lkeen her\u00e4sin aamukuudelta, kaivoin autoa lumen alta tai yritin saada sit\u00e4 k\u00e4ynnistym\u00e4\u00e4n, ja ajoin tuolla pimeydess\u00e4 t\u00f6ihin, niin tuli monta kertaa mieleen, ett\u00e4 juuri t\u00e4llaista el\u00e4m\u00e4ntapaahan min\u00e4 t\u00e4nne pakenin.     Nyt el\u00e4n ihan sit\u00e4 samaa entist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4, mutta sill\u00e4 erotuksella, ett\u00e4 asun vanhassa ja kylm\u00e4ss\u00e4 talossa ja joudun stressaamaan lumit\u00f6it\u00e4, l\u00e4mmityst\u00e4 ja kurjia ajokelej\u00e4 joka ikinen aamu. Viikonloppuisin lauantai menee ty\u00f6viikosta toipuessa ja sunnuntai kotit\u00f6it\u00e4 tehdess\u00e4 ja sitten on taas edess\u00e4 uusi ty\u00f6viikko. Ty\u00f6 on sin\u00e4ns\u00e4 ihan mielenkiintoista ja mielek\u00e4st\u00e4kin, mutta silti. Ei t\u00e4m\u00e4n ihan n\u00e4in pit\u00e4nyt menn\u00e4.   T\u00e4ss\u00e4 yht\u00e4l\u00f6ss\u00e4 suurin ongelma ei minulle kuitenkaan ole t\u00e4m\u00e4n vanhan talon\u00a0 l\u00e4mmitys tai lumity\u00f6t, vaan se palkkaty\u00f6. Tai se, ett\u00e4 sinne pit\u00e4\u00e4 l\u00e4hte\u00e4. N\u00e4in\u00e4 korona-aikoina t\u00e4llaista ei pit\u00e4isi kai edes sanoa \u00e4\u00e4neen. Pit\u00e4\u00e4 olla (ja olenkin) kiitollinen siit\u00e4, ett\u00e4 on yleens\u00e4kin varma ty\u00f6paikka jonne l\u00e4hte\u00e4, mutta oma unelmani on, ja ollut jo pitk\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 voisin tehd\u00e4 t\u00f6it\u00e4 kotoa k\u00e4sin. Ainakin osittain. Se, kuinka se tapahtuisi, on minulle toistaiseksi arvoitus.   Mutta unelmat voivat toteutua. Norjaan muutto oli aikoinaan vain et\u00e4inen unelma. T\u00e4h\u00e4n taloon muuttaminen tuntui kerran ep\u00e4realistiselta haaveelta. Joten miksei t\u00e4m\u00e4kin unelma voisi lopultakin toteutua?\u00a0 Ainakin olen lausunut sen nyt \u00e4\u00e4neen. Jokainen ongelma kun pit\u00e4\u00e4 sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n my\u00f6s ratkaisun. Se pit\u00e4\u00e4 vain l\u00f6yt\u00e4\u00e4.     Luin taas kerran Coelhon ”Pyhiinvaeltajan”. Monen mielest\u00e4 Coelhin kirjat ovat v\u00e4h\u00e4n naiiveja, mutta itse l\u00f6yd\u00e4n niist\u00e4 jokaisella lukukerralla jotain uutta ajateltavaa kulloisestakin el\u00e4m\u00e4ntilanteesta riippuen. Uskon Coelhon tavoin el\u00e4m\u00e4n maagisuuteen, ennusmerkkeihin ja ylemp\u00e4\u00e4n ohjaukseen. Uskon siihen, ett\u00e4 emme ole t\u00e4\u00e4ll\u00e4 vain suorittamassa kunnon kansalaisuutta, vaan oppimassa ja jalostumassa ihmisin\u00e4 ja henkisin\u00e4 olentoina.   Pyhiinvaeltajassa Coelho kirjoittaa, ett\u00e4 unelmien totetutumisen suurimpana esteen\u00e4 on se, ett\u00e4 ihminen ei ole ajatellut mit\u00e4 unelmallaan tekisi. Ihminen unohtaa mietti\u00e4, miksi tavoittelee unelmaansa, mik\u00e4 on sen merkitys. Unelma, joka on vain ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4inen haave, j\u00e4\u00e4 usein toteutumatta. Ihminen saattaa paradoksaalisesti my\u00f6s pel\u00e4t\u00e4 unelmansa totetumista, ja v\u00e4ist\u00e4\u00e4 juuri kun tajuaa, ett\u00e4 unelman toteutuminen voisi oikeasti olla mahdollista. Tuttu on turvallista, vaikka se olisi kuinka ep\u00e4tyydytt\u00e4v\u00e4\u00e4.   L\u00e4hes meill\u00e4 kaikilla on lis\u00e4ksi jossain syv\u00e4ll\u00e4 uskomus siit\u00e4, ett\u00e4 onnellisuus on muita varten. Ettei juuri meist\u00e4 ole tavoittelemaan unelmiamme tai ett\u00e4 juuri me emme ansaitse onnea.\u00a0 Minullakin on syv\u00e4\u00e4n juurtuneita k\u00e4sityksi\u00e4 siit\u00e4, millainen olen ja mihin pystyn. Tai mihin en pysty. Ne k\u00e4sitykset ovat vain istutettu mieleeni joskus muinoin lapsuudessani, eiv\u00e4tk\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 pid\u00e4 ollenkaan paikkaansa. Mutta ne istuvat tiukassa..   Toisinaan emme yksinkertaisesti ole valmiita tekem\u00e4\u00e4n t\u00f6it\u00e4 unelmiemme eteen. El\u00e4m\u00e4 ei nimitt\u00e4in muutu sohvalla makaamalla, sen olen itsekin saanut huomata. Pit\u00e4\u00e4 ottaa ensimm\u00e4inen askel ja tehd\u00e4 niit\u00e4 pieni\u00e4 mikrop\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4, jotka johtavat oikeaan suuntaan. V\u00e4lill\u00e4 ne tehdyt mikrop\u00e4\u00e4t\u00f6kset l\u00e4htev\u00e4t viem\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4 v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n suuntaan, mutta sitten pit\u00e4\u00e4 vaan oikaista reitti\u00e4\u00e4n. Ei useinkaan rep\u00e4isem\u00e4ll\u00e4, vaan taas pieni p\u00e4\u00e4t\u00f6s kerrallaan.     Me ihmiset olemme onneksi erilaisia, samoin unelmamme ja k\u00e4sitys onnesta tai onnellisesta el\u00e4m\u00e4st\u00e4. Itse en ole koskaan haaveillut el\u00e4m\u00e4st\u00e4 paratiisisaarella. Tai omasta talosta. Monelle juuri ty\u00f6 ja ty\u00f6paikka on tosi t\u00e4rke\u00e4 osa el\u00e4m\u00e4\u00e4.   Kun tein v\u00e4hemm\u00e4n t\u00f6it\u00e4, monet ihmetteliv\u00e4t, miten ihmeess\u00e4 saan aikani kulumaan. Eik\u00f6 el\u00e4m\u00e4 olen yksin\u00e4ist\u00e4 ja tyls\u00e4\u00e4. Mutta minulle yksin\u00e4isyys ja ik\u00e4vystyminen ovat kaksi aika vierasta tunnetta. En tied\u00e4 miksi, mutta niin se vain on. El\u00e4m\u00e4ni ei todellakaan ole pelkk\u00e4\u00e4 iloa, onnea ja autuutta, eik\u00e4 sen kuulukaan olla. Saatan olla joskus saamaton, laiska, pahantuulinen tai alakuloinenkin,\u00a0 mutta en oikeastaan koskaan ik\u00e4vystynyt tai yksin\u00e4inen.     Onneksi se pimein ja kylmin talvi on nyt sel\u00e4tetty. arki on yksinkertaisempaa ja mieli valoisampi. Ulkona paistaa aurinko, valkoisella hangella risteilee syv\u00e4n sinisi\u00e4 varjoja, linnut sirkuttaa ja vesi tippuu r\u00e4yst\u00e4ist\u00e4. Ilves on viime y\u00f6n\u00e4 k\u00e4vellyt hangen poikki ja k\u00e4ynyt merkkamassa taloni sein\u00e4n. Luulen kuulleeni sen my\u00f6h\u00e4\u00e4n eilen illalla. Ajatus siit\u00e4, ett\u00e4 se oli vain parin metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 minusta on hieno, vaikka min\u00e4 istuinkin sohvalla ja se talon ulkopuolella.   Ja muistan taas, miksi t\u00e4\u00e4ll\u00e4 asunkaan.   Seuraavalla kerralla v\u00e4h\u00e4n kev\u00e4isempi\u00e4 kuvia ja kev\u00e4isempi\u00e4 juttuja. Eik\u00f6h\u00e4n t\u00e4m\u00e4 talvi ollut t\u00e4ss\u00e4.   ps. leikin v\u00e4h\u00e4n facebookissa syntym\u00e4aikani kanssa sill\u00e4 seurauksella, ett\u00e4 tilini poistettiin tuosta vain ilman varoituksia. Tilin palauttaminen on osoittautunut tosi monimutkaiseksi, joten nyt mulla ei ole p\u00e4\u00e4sy\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n blogin fb-sivuille.\u00a0 Sivut saattavat siell\u00e4 viel\u00e4 olla, mutta min\u00e4 en. Jos joku ihmettelee. Yrit\u00e4n ratkaista t\u00e4m\u00e4nkin ongelman jollain tavalla. Oikeastaan tekisi mieli j\u00e4tt\u00e4\u00e4 koko fb –\u00a0 sen verran \u00e4rsytt\u00e4\u00e4.  <\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":2919,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[12],"tags":[62,15,36],"class_list":["post-2911","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-mieli","tag-elamanmuutos","tag-mieli","tag-muutos"],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/2911","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=2911"}],"version-history":[{"count":28,"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/2911\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2944,"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/2911\/revisions\/2944"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/media\/2919"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=2911"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=2911"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=2911"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}