-
Vuoden pimein päivä
Ette tiedä, kuinka monta blogijuttua olen kirjoittanut mielessäni, mutta ne eivät vain ole päätyneet näppäimistölle asti. En oikein tiedä miksi, mutta niin on vain käynyt. Ehkä edelleen on ollut tarpeen kääntyä sisäänpäin, ja antaa ajatusten kypsyä hiljaa mielessä. Tänne on tullut kunnon talvi, ja vaikka muutama työmatka on saanut leukaperät kiristymään, niin jostain syystä tämä talvi on tuntunut ensimmäistä kertaa vuosiin hyvältä. Yhtäkkiä huomaan nauttivani lumisesta hiljaisuudesta ja hämärästä maisemasta. Olen kantanut puita, sytytellyt uuneja, leiponut leipää, tehnyt lumitöitä ja ottanut iisisti. Lukenut kirjoja ja kuunnellut podcasteja. Olen käynyt toki siinä sivussa töissä, mutta antanut itseni myös levätä ilman yhtään ”pitäisi” -asiaa. Keskittynyt oleelliseen. Vaikka jatkuvat lumityöt,…
-
Kotiinpaluu
Oli aika uskomatonta palata sateisesta ja pimeästä Helsingistä näihin maisemiin. Tänne oli saatu parikymmentä senttiä uutta lunta, ja maisema oli muuttunut kauniin talviseksi. Seisoin pitkään tuolla ulkona vain ihmettelemässä – tämähän on ensimmäinen talveni tässä, enkä ole toistaiseksi päässyt vielä nauttimaan kunnolla talvisista maisemista. Palasin väsyneenä, niin kuin yleensä aina. Matkat Suomeen ovat paitsi tosi tärkeitä ja mukavia, niin myös väsyttäviä intensiivisyydessään. Jälleennäkemisen iloa, yhdessä olemisen lämpöä, huonoa omaatuntoa, riittämättömyyttä ja eroamisen surua mahdutettuna muutamaan päivään. Muuttaessaan ulkomaille, sitä usein tuomitsee itsensä ikuisesti jonkinlaiseen välitilaan. Haluaisi olla siellä, mutta koti on jo vahvasti täällä, ja aina on ikävä jonnekin. Olen asunut Norjassa kohta kuusi vuotta, ja nyt oli ensimmäinen…
-
Muistoja ja luopumisen tuskaa
Välillä tulee räntää ja sitten taas vettä – maa on kuitenkin paljas, ja kunnon talvi antaa odottaa itseään. Sen verran on kuitenkin jo tullut lunta, että olen kerran juuttunut autollani jäiseen mäkeen töihin mennessäni. Aina yhtä ikävä kokemus, mutta siitäkin selvittiin. Voi miten odotankaan joulukuun 22. päivää ja sitä, että päivät alkaa taas pitenemään. Vaikka se ei hetkessä tapahdukaan, niin ainakin ollaan menossa oikeaan suuntaan. Olen kertonut täällä blogissa jonkun kerran ”vuoristokaamoksesta”, eli siitä, miten monessa paikassa täällä etelässäkin aurinko häipyy talveksi vuorten taakse. Talon sijainnista riippuen, aurinko saattaa olla piilossa muutamasta viikosta jopa muutamaan kuukauteen. Tämä nykyinen taloni on kuitenkin yksi niitä harvoja paikkoja laaksossamme, johon aurinko paistaa läpi…
-
Hyvää Joulua
Hyvää ja levollista Joulun aikaa <3 Hanne
