Loppuelämän ensimmäinen päivä

Täytin eilen taas vuosia. Ensin se ei tuntunut hyvältä. Sitten luin sattumalta instagramista kommentin, kuinka jokainen syntymäpäivä on etuoikeus, jota ei suoda kaikille. Mitä vanhemmaksi elää, sitä suurempi etuoikeus.

Se pysäytti ja laittoi ajattelemaan. Ei tämä ole itsestään selvää minullekaan. 25-vuotispäivä olisi voinut olla viimeiseni. Tai oikeastaan tietenkin jokainen mennyt syntymäpäivä olisi voinut olla viimeiseni. Mielen nurina muuttui kiitollisuudeksi.

Syntymäpäivän lähestyessä mieleen hiipii usein pieni paniikki siitä, että aika loppuu kesken. On vielä niin paljon, mitä haluaisin tehdä. Muistan kuinka lapsena ystävän kanssa rakennettiin leikkiä niin perusteellisesti, että ei koskaan ehditty kunnolla leikkimään.

Kotiinlähdön hetkellä huudettiin aina, että me just alotettiin! Toivon, että sitten joskus viimeisenä päivänä ei ole samaa tunnetta. Mä just vasta alotin!

Mutta ehkä kyse ei olekaan siitä, mitä vielä pitää tehdä, vaan enemmänkin siitä, kuka haluan olla. Toivon, että tulen vuosi vuodelta enemmän itsekseni.

Ystävä kysyi illalla puhelimessa, miten syntymäpäivä on mennyt. Totesin, että olen ollut tänään aika monta kertaa onnellinen. ”Ainakin 12 kertaa?” naurahti ystäväni. Ainakin sen, totesin, ehkä enemmänkin.

Onnellisuus ei liittynyt onnitteluihin ja muistamisiin, vaikka nekin ilahduttivat – tietenkin, vaan johonkin muuhun. Elämä on nimittäin aika hyvää juuri nyt. Juuri nyt.

Huomisestahan ei koskaan tiedä.

Onnellisuus ei tarkoita sitä, että ei olisi myös ongelmia ja huolia. Se tarkoittaa sitä, että olen onnellinen ainakin sen 12 kertaa päivässä. Joskus useamminkin. Tai ainakin hiljaisen tyytyväinen.

Ensimmäistä kertaa täällä asuessani olen istuttanut maahan kukkasipuleita ja perustanut kukkapenkkejä seuraavaa kesää varten, ja se tuntuu hyvältä. Mieli on rauhoittunut.

Ivar istuu lintulaudan alla huurteisessa maassa ja odottaa, että lintu putoaa suuhun. Aika pian se alkaa kuitenkin vilkuilla ikkunaan. Kun menen portaille ehdottamaan, jos se haluaisi tulla sisälle lämmittelemään, se syöksyy ovesta sisään.

Lille Venn nukkuu mielummin takkatulen lämmössä, se on palellut elämässään tarpeeksi.

Hyvää viikonloppua!