-
Minäkö ärsyttävä valittaja?
Siskoni soitti ja sanoi olevansa väsynyt siihen, että kaikki tuntuvat tällä hetkellä valittavan jostain. Jos eivät muusta, niin siitä, kuinka kaikki vain valittavat. Oikeastaan hän siis valitti sitä, että kaikki valittavat sitä, että kaikki valittavat. Noin niin kuin yksinkertaistettuna. Kun tajuttiin, niin molempia alkoi naurattaa ja valittaminen loppui sillä kertaa siihen. Tähän on todettava, että suomalaiset ovat valittamisen taidossa ainakin norjalaisiin verrattuna erityisen ansioituneita. Näin siis minäkin, pidän itseäni edelleen ihan suomalaisena. Ei me nimittäin rehellisyyden nimessä moneen kansaan verrattuna mitään suoranaisia ilopillereitä olla. Enkä todellakaan usko siihen, että vain negatiivisuus on rehellisyyttä, kun taas positiivisuus pinnallista teeskentelyä. Tätä väitettähän monet suomalaiset mielellään viljelee. Että me…
You May Also Like
Suruja ja iloja
Uusi vuosi, uusi maailma
Viikkokatsaus saman otavan alta, viikko 7
-
Perspektiiviä hakemassa
Olin eilen vakaasti päättänyt tehdä keittiössä perusteellisen siivouksen. Olin päättänyt, että vaikka kuka ehdottaisi mitä ja pyytäisi vaikka mihin, en lähtisi. Nyt pysyisin päätöksessäni. Olen nimittäin toisinaan melkoisen impulsiivinen toimissani, ja asiat jäävät usein kesken. Varsinkin vähän epämieluisat sellaiset. Iltapäivällä kesken jääkaapin pesun tuli puhelu ystävältä: mitä jos kivettäisiin tuonne omalle vuorelle? Ei tarvinnut kauan miettiä, tai oikeammin en miettinyt varmaan ollenkaan. Jääkaapin pesu jä kesken, ovi kiinni ja vaatteiden vaihtoon. Oli nimittäin vähän kiire, että ehdittäisiin tehdä reissu ennen iltahämärää. Se siitä päätöksestä ja keittiön siivoamisesta. No, olen yleensä kivennyt tuonne lähivuorelle ainakin muutaman kerran vuodessa, mutta tänä vuonna se on jäänyt väliin. Olen sitä kyllä…
-
Ihana Rooma
Ne, jotka ovat seuranneet blogiani jo pidempään, tietävät, että Rooma on minulle SE juttu. Kaupunki, johon palaan aina uudestaan. Yleensä näin syksyllä. Tänä vuonna reissu jää väliin ja se tuntuu melkein fyysisenä kipuna, mutta joskus näin. Nyt ei vain onnistunut. Mutta vaikka ei tule jokasyksyistä reissua, niin tulee jokasyksyinen Rooma-postaus. Kuviahan mulla riittää. Tiedän, että Rooma jakaa ihmisiä. Joillekin se näyttäytyy vain likaisena ja meluisena turistirysänä, mutta sitten on meitä, jotka kaupunki onnistuu lumoamaan kaikista ongelmistaan huolimatta. Kun syksyinen matka jää nyt tekemättä, niin olen miettinyt, että mitä kaipaan eniten? Mitä on ne hetket, jotka muistan? Mikä Roomassa oikein on se juttu juuri minulle? Tein pienen listauksen, joka…
-
Kasvimaakatastrofi
Olen tässä odotellut tuulista poutapäivää, että voi nostaa sipulit maasta. Niiden olisi hyvä kuivahtaa tuulessa ulkona. Luovutin ja kävin hakemassa ne tuohon ruokapöydälle paperin päälle kuivumaan – ehdin juuri ennen sadetta. Tämä olisi katovuosi, jos elämä olisi omista viljelyksistä kiinni. Nyt tämä on vain kasvimaakatastrofi. Laitoin tänään kasvimaan alustavasti talviteloille, ja olisi itkettänyt jos ei olisi naurattanut. Kyllä sitä taas miettii, että mitä ihmeen järkeä tässä on? Ainakaan näissä viljelyksissä tuolla pellon laidassa. Kuten kuvista näkee, olen luovuttanut jo aikoja sitten ja kitkeminen on jäänyt. Ei huvittanut kitkeä penkkejä, jossa mikään ei kasvanut. Lähestulkoon kaikki epäonnistui, mikä enemmän mikä vähemmän. Aika moni juttu totaalisesti. Yleensä takuuvarma mangoldi ei…
