• Elämää maalla

    Matkaväsymystä ja vähän politiikkaa

    Olin viikon Suomessa. Täällä Norjassa oli sillä välin lämmintä, joten ajattelin, että tänne olisi saapunut poissaollessani kunnon kevät. Mutta kun kävin äsken viemässä linnuille siemeniä, lunta oli edelleen polveen saakka. Yhdessä kohdassa upposin reisiä myöten, ja meinasin jäädä sinne. Joten vähän saa vielä odottaa ennen kuin pääsee haravoimaan. Mutta tämä on ihanaa aikaa. Ihan parasta kun kaikki on vielä edessä. Suomessa vietin aikaani Helsingissä. Olen asunut vähän siellä ja täällä, mutta jos minun pitäisi valita Suomesta se tärkein ja tutuin paikka, niin se olisi kyllä Helsinki. Päätin tällä kertaa mennä ihan keskustaan asti, ja kävin katsomassa Frantisek Kupkan näyttelyn Ateneumissa (suosittelen). Näyttelyn jälkeen ajattelin vähän kierrellä ja ”haistella” entisen kotikaupunkini…

  • Uncategorized

    Suomi 100 – kysymyksiä ulkosuomalaiselle

    Vaikka synttärit meni jo, niin nappasin vielä lennosta tällaisen Suomi 100- haasteen. Näitä on hauska lukea ja näihin on hauska myös vastata. Alkuperäinen löytyy Irlannissa asuvan Saran Housefive – blogista Sieltä kommenttiosiosta löytyy linkkejä myös muihin haasteen vastaanottaneisiin blogeihin. Mutta tässä omat vastaukseni…     Missä asut ja kuinka kauan olet asunut ulkomailla? Asun eteläisessä Norjassa, noin 130 km Oslosta luoteeseen. Ihan maaseudulla, laaksossa vuorten sylissä. Tammikuussa tulee kuusi vuotta täyteen.   Kuinka usein käyt Suomessa? Milloin viimeksi ja onko seuraava kerta jo tiedossa? Keskimäärin neljä kertaa vuodessa. Viimeksi olin alkusyksystä ja menen taas jouluksi, eli ihan pian.   Mitä kaipaat Suomesta? Perhettä ja ystäviä. No ja joskus sitä, että…

  • Mieli ja hyvinvointi

    Epäonnistumisen häpeä

      Eilen tänne tuli lumimyräkkä ja lunta tuli päivän aikana lähemmäs 40 senttiä. Toteutin omaa neuvoani, että vaikka sohva houkuttelisi, niin kannattaa lähteä liikkeelle. Varsinkin koiranilmalla. Kävelin tunnin koskemattomassa hangessa lumen tuiskuttaessa ja napsin valokuvia valkoharmaasta maisemasta. Oli siellä oma kauneutensa, vaikka värit olivat aika vähissä. Ainoa valopilkku oli aura-auton keltainen valo.     Kävelystä intoutuneena katsoin Youtubesta monta filminpätkää ruotsalaisesta, käsittämättömän taitavasta akvarellitaiteilija Lars Lerinistä. Inspiroiduin, ja yritin maalata noita valkoharmaita maisemia akvarelleilla – eihän se niin vaikeaa voi olla. No juu. Itselläni on kummallinen tapa ajatella, että heti pitäisi olla hyvä, tai mielellään enemmänkin. Jos se ensimmäinen akvarellityö ei onnistu, niin totean, että olen huono, ei kannata. Olen…