• Elämää maalla

    Ihana sade ja muinaisten hevosmiesten kuiskuttelut

    Tiedättekö tunteen, kun pitkän ja kuuman päivän päälle pääsee lopultakin suihkuun? Tai kun oikein janoisena saa lasin vettä? Luonnosta tuntui varmaan ihan samalta, kun eilen alkoi lopultakin sataa. Jotenkin tunsin sen omassakin kropassani. Ja miksi ei? Olemmehan mekin osa luontoa – tiiviimmin, kuin ehkä osaamme ajatellakaan. Olin eilen töissä, ja ihan jokaisen suusta sain kuulla saman lauseen: ”Ihanaa kun sataa!” Kun täällä on viimeksi satanut, se oli lunta, ja siitä on yli kuukausi. Sen jälkeen on pääasiassa paistanut aurinko. Mutta nyt sataa ainakin pari päivää. Sade potkaisee myös kevään kunnolla käyntiin. Loputkin lumet saa kyytiä ja maa vihertää. Jo ennen aamiaista olin ulkona mittailemassa pihaa, kuuntelemassa linnunlaulua ja vetämässä keuhkot täyteen ilmaa. Minulle tämä on…

  • Elämää maalla

    Kissajuttuja

    Tänne tuli tosiaankin sitten lunta vähän reilummin ja elämä meni monelta totaalisesti sekaisin muutamaksi päiväksi. Olin kiitollinen vapaapäivistä ja siitä, että ei tarvinnut lähteä yrittämään töihin tuolla tavallisella autolla, koska yrittämiseksi se olisi varmaan myös jäänyt. Nyt olisi tarvittu aika järeää nelivetoa. Välillä piti käydä lapioimassa lunta, mutta muuten sai olla täällä lämpimässä ja nauttia elämästä kissojen seurassa.     Niin kuin kuvasta näkyy, nyt ollaan jo siinä vaiheessa, että nämä kaksi, Ivar ja Lille Venn, mahtuvat samalle sohvalle. Vähän pitää olla vielä hajurakoa, mutta hetkittäin melkein kosketusetäisyydellä. Niiden yhteiselämä sujuu muutenkin hienosti, ja siitä kiitos kuuluu kyllä Lille Venille. Se on niin kiltti ja sopuisa, mutta kuitenkin psyykkisesti niin…