-
Oi ihana tammikuu!
Olen monta kertaa sanonut, että vuodesta voisi poistaa kaksi kuukautta, marras- ja tammikuun. Jos marraskuu on tuskaisen pimeä ja loskainen, niin tammikuu on usein mitäänsanomattoman harmaa ja kevät tuntuu etenevän kovin hitaasti. Tänä vuonna kaikki on kuitenkin toisin. En muista, milloin tammikuu oliis tuntunut näin hyvältä. Osaltaan johtuu siitä, että koko talvi on tuntunut pitkästä aikaa jotenkin kummallisen siedettävältä. Joulukin oli aika ihana, vaikka mitään ihmeellistä ei tapahtunutkaan. Ehkä tämä talvi on ollut jotenkin synkassa oman mielenmaiseman kanssa, ja lepo on tehnyt hyvää. Ei ole tarvinnut miettiä puutarhatöitä tai syyttää itseään siitä, että ei saa mitään aikaiseksi. Viime kesähän meni hampaita kiristellen, itseä syytellen ja kahvia juoden. Tämä talvi on…
-
Vuoden pimein päivä
Ette tiedä, kuinka monta blogijuttua olen kirjoittanut mielessäni, mutta ne eivät vain ole päätyneet näppäimistölle asti. En oikein tiedä miksi, mutta niin on vain käynyt. Ehkä edelleen on ollut tarpeen kääntyä sisäänpäin, ja antaa ajatusten kypsyä hiljaa mielessä. Tänne on tullut kunnon talvi, ja vaikka muutama työmatka on saanut leukaperät kiristymään, niin jostain syystä tämä talvi on tuntunut ensimmäistä kertaa vuosiin hyvältä. Yhtäkkiä huomaan nauttivani lumisesta hiljaisuudesta ja hämärästä maisemasta. Olen kantanut puita, sytytellyt uuneja, leiponut leipää, tehnyt lumitöitä ja ottanut iisisti. Lukenut kirjoja ja kuunnellut podcasteja. Olen käynyt toki siinä sivussa töissä, mutta antanut itseni myös levätä ilman yhtään ”pitäisi” -asiaa. Keskittynyt oleelliseen. Vaikka jatkuvat lumityöt,…
-
Muutama sana norjalaisen lapsityövoiman käytöstä
”Det ordner seg!”, sanoo norjalainen. Kyllä se järjestyy. Keskivertonorjalaiset ovat suomalaisiin verrattuna jotenkin huomattavasti huolettomampia, ei se ole niin justiinsa. Asiat tehdään usein vähän sinne päin ja se riittää. Kuvittelin ennen olevani aika rento ja suurpiirteinen tyyppi, mutta täällä olen löytänyt itsestäni yllättäen perfektionistin, sääntöihmisen ja niuhottajan. Jos suomalaiset ovat sisukkaita, niin norjalaiset ovat reippaita. Ihan älyttömän reippaita. Miellän suomalaisen sisukkuuden sellaiseksi vähän veren maku suussa ja usein yksin äheltämiseksi. Suo kuokka ja Jussi, tiedättehän. Apua ei ihan helpolla pyydetä, ja itsellenikin se on usein vaikeaa. Norjalainen reippaus on iloista yhdessä tekemistä ja muiden tsemppaamista. Norjalainen kuitenkin kiipeää pikkulasten kanssa sellaisille vuorille, mihin suomalaista ei ihan vähällä saisi. Lasten kanssa…
-
Mitäs tästä sanot, puutarhuri?
Näin kävi myös viime vuonna. Kun lumiahdistus oli saavuttanut huippunsa siinä määrin, että istuin iltaisin koneella etsimässä taloa Skånesta, universumi pisti siihen päälle vielä lumimyrskyn ja puoli metriä uutta lunta. Siinä vaiheessa oli pakko antaa periksi. Luovuttaa. Hengittää syvään sisään ja ulos. Eikä voinut kun nauraa. Ja edessähän oli sitten vuosisadan kesä. Toivottavasti nytkin. Se lumimyrsky on nimittäin nyt täällä. Päällimmäisenä ei ole epätoivo yhä syvemmälle lumen alle katoavasta kesästä ja puutarhasta, vaan kiitollisuus siitä, että tänään ei tarvinnut lähteä ajamaan töihin. Tosin en olisi sinne varmaan perille päässytkään. Kaikki istutusruukut ja muut tärkeät keväiset vermeet ovat varastossa, jonka ovi on puolitoistametrisen – tai nyt jo lähemmäs kaksimetrisen – kinoksen…
