”Det ordner seg!”, sanoo norjalainen. Kyllä se järjestyy. Keskivertonorjalaiset ovat suomalaisiin verrattuna jotenkin huomattavasti huolettomampia, ei se ole niin justiinsa. Asiat tehdään usein vähän sinne päin ja se riittää. Kuvittelin ennen olevani aika rento ja suurpiirteinen tyyppi, mutta täällä olen löytänyt itsestäni yllättäen perfektionistin, sääntöihmisen ja niuhottajan. Jos suomalaiset ovat sisukkaita, niin norjalaiset ovat reippaita. Ihan älyttömän reippaita. Miellän suomalaisen sisukkuuden sellaiseksi vähän veren maku suussa ja usein yksin äheltämiseksi. Suo kuokka ja Jussi, tiedättehän. Apua ei ihan helpolla pyydetä, ja itsellenikin se on usein vaikeaa. Norjalainen reippaus on iloista yhdessä tekemistä ja muiden tsemppaamista. Norjalainen kuitenkin kiipeää pikkulasten kanssa sellaisille vuorille, mihin suomalaista ei ihan vähällä saisi. Lasten kanssa…

Täällä lähestytään ehdottomasti vuoden huippuhetkeä, eli pääsiäistä (ainakin jos norjalaisilta kysytään). Ulkoilua, pitkiä hiihtoretkiä, auringossa istumista, appelsiineja, mäenlaskua, murtuneita raajoja ja punaisen ristin pelastuspartioita. Pääsiäisenä sattuu ja tapahtuu ja juhlien jälkeen lasketaan kuolleiden ja loukkaantuneiden määrää, ikään kuin Suomessa hukkuneita juhannuksena. Itse otin varaslähdön norjalaiseen pääsiäiseen viime torstaina. Lähdettiin töissä porukalla pulkkamäkeen. Laskettiin isolla pellolla, ei ollut hirveän jyrkkää eikä muutenkaan vaarallista. Itselläkin on pulkkamäet vielä kehon muistissa, joten olin mukana leikissä. Viimeisellä kerralla kokeilin paholaisen keksintöä, laskumattoa. Se menee lujaa, mutta totesin, että sitä ei voi tarvittaessa a) ohjata b) jarruttaa c) kaataa. Päädyin tietenkin moottorikelkan tekemään töyssyyn ja lensin puolen metrin korkeudesta suoraan takapuolelleni ja tunsin, kuinka selkäranka…