• Elämää maalla,  Puutarha ja piha

    Kaupunkilaishiiri pihahommissa

    En tiedä, olenko hidas oppimaan vai onko muistini poikkeuksellisen lyhyt ja poikkeuksellisen valikoiva, koska tunnun toistavan samat virheet vuodesta toiseen. Ainakin mitä puutarhaan ja pihaan tulee. Viimeksi kirjoittaessani totesin, että kesä yllättää minut aina kesken aamukahvien. Suunnittelen koko kevään hirveästi, mitä aion tehdä ja kuinka sen toteutan, ja sitten olenkin yhtäkkiä pahasti myöhässä.   Nyt seison pihalla hämmästellen sitä, kuinka joka paikka rehottaa ja kasvaa heinää, horsmaa, koiranputkea ja nokkosta, vaikka just oli niin siistiä. ”Juuri” kitkemäni ja leikkaamani herukkapensas on hävinnyt jonnekin nokkosten ja koiranputkien sekaan, puron rantaan suunnittelemani meditointipaikka on lähes läpipääsemättömän vatukon takana ja kärryllinen hevosenlantaa on sekin hävinnyt jonnekin heinikkoon. Kasvun voima yllättää aina.    …

  • Puutarha ja piha

    Varo, mitä toivot

    Varo, mitä toivot, koska se voi toteutua, sanotaan. Se tuntuu tätä nykyä käyvän toteen yhä useammin. Kun eilen haaveilin siitä, että tätä paikkaa saisi palautettua vähän entiseen loistoonsa, niin tänään sitten pihaan hurautti vuokraisäntäni paikallisen muurarin, rakentajan ja museoihmisen kanssa. Olen maininnut, että nämä rakennukset ovat sellaista kotimuseotasoa, ja samaa mieltä oli siis museomieskin. Rakennukset ovat kulttuurihistoriallisesti arvokkaita, ja näitä kannattaa kunnostaa ja ylläpitää. Hän oli täällä arvioimassa paikkoja, koska aikomuksena on hakea rahoitusta kunnostusta varten.     Alunperin oli tarkoitus ainoastaan tukea vähän tuota vanhaa vinossa olevaa navettaa, mutta nyt tuleekin sitten isompi projekti. Siinä puretaan vanhat käyttökelvottomat autotallit navetan päästä (ihan hyvä), kaivetaan maata vanhojen ja painuneiden rakennusten ympäriltä, ja kunnostetaan tietä tuonne puron rantaan. Pihaniitystä tulee tänä kesänä kaivuutyömaa,…

  • Puutarha ja piha

    Lapio multaan, lopultakin

    23.4.2019 Aurinko sulattaa hankia vauhdilla. Paikoitellen lunta vielä riittää, mutta olen lopultakin saanut työnnettyä lapion myös multaan. Ei ole mitään terapeuttisempaa, kuin repiä vadelmia juurineen ja kaivaa maata. Etenkin, kun sieltä vatukoitten alta paljastuu syvä ruokamultakerros, joka vilisee lieroja. Minua vähän varoiteltiin etukäteen, että maa ei taida olla täällä kovin hedelmällistä, mutta ainakaan toistaiseksi se ei ole pitänyt paikkaansa. Mihin tahansa olen lapioni työntänyt, alla on ollut multava maa. Ja mikä parempi: koskematon maa, johon ei ole syydetty ainakaan rounduppia tai keinolannoitteita – se kun on täällä edelleen harmittavan tavallista. Istuin eilen tovin kesänaapurini terassilla juttelemassa. Hän on jo iäkkäämpi mies, joka on viettänyt täällä lapsuutensa. Sain kuulla tarinoita siitä, mitä…