-
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty?
Koskaan ei tunnu olevan niin kiire kuin lomalla, ja välillä tuntuu, että voisi jo mennä töihin vähän lepäämään. Tämä siitä huolimatta, että mulla ei ole ollut edes mitään suunnitelmia tän loman varalle, vaan oli tarkoitus vaan rentoutua, tehdä mukavia asioita ja ulkoilla. Oikeastihan ei ole kiire, vaan kyse on lomastressistä. Asioiden suunnittelu ei ole mun vahvoja puolia, vaan toimin pikemminkin vähän fiiliksen ja inspiraation pohjalta. Ajattelin, että niin haluan lomanikin viettää: tehdä mikä tuntuu hyvältä. Mutta tällainen vapaus antaa vapaat ohjat myös sellaisille piirteille kun itsensä sabotointi ja asioiden välttely. Esimerkiksi olin ajatellut, että haluan lomalla aloittaa uudestaan maalaamisen ja joogan. Niin, ja tämän blogin kirjoittamisen. Ei mitenkään…
-
Toivon siemeniä
Onko tämä nyt sitten neljännevuosikatsaus vai mikä? Kvartaalibloggaus. Facebook nimittäin muistuttelee, että joku näitä kirjoituksia aina välillä kaipailee. Tiedän itsekin sen, että jos ja kun seuraamani blogi yhtäkkiä hiljenee, huolestun ja alan miettimään syitä. Sen takia pahoitteluni. Täällä on kuitenkin kaikki hyvin. Kesä on vaihtui syksyksi ja nyt melkein jo talveksi. Kosmokset ja unikot kukkivat elokuussa hienosti, tuottivat paljon iloa, mutta ovat nyt vain haikea muisto. Mehiläiset ovat vetäytyneet talviunille ja linnut palanneet lintulaudalle. Hiirihaukat ja sääksi ovat vaihtuneet korpin ja närhen huutoon. Maa on aamuisin pakkasesta valkoinen ja auton ikkunat jäässä. Vaikka kukat kasvoivat hienosti, kasvimaa ei ollut todellakaan mikään menestys. Taaskaan. Mietin, että ehkä mun…
-
Kun maailma pysähtyi
Kun on kysytty, mikä saa kriisialueilla työskentelevät ihmiset palaamaan aina uudestaan olosuhteisiin, jotka ovat äärimmäisen haastavia ja jopa hengenvaarallisia, nämä vastaavat usein, että vasta siellä tuntee olevansa todella elossa. Kuoleman ja vaaran läheisyys paradoksaalisesti voimistaa elossaolon tunnetta, ja siihen tunteeseen jää helposti koukkuun. On helppo ajatella, että sellainen tila on jotenkin poikkeuksellista tai epänormaalia, mutta oikeastaan sen tulisi olla luonnollinen olotilamme. Se, että olisimme hereillä, valppaina ja läsnä koko ajan, sen sijaan että kuljemme autopilotilla ja puoliunessa puhelintamme tuijottaen. SE on epänormaalia. Myös monet henkiset traditiot puhuvat siitä, että vasta tiedostamalla oman kuolevaisuutensa, voi oikeasti arvostaa elämää. Jokainen elossaolon hetki on ainutlaatuinen. Kun tämä koronatilanne tuli täällä todella…
-
Elämäniloa etsimässä
Tauko bloggaukseen tuli suunnittelematta, mutta tarpeeseen. Joskus pitää vaan kääntyä sisäänpäin ja se pitää tehdä yksin. Karsia kaikki, minkä karsia vaan voi. Olen käynyt töissä ja hoitanut arkeni, kävellyt metsissä. Mutta siinä se. Tämä mennyt vuosi on ollut raskas. Se alkoi äitini kuolemalla ja kaikella siihen liittyvällä. Välillä tuntui, ettei käytännön asiat jätä ollenkaan tilaa suremiselle. Mietin, onko minussa jotain vikaa, kun ei itketä enemmän. Mutta surulla on monet kasvot ja kaikki surut ovat erilaisia. On erilaista surra iäkkään ja sairaan ihmisen odotettua kuolemaa, kuin liian nuorena kuolleen äkillistä poismenoa. Nyt suru ei ollut lohdutonta ja dramaattista, vaan hiljaisena kytevää, joka kuitenkin vei voimia, enkä oikein edes ymmärtänyt…
