• Elämää maalla,  Uncategorized

    Kotiinpaluu

      Oli aika uskomatonta palata sateisesta ja pimeästä Helsingistä näihin maisemiin. Tänne oli saatu parikymmentä senttiä uutta lunta, ja maisema oli muuttunut kauniin talviseksi. Seisoin pitkään tuolla ulkona vain ihmettelemässä – tämähän on ensimmäinen talveni tässä, enkä ole toistaiseksi päässyt vielä nauttimaan kunnolla talvisista maisemista. Palasin väsyneenä, niin kuin yleensä aina.  Matkat Suomeen ovat paitsi tosi tärkeitä ja mukavia, niin myös väsyttäviä intensiivisyydessään. Jälleennäkemisen iloa, yhdessä olemisen lämpöä, huonoa omaatuntoa, riittämättömyyttä ja eroamisen surua mahdutettuna muutamaan päivään. Muuttaessaan ulkomaille, sitä usein tuomitsee itsensä ikuisesti jonkinlaiseen välitilaan. Haluaisi olla siellä, mutta koti on jo vahvasti täällä, ja aina on ikävä jonnekin. Olen asunut Norjassa kohta kuusi vuotta, ja nyt oli ensimmäinen…

  • Elämää maalla

    Muistoja ja luopumisen tuskaa

    Välillä tulee räntää ja sitten taas vettä – maa on kuitenkin paljas, ja kunnon talvi antaa odottaa itseään. Sen verran on kuitenkin jo tullut lunta, että olen kerran juuttunut autollani jäiseen mäkeen töihin mennessäni. Aina yhtä ikävä kokemus, mutta siitäkin selvittiin. Voi miten odotankaan joulukuun 22. päivää ja sitä, että päivät alkaa taas pitenemään. Vaikka se ei hetkessä tapahdukaan, niin ainakin ollaan menossa oikeaan suuntaan. Olen kertonut täällä blogissa jonkun kerran ”vuoristokaamoksesta”, eli siitä, miten monessa paikassa täällä etelässäkin aurinko häipyy talveksi vuorten taakse. Talon sijainnista riippuen, aurinko saattaa olla piilossa muutamasta viikosta jopa muutamaan kuukauteen. Tämä nykyinen taloni on kuitenkin yksi niitä harvoja paikkoja laaksossamme, johon aurinko paistaa läpi…

  • Mieli ja hyvinvointi

    Istu alas, laske hartiat ja hengitä syvään

      Valmistelen täällä lähtöä talvisesta Norjasta sateiseen ja tuuliseen Helsinkiin joulunviettoon. Mutta silti on mukavaa lähteä. Joulu läheisten kanssa on kuitenkin aina joulu läheisten kanssa, satoi tai paistoi. Olemme päättäneet, että lahjoja ei tänä vuonna osteta – ainakaan montaa. Mullahan on niitä syyskuisen villasukkatehtaani tuotoksia, joille pitää löytää sopivat jalat, mutta ehkä niitä ei lasketa. Tiedän myös, että siskoni on ostanut minulle kirjan, eikä se millään malttaisi olla kertomatta mikä kirja se on – vihjeitä tippuu joka puhelussa. Naurattaa, että vaikka me oltaisiin kuinka vanhoja, niin silti me ollaan tosi samanlaisia kuin joskus silloin lapsena.           Mutta nautitaan joulusta ja muistetaan, että tärkeintä on yhdessäolo. Ei…