Elämää, Uncategorized

Muutama sana norjalaisen lapsityövoiman käytöstä

”Det ordner seg!”, sanoo norjalainen. Kyllä se järjestyy. Keskivertonorjalaiset ovat suomalaisiin verrattuna jotenkin huomattavasti huolettomampia, ei se ole niin justiinsa. Asiat tehdään usein vähän sinne päin ja se riittää.

Kuvittelin ennen olevani aika rento ja suurpiirteinen tyyppi, mutta täällä olen löytänyt itsestäni yllättäen perfektionistin, sääntöihmisen ja niuhottajan.

Jos suomalaiset ovat sisukkaita, niin norjalaiset ovat reippaita. Ihan älyttömän reippaita.

Miellän suomalaisen sisukkuuden sellaiseksi vähän veren maku suussa ja usein yksin äheltämiseksi. Suo kuokka ja Jussi, tiedättehän. Apua ei ihan helpolla pyydetä, ja itsellenikin se on usein vaikeaa.

Norjalainen reippaus on iloista yhdessä tekemistä ja muiden tsemppaamista. Norjalainen kuitenkin kiipeää pikkulasten kanssa sellaisille vuorille, mihin suomalaista ei ihan vähällä saisi. Lasten kanssa saatetaan myös yöpyä metsässä tammikuussa. Ilman telttaa tietenkin.

Paikallinen päiväkoti tekee ensimmäisen yöretkensä laavulle tässä joskus maaliskuussa, ja koulujen opetussuunnitelmaan kuuluu lumiluolan rakentaminen ja siellä yöpyminen. Mutta mitään ei tehdä hampaat irvessä.

Nämä ovat toki vähän stereotypioita, mutta tänään sain taas vahvistusta omille käsityksilleni norjalaisuudesta.

Oveen koputettiin aamulla. Siellä oli vuokraisäntäni lapsineen tikapuut kainalossa. Päättivät pudottaa vähän lumia katolta (erittäin aiheellista). Siihen vaan tikapuut nojalle kattoa vasten ja lapset  (!) katolle.

Lapset ovat tosin jo teini-ikäisiä (toinen vähän alle), mutta kuitenkin. Oliko turvavaljaita? No ei tietenkään. Ei sieltä ole tarkoitus pudota. Talo on kuitenkin aika korkea, katto jyrkkä ja liukas.

Kysyin vuokraisännältäni, että eikö sua pelota, että lapsesi putoaa katolta. Miksi muka? Ja siinähän on lunta alla. hmmm.

Seisoin alhaalla seuraten kauhuissani nuorison touhuja rystysiäni purren ja katastrofia odottaen, mutta norjalaisia vaan nauratti.

Kaikki meni onneksi hyvin. Edelleen olen tosin sitä mieltä, että äkkiä sinä olisi voinut muutama raaja katketa, jos lumet olisivat päättäneet lähteä valumaan katolta alas. Siinä olisi tullut lapsi lumen mukana.

No, siinä samalla sovittiin myös vähän ensi kesän urakoista. Saan tänne kaivinkoneen avuksi muuttamaan pajukkoa kasvimaaksi. Samoin moottorisahamiehen raivaamaan puron rantaa. Suunnitelmat liikahtivat taas vähän eteenpäin – ainakin mielessä.

Sitä ennen tänne on kuitenkin luvattu huomiseksi uudet 30 senttiä lunta.

3 thoughts on “Muutama sana norjalaisen lapsityövoiman käytöstä

  1. Oi miten mielenkiintoinen blogi sulla! Norja on niin kaunis maa ja hepat, voi vitsi, hepat! Kirjoitat myös tosi hauskasti, ihan ehdottomasti jään kyllä lukemaan sun juttujasi sieltä naapurimaasta 😀

  2. Kyllä osasit hyvin kuvata suomalaisen ja norskin eroja, tuommonen kuva minullakin on tullut, mitä vähän heitä tunnen ja mieheen on tarttunut ehkä samaa elämänmuotoa kun on pitkään siellä asustellut.

    Eipä sielläkään kevättä vielä paljon näy, mutta niinpä satoi täälläkin lunta ja rakeita, ei nyt ihan hiihtämään pääse, mutta kylmältä tuntuu tuon turhan aikaisen lämpimän jälkeen. Tästä se kesä pikkuhiljaa urkenee. Mukavaa kevätkesää.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *