Meill\u00e4 oli t\u00f6iss\u00e4 t\u00e4n\u00e4\u00e4n julebord, eli jouluateria. Olen t\u00e4ss\u00e4 vuosien varrella tietenkin maistellut joitain norjalaisia jouluerikoisuuksia, mutta en ihan n\u00e4in pitk\u00e4n kaavan mukaan. Hyv\u00e4\u00e4 oli norjalainenkin jouluruoka ja yhteist\u00e4 suomalaisen vastineensa kanssa on ainakin se, ett\u00e4 my\u00f6s norjalaista jouluruokaa sy\u00f6d\u00e4\u00e4n liikaa ja siit\u00e4 tulee \u00e4hky. Ja se, ett\u00e4 se on tosi lihapitoista.<\/p>\n
Ne, jotka ovat seuranneet blogiani jo pidemm\u00e4n aikaa, muistavat, ett\u00e4 olen mm. osallistunut vegaanihaasteeseen<\/span><\/a> . Se ei sujunut ihan taiteen s\u00e4\u00e4nt\u00f6jen mukaan<\/span><\/a>,<\/span> mutta opin paljon uutta.<\/p>\n Olen senkin j\u00e4lkeen pohtinut paljon lihansy\u00f6nnin eettist\u00e4 puolta, koska kyll\u00e4 se on nimenomaan se eettinen puoli, joka minua eniten kirpaisee, liha kun maistuu edelleen hyv\u00e4lt\u00e4. El\u00e4inper\u00e4isen ravinnon sy\u00f6ntiin vain liittyy niin paljon asioita, joita olisi mielummin ajattelematta.<\/p>\n Tieto lis\u00e4\u00e4 tuskaa. Kun kerran on alkanut tiedostaa asioita, niin siin\u00e4 on sellainen pirullinen puoli, ett\u00e4 paluuta ei ole. Ei vain voi<\/em> en\u00e4\u00e4 palata sinne tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden suloiseen uneen ja lakata ajattelemasta, vaikka joskus haluaisi. Rehellisyyden nimiss\u00e4 olen ajatellut useinkin, ett\u00e4 voi kun en tiet\u00e4isi ja voi kun asiat olisi niin kuin joskus ennen. En jaksa aina mietti\u00e4 ja potea huonoa omaa tuntoa.<\/p>\n Mutta kun nyky\u00e4\u00e4n sy\u00f6n lihaa, tai mit\u00e4 tahansa el\u00e4inkunnan tuotteita, tied\u00e4n ihan tarkkaan mit\u00e4 teen ja mit\u00e4 se el\u00e4inten kannalta tarkoittaa, enk\u00e4 todellakaan voi vedota tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyteeni. Ja tunnen koko ajan kuinka toimin omia sis\u00e4isi\u00e4 arvojani vastaan. Vaikka maistuisi kuinka hyv\u00e4lt\u00e4, niin lihan sy\u00f6misest\u00e4 on h\u00e4vinnyt se hyv\u00e4n ruoan ilo.<\/p>\n T\u00e4n\u00e4\u00e4n kuitenkin s\u00f6in potilaidemme innolla valmistamaa jouluruokaa, vaikkakin huonolla omalla tunnolla. Nyt tulevana jouluna sy\u00f6n viel\u00e4 siskoni paistamaa joulukinkkua, koska tied\u00e4n miten t\u00e4rke\u00e4 osa joutraditioita se h\u00e4nelle on. Mutta ensi jouluna? Saa n\u00e4hd\u00e4.<\/p>\n Uskon siihen, ett\u00e4 suuremmat el\u00e4m\u00e4nmuutokset l\u00e4htev\u00e4t aina sis\u00e4lt\u00e4 p\u00e4in, eik\u00e4 niit\u00e4 voi painostamalla saada aikaan. Tietoa ja ymm\u00e4rryst\u00e4 voi tietenkin lis\u00e4t\u00e4, mutta se p\u00e4\u00e4t\u00f6s ja muutos on jokaisen teht\u00e4v\u00e4 itse. Kun arvoristiriita oman k\u00e4ytt\u00e4ytymisen ja omien arvojen v\u00e4lill\u00e4 k\u00e4y liian suureksi, pakottaa se muuttumaan. Oli asia mik\u00e4 tahansa.<\/p>\n Mutta jokainen pienikin muutos vie asioita eteenp\u00e4in. Aina kun sy\u00f6n enemm\u00e4n kasviksia, sy\u00f6n v\u00e4h\u00e4n v\u00e4hemm\u00e4n jotain muuta. Siit\u00e4 se kai l\u00e4htee.<\/p>\n Piti kirjoittaa superkuusta ja norjalaisesta jouluruuasta, mutta tulikin ihan muuta. Kuvituksena ihana, ihana Juni er\u00e4\u00e4n menneen kuutamon valossa.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Meill\u00e4 oli t\u00f6iss\u00e4 t\u00e4n\u00e4\u00e4n julebord, eli jouluateria. Olen t\u00e4ss\u00e4 vuosien varrella tietenkin maistellut joitain norjalaisia jouluerikoisuuksia, mutta en ihan n\u00e4in pitk\u00e4n kaavan mukaan. Hyv\u00e4\u00e4 oli norjalainenkin jouluruoka ja yhteist\u00e4 suomalaisen vastineensa kanssa on ainakin se, ett\u00e4 my\u00f6s norjalaista jouluruokaa sy\u00f6d\u00e4\u00e4n liikaa ja siit\u00e4 tulee \u00e4hky. Ja se, ett\u00e4 se on tosi lihapitoista. Ne, jotka ovat seuranneet blogiani jo pidemm\u00e4n aikaa, muistavat, ett\u00e4 olen mm. osallistunut vegaanihaasteeseen . Se ei sujunut ihan taiteen s\u00e4\u00e4nt\u00f6jen mukaan, mutta opin paljon uutta. Olen senkin j\u00e4lkeen pohtinut paljon lihansy\u00f6nnin eettist\u00e4 puolta, koska kyll\u00e4 se on nimenomaan se eettinen puoli, joka minua eniten kirpaisee, liha kun maistuu edelleen hyv\u00e4lt\u00e4. El\u00e4inper\u00e4isen ravinnon sy\u00f6ntiin vain liittyy niin paljon asioita, joita olisi mielummin ajattelematta. Tieto lis\u00e4\u00e4 tuskaa. Kun kerran on alkanut tiedostaa asioita, niin siin\u00e4 on sellainen pirullinen puoli, ett\u00e4 paluuta ei ole. Ei vain voi en\u00e4\u00e4 palata sinne tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden suloiseen uneen ja lakata ajattelemasta, vaikka joskus haluaisi. Rehellisyyden nimiss\u00e4 olen ajatellut useinkin, ett\u00e4 voi kun en tiet\u00e4isi ja voi kun asiat olisi niin kuin joskus ennen. En jaksa aina mietti\u00e4 ja potea huonoa omaa tuntoa. Mutta kun nyky\u00e4\u00e4n sy\u00f6n lihaa, tai mit\u00e4 tahansa el\u00e4inkunnan tuotteita, tied\u00e4n ihan tarkkaan mit\u00e4 teen ja mit\u00e4 se el\u00e4inten kannalta tarkoittaa, enk\u00e4 todellakaan voi vedota tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyteeni. Ja tunnen koko ajan kuinka toimin omia sis\u00e4isi\u00e4 arvojani vastaan. Vaikka maistuisi kuinka hyv\u00e4lt\u00e4, niin lihan sy\u00f6misest\u00e4 on h\u00e4vinnyt se hyv\u00e4n ruoan ilo. T\u00e4n\u00e4\u00e4n kuitenkin s\u00f6in potilaidemme innolla valmistamaa jouluruokaa, vaikkakin huonolla omalla tunnolla. Nyt tulevana jouluna sy\u00f6n viel\u00e4 siskoni paistamaa joulukinkkua, koska tied\u00e4n miten t\u00e4rke\u00e4 osa joutraditioita se h\u00e4nelle on. Mutta ensi jouluna? Saa n\u00e4hd\u00e4. Uskon siihen, ett\u00e4 suuremmat el\u00e4m\u00e4nmuutokset l\u00e4htev\u00e4t aina sis\u00e4lt\u00e4 p\u00e4in, eik\u00e4 niit\u00e4 voi painostamalla saada aikaan. Tietoa ja ymm\u00e4rryst\u00e4 voi tietenkin lis\u00e4t\u00e4, mutta se p\u00e4\u00e4t\u00f6s ja muutos on jokaisen teht\u00e4v\u00e4 itse. Kun arvoristiriita oman k\u00e4ytt\u00e4ytymisen ja omien arvojen v\u00e4lill\u00e4 k\u00e4y liian suureksi, pakottaa se muuttumaan. Oli asia mik\u00e4 tahansa. Mutta jokainen pienikin muutos vie asioita eteenp\u00e4in. Aina kun sy\u00f6n enemm\u00e4n kasviksia, sy\u00f6n v\u00e4h\u00e4n v\u00e4hemm\u00e4n jotain muuta. Siit\u00e4 se kai l\u00e4htee. Piti kirjoittaa superkuusta ja norjalaisesta jouluruuasta, mutta tulikin ihan muuta. Kuvituksena ihana, ihana Juni er\u00e4\u00e4n menneen kuutamon valossa.<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":221,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[12],"tags":[15],"class_list":["post-887","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-mieli","tag-mieli"],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/887","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=887"}],"version-history":[{"count":13,"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/887\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2310,"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/887\/revisions\/2310"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/media\/221"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=887"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=887"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.samanotavanalla.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=887"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}