• Mieli ja hyvinvointi,  Uncategorized

    Elämäniloa etsimässä

    Tauko bloggaukseen tuli suunnittelematta, mutta tarpeeseen. Joskus pitää vaan kääntyä sisäänpäin ja se pitää tehdä yksin. Karsia kaikki, minkä karsia vaan voi. Olen käynyt töissä ja hoitanut arkeni, kävellyt metsissä. Mutta siinä se.   Tämä mennyt vuosi on ollut raskas. Se alkoi äitini kuolemalla ja kaikella siihen liittyvällä. Välillä tuntui, ettei käytännön asiat jätä ollenkaan tilaa suremiselle. Mietin, onko minussa jotain vikaa, kun ei itketä enemmän.   Mutta surulla on monet kasvot ja kaikki surut ovat erilaisia. On erilaista surra iäkkään ja sairaan ihmisen odotettua kuolemaa, kuin liian nuorena kuolleen äkillistä poismenoa. Nyt suru ei ollut lohdutonta ja dramaattista, vaan hiljaisena kytevää, joka kuitenkin vei voimia, enkä oikein edes ymmärtänyt…

  • Puutarha ja piha

    Luopumisen tuskaa

    Eilen vein kesän kottikärryillä siihen paikkaan, mihin piti rakentaa komposti. Tiedän suurinpiirtein, miten komposti pitäisi perustaa, mutta nyt siitä tuli vain kasa puutarhajätettä. Ehkä siitä tulee komposti ensi kesänä. Jos sitten jaksaisi.   Yritin säästää viimeisiä kosmoksia ja samettiruusuja, mutta lopulta nekin päätyivät kottikärryihin. Yksinäiset kosmokset vähän paleltuneissa varsissaan näyttivät vain surullisilta. Ne taipuivat viluisina lukemattomien nuppujen painosta. Nuppujen, jotka eivät koskaan ehtisi aueta. Kottikärryt oli kuin hautajaissaattue. Hyvästiti kesälle.     Pelastin viimeisen sitruunaperhosen ja asetin sen jo vähän kohmettuneen kropan istumaan auringonkukan lehdelle. Oikeastaan olisin halunnut ottaa sen sisälle lentelemään, mutta luovuin ajatuksesta. Ehkä sen kuitenkin kuuluu istua tuolla ulkona ja nauttia viimeisistä hetkistään auringonkukan lehdellä istuen.  …

  • Puutarha ja piha

    Jäähyväiset kesälle

    Tunsin sen heti kun heräsin. Että oli kylmä. Silti vähän hämmästyin katsoessani ulos ja huomatessani, että maa oli kuurasta valkoinen ja mittari näytti kolmea pakkasastetta.   Villatakki ympärilläni, mutta nilkat paljaana ja jalassa kesäiset puutarhakengät menin ulos toteamaan, että ainakin krassit olivat paleltuneet. Ja kurkut. Ehkä kosmoksetkin ennen kuin edes ehtivät kunnolla kukkia. Samettikukat olivat saaneet ohuen jääkuorrutuksen ja nurkan vesiastia oli jäässä.   Tämä tuli nyt vähän liian yllättäen ja liian aikaisin. Kylmän ja myöhäisen kevään jälkeen sitä olisi toivonut pitkää ja lämmintä syksyä. Jotenkin sitä ajattelee, että se olisi reilua. Saisi ikäänkuin hyvityksen ikävästä keväästä. Mutta eihän se niin mene, ei luonnon kanssa voi neuvotella. Ja silti se…

  • Puutarha ja piha

    Mitäs tästä sanot, puutarhuri?

    Näin kävi myös viime vuonna. Kun lumiahdistus oli saavuttanut huippunsa siinä määrin, että istuin iltaisin koneella etsimässä taloa Skånesta, universumi pisti siihen päälle vielä lumimyrskyn ja puoli metriä uutta lunta. Siinä vaiheessa oli pakko antaa periksi. Luovuttaa. Hengittää syvään sisään ja ulos. Eikä voinut kun nauraa. Ja edessähän oli sitten vuosisadan kesä. Toivottavasti nytkin. Se lumimyrsky on nimittäin nyt täällä. Päällimmäisenä ei ole epätoivo yhä syvemmälle lumen alle katoavasta kesästä ja puutarhasta, vaan kiitollisuus siitä, että tänään ei tarvinnut lähteä ajamaan töihin. Tosin en olisi sinne varmaan perille päässytkään. Kaikki istutusruukut ja muut tärkeät keväiset vermeet ovat varastossa, jonka ovi on puolitoistametrisen – tai nyt jo lähemmäs kaksimetrisen – kinoksen…