Pohdittavaa: `Kaikki nämä päivät jotka tulivat ja menivät. En tiennyt että ne olivat elämä.` – Stig Johansson – Miten usein sitä sortuukaan ajattelemaan, että elämä on jossain muualla tai joskus muulloin. ”Sitten kun…”, ”jos vain…” Viikon ilo: Kuusi talliin ”ilmestynyttä” kiliä. Tulevia maisemanhoitajia. Puhdasta iloa ja riemua ja ihan parasta terapiaa. Olen yrittänyt ottaa kuvia, mutta liikkuvat niin vikkelästi ja haluavat pussailla, ettei oikein onnistu. Sain kuitenkin tallennettua leikkiä vähän videolle. Käy katsomassa instagarmissa. Viikon linkki ja vinkki: Kevät on täällä ennen kuin huomataankaan, ja nyt on  oikea aika alkaa miettiä myös kaikkea sitä, mitä luonto meille tarjoaa ihan ilman puurtamista, eli luonnoyrttejä ja villivihanneksia. Erinomainen paikka tutustua aiheeseen on…

  Viikon sana: Hyväksyminen. Kun jupisin täällä talven pituudesta ja lumen määrästä, universumi laittoi vielä uuden vaihteen päälle ja heitti niskaan lähes lumimyrskyn. Minkäs teet, ei auta kuin hegittää syvään ja antaa lumen sataa. Helpotti kummasti, kun päästin irti tarpeestani kontrolloida asiaa, jolle en mitään voi. Viikon unelma: muutto vähän suotuisampaan ilmanalaan, jossa kesät olisivat pidempiä ja talvet leudompia. Lähinnä siis eteläiseen Ruotsiin, Skåneen. Olen ottanut ihan konkreettisesti selvää asioista, olisiko muutto mahdollista ja mitä se tarkoittaisi käytännön tasolla. Mitä oikeastaan haluan? Olen pohtinut sitä, että unelmoinko nyt asioista, jotka minulla jo on? Jos haaveilen maalaiselämästä Ruotsissa, mitä uutta se toisi elämääni tähän nykyiseen verrattuna? Monet asiathan ovat paremmin kuin…