Siell\u00e4<\/em> oli t\u00e4ydellisen kaunista. Mutta ei luonto sit\u00e4 varmaan miettinyt.<\/p>\nVoi kun sit\u00e4 oppisi olemaan\u00a0ahkera huithapeli ainakin kaiken luovan tekemisen suhteen. Vaikka usein hoetaan, ett\u00e4 ei se m\u00e4\u00e4r\u00e4 vaan laatu, niin joskus voisi olla ihan fiksua keskitty\u00e4 enemm\u00e4n siihen m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n, ja luottaa, ett\u00e4 kyll\u00e4 se laatukin sielt\u00e4 tulee. Joukosta voi l\u00f6yty\u00e4 vaikka mit\u00e4 timantteja. Sit\u00e4 paitsi harjoitus tekee mestarin.<\/p>\n
Ei se ole niin justiinsa. P\u00e4\u00e4asia, ett\u00e4 on kivaa eik\u00e4 mene suorittamiseksi.<\/p>\n
J\u00e4tet\u00e4\u00e4n t\u00e4ydellisyys universumille.<\/p>\n
<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Elisabeth Gilbert kirjoittaa kirjassaan ”Big Magic, uskalla el\u00e4\u00e4 luovasti” kahdesta erilaisesta ihmistyypist\u00e4: laiskasta perfektionistista ja ahkerasta huithapelista. Tunnistin itseni heti tuosta ensimm\u00e4isest\u00e4, eli laiskasta perfektionistista, ja naurahdin \u00e4\u00e4neen l\u00f6yt\u00e4ess\u00e4ni itseni kirjan sivuilta. Oli nimitt\u00e4in sen verran osuva m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4. Laiskuus ja perfektionismi samassa paketissa; siin\u00e4 on Gibertin mukaan kaksi ankeuden ja kurjuuden olennaista ainesosaa. Auts. No, onneksi en ole perfektionisti kaikilla el\u00e4m\u00e4nalueilla, enk\u00e4 aina laiskakaan, niin el\u00e4m\u00e4 ei ole pelkk\u00e4\u00e4 kurjuutta, mutta olen kyll\u00e4 noita molempia mit\u00e4 luovuuteen tulee. Oli kyse sitten maalaamisesta, kirjoittamisesta tai vaikkapa t\u00e4st\u00e4 blogin pit\u00e4misest\u00e4 – luova prosessihan t\u00e4m\u00e4kin on. Ei toki niin, ett\u00e4 pyrkisin t\u00e4ydelliseen blogiin tai kuvittelisin sen edes olevan mahdollista, kaukana siit\u00e4, mutta silti pyrkimys johonkin ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4iseen t\u00e4ydellisyyteen, loputon viilaus ja tunne siit\u00e4, ett\u00e4 ei ole koskaan tarpeeksi hyv\u00e4, est\u00e4\u00e4 kyll\u00e4 tehokkaasti kaikenlaisen luovan ty\u00f6skentelyn. Puhumattakaan siit\u00e4, ett\u00e4 siin\u00e4 \u00e4kki\u00e4 katoaa my\u00f6s tekemisen ilo ja rentous. T\u00e4ydellisyyden tavoittelu est\u00e4\u00e4 Gilbertin mukaan ihmisi\u00e4 paitsi tekem\u00e4st\u00e4 ty\u00f6t\u00e4\u00e4n valmiiksi – mutta mik\u00e4 viel\u00e4 pahempaa, se est\u00e4\u00e4 edes aloittamasta. Ei kannata, kun lopputulos ei ole kuitenkaan t\u00e4ydellinen. Ehk\u00e4 se laiskuuskin on aika usein vain k\u00e4tketty\u00e4 ep\u00e4onnistumisen pelkoa? Gilbert toteaa mielest\u00e4ni tosi osuvasti, ett\u00e4 perfektionismi on pelkoa, joka yritt\u00e4\u00e4 olla elegantti vaikka on kauhuissaan. ”Sill\u00e4 kiilt\u00e4v\u00e4n pintansa alla perfektionismi on vain syv\u00e4\u00e4 eksistentiaalista ahdistusta, joka sanoo yh\u00e4 uudestaan: ”En ole tarpeeksi hyv\u00e4 enk\u00e4 tule koskaan olemaankaan.” Ei kyse ole lopultakaan siit\u00e4, ett\u00e4 sen oman ty\u00f6n tai tuotoksen pit\u00e4isi olla t\u00e4ydellinen, vaan siit\u00e4, ett\u00e4 ty\u00f6ns\u00e4 kautta paljastaa sen, ett\u00e4 ei itse olekaan tarpeeksi hyv\u00e4. On ehk\u00e4 vain keskinkertainen ja ihan tavallinen. Ja t\u00e4m\u00e4n kauhean paljastumisen pelossa on helpompi j\u00e4tt\u00e4\u00e4 kokonaan tekem\u00e4tt\u00e4. Olen ehtinyt lukemaan el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni aika monta kirjaa, artikkelia ja juttua. K\u00e4ym\u00e4\u00e4n aika monta mielenkiintoista keskustelua ja opiskelemaan monenlaista. Ik\u00e4\u00e4 ja viisauttakin on kertynyt. Mutta silti edelleen tulee vastaan uusia oivalluksia. Se on oikeastaan aika hienoa. On mahdollista, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4kin asiat ovat tulleet vastaan jo aikaisemminkin, mutta vasta nyt aika on kyps\u00e4 jonkinlaiselle ahaa-el\u00e4mykselle.\u00a0Mieli on nimitt\u00e4in v\u00e4h\u00e4n kun tuo kasvimaa. Voihan sinne siemeni\u00e4 heitell\u00e4 jo nyt, mutta ei ne sielt\u00e4 mihink\u00e4\u00e4n l\u00e4hde it\u00e4m\u00e4\u00e4n tai kasvamaan \u00a0ennen kuin olosuhteet on sopivat. Eik\u00e4 jokainen siemen id\u00e4 koskaan. En ole ihan varma mit\u00e4 mielt\u00e4 olen n\u00e4ist\u00e4 kaikista el\u00e4m\u00e4ntaito-oppaista, joita riitt\u00e4\u00e4 nyky\u00e4\u00e4n joka l\u00e4ht\u00f6\u00f6n, mutta toisaalta, jos kirjasta nousee edes yksi t\u00e4rke\u00e4 oivallus, niin ehk\u00e4 se on ollut lukemisen arvoinen? Ehdottomasti paras opettaja on tietenkin el\u00e4m\u00e4 itse, mutta joskus pit\u00e4\u00e4 v\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 rautalangasta. . Vaikka olin aluksi v\u00e4h\u00e4n skeptinen, niin Elisabeth Gilbertin kirja on her\u00e4tt\u00e4nyt paljon ajatuksia, ja siit\u00e4 riitt\u00e4\u00e4 ammennettavaa varmaan jatkossakin.. Ei ollenkaan turha lukukokemus, pikemminkin hyvin vapauttava sellainen, ja sopii jokaiselle oman luovuutensa kanssa tuskailevalle. Ihmisten tarve pyrki\u00e4 t\u00e4ydellisyyteen on kyll\u00e4 melkoista suuruudenhulluutta. T\u00e4ss\u00e4 maailmassa ei t\u00e4ydellisyyteen nimitt\u00e4in p\u00e4\u00e4se kuin yksi: luoja, luomakunta, jumala, universumi tai miten nyt kukakin t\u00e4t\u00e4 suurta mysteeri\u00e4 kutsuu. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 satoi viime torstaina niin paljon, ett\u00e4 joki tulvi yli uomiensa ja joka paikassa kohisi. Sateen loputtua nousi sumu, ja luonto tarjosi maagisen n\u00e4yt\u00f6ksen. Tuolla rannassa oli niin kaunista, ett\u00e4 kyll\u00e4 veti taas n\u00f6yr\u00e4ksi ja hiljaiseksi. Siell\u00e4 oli t\u00e4ydellisen kaunista. Mutta ei luonto sit\u00e4 varmaan miettinyt. Voi kun sit\u00e4 oppisi olemaan\u00a0ahkera huithapeli ainakin kaiken luovan tekemisen suhteen. Vaikka usein hoetaan, ett\u00e4 ei se m\u00e4\u00e4r\u00e4 vaan laatu, niin joskus voisi olla ihan fiksua keskitty\u00e4 enemm\u00e4n siihen m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n, ja luottaa, ett\u00e4 kyll\u00e4 se laatukin sielt\u00e4 tulee. Joukosta voi l\u00f6yty\u00e4 vaikka mit\u00e4 timantteja. Sit\u00e4 paitsi harjoitus tekee mestarin. Ei se ole niin justiinsa. P\u00e4\u00e4asia, ett\u00e4 on kivaa eik\u00e4 mene suorittamiseksi. J\u00e4tet\u00e4\u00e4n t\u00e4ydellisyys universumille. <\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":432,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[12],"tags":[18,15],"class_list":["post-391","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-mieli","tag-luovuus","tag-mieli"],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/391","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=391"}],"version-history":[{"count":29,"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/391\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2269,"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/391\/revisions\/2269"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/media\/432"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=391"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=391"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=391"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}
![\"\"](\"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/wp-content\/uploads\/2017\/05\/fullsizeoutput_32c0.jpeg\")
<\/a><\/p>\n