• Mieli ja hyvinvointi

    Suuri suunnitelma

    Olen miettinyt monta kertaa, kerronko tämän tarinan täällä. Jotkin asiat kun ovat liian henkilökohtaisia kerrottavaksi, ja ne saattavat menettää maagisuuttaan ja ihmeellisyyttään, kun ne kerrotaan ja puhutaan ääneen. Ihmeet saattavat muuttua banaaleiksi höpö höpö-jutuiksi. Otan kuitenkin riskin. Uskokaa tai älkää, mutta näin se meni. Olen tiennyt tämän talon, jossa aion ihan kohta viettää ensimmäisen jouluni, jo pitkään ja ajanut tästä lukuisia kertoja ohi. Todennut monta kertaa, miten ihana paikka tämä on. Olen jopa käynyt täällä sisällä ostamassa vuosikortin puomin takaa alkavalle yksityistielle. Tiesin, että edellinen asukas on muuttanut tästä pois, mutta luulin että tässä on uudet asukkaat. En ollut ajatellut tätä paikkaa koskaan sen kummemmin, saati haaveillut tästä. Sain jo…

  • Elämää maalla

    Kuin viimeistä joulua

        Oli pakko muuttaa vähän radikaalimmin blogin ulkoasua, jotta tämä olisi mahdollisimman lukijaystävällinen. Täällä saattaa olla  edelleen jotain kummallisuuksia, mutta toivottavasti ei isompia, ja jotain säätöä tämä vielä vaatii. Kommentoikaa, jos huomaatte jotain mikä ei ollenkaan toimi. Blogi näyttää nyt sitten toistaiseksi tältä – toivottavasti lukeminen ei tunnu hankalalta.     Ja ulkona näyttää tuolta kun kuvissa. Niin kaunista, mutta n i i n kylmää. Nytkin reilut 20 astetta pakkasta ja siihen pieni viima päälle. Tuleepahan testattua paitsi oma, niin myös tämän talon talvenkestävyys. Onni onnettomuudessa on ollut se, että olen potenut flunssaa kotona, ja minulla on ollut mahdollisuus lämmittää taloa. Olisi voinut mennä aika vilpoiseksi muuten. Takassa ja…

  • Elämää maalla,  Uncategorized

    Kotiinpaluu

      Oli aika uskomatonta palata sateisesta ja pimeästä Helsingistä näihin maisemiin. Tänne oli saatu parikymmentä senttiä uutta lunta, ja maisema oli muuttunut kauniin talviseksi. Seisoin pitkään tuolla ulkona vain ihmettelemässä – tämähän on ensimmäinen talveni tässä, enkä ole toistaiseksi päässyt vielä nauttimaan kunnolla talvisista maisemista. Palasin väsyneenä, niin kuin yleensä aina.  Matkat Suomeen ovat paitsi tosi tärkeitä ja mukavia, niin myös väsyttäviä intensiivisyydessään. Jälleennäkemisen iloa, yhdessä olemisen lämpöä, huonoa omaatuntoa, riittämättömyyttä ja eroamisen surua mahdutettuna muutamaan päivään. Muuttaessaan ulkomaille, sitä usein tuomitsee itsensä ikuisesti jonkinlaiseen välitilaan. Haluaisi olla siellä, mutta koti on jo vahvasti täällä, ja aina on ikävä jonnekin. Olen asunut Norjassa kohta kuusi vuotta, ja nyt oli ensimmäinen…

  • Elämää maalla

    Muistoja ja luopumisen tuskaa

    Välillä tulee räntää ja sitten taas vettä – maa on kuitenkin paljas, ja kunnon talvi antaa odottaa itseään. Sen verran on kuitenkin jo tullut lunta, että olen kerran juuttunut autollani jäiseen mäkeen töihin mennessäni. Aina yhtä ikävä kokemus, mutta siitäkin selvittiin. Voi miten odotankaan joulukuun 22. päivää ja sitä, että päivät alkaa taas pitenemään. Vaikka se ei hetkessä tapahdukaan, niin ainakin ollaan menossa oikeaan suuntaan. Olen kertonut täällä blogissa jonkun kerran ”vuoristokaamoksesta”, eli siitä, miten monessa paikassa täällä etelässäkin aurinko häipyy talveksi vuorten taakse. Talon sijainnista riippuen, aurinko saattaa olla piilossa muutamasta viikosta jopa muutamaan kuukauteen. Tämä nykyinen taloni on kuitenkin yksi niitä harvoja paikkoja laaksossamme, johon aurinko paistaa läpi…