• Elämää maalla

    Oi ihana tammikuu!

    Olen monta kertaa sanonut, että vuodesta voisi poistaa kaksi kuukautta, marras- ja tammikuun. Jos marraskuu on tuskaisen pimeä ja loskainen, niin tammikuu on usein mitäänsanomattoman harmaa ja kevät tuntuu etenevän kovin hitaasti. Tänä vuonna kaikki on kuitenkin toisin. En muista, milloin tammikuu oliis tuntunut näin hyvältä. Osaltaan johtuu siitä, että koko talvi on tuntunut pitkästä aikaa jotenkin kummallisen siedettävältä. Joulukin oli aika ihana, vaikka mitään ihmeellistä ei tapahtunutkaan. Ehkä tämä talvi on ollut jotenkin synkassa oman mielenmaiseman kanssa, ja lepo on tehnyt hyvää. Ei ole tarvinnut miettiä puutarhatöitä tai syyttää itseään siitä, että ei saa mitään aikaiseksi. Viime kesähän meni hampaita kiristellen, itseä syytellen ja kahvia juoden. Tämä talvi on…

  • Mieli ja hyvinvointi,  Uncategorized

    Vuoden pimein päivä

    Ette tiedä, kuinka monta blogijuttua olen kirjoittanut mielessäni, mutta ne eivät vain ole päätyneet näppäimistölle asti. En oikein tiedä miksi, mutta niin on vain käynyt. Ehkä edelleen on ollut tarpeen kääntyä sisäänpäin, ja antaa ajatusten kypsyä hiljaa mielessä. Tänne on tullut kunnon talvi, ja vaikka muutama työmatka on saanut leukaperät kiristymään, niin jostain syystä tämä talvi on tuntunut ensimmäistä kertaa vuosiin hyvältä. Yhtäkkiä huomaan nauttivani lumisesta hiljaisuudesta ja hämärästä maisemasta.     Olen kantanut puita, sytytellyt uuneja, leiponut leipää, tehnyt lumitöitä ja ottanut iisisti. Lukenut kirjoja ja kuunnellut podcasteja. Olen käynyt toki siinä sivussa töissä, mutta antanut itseni myös levätä ilman yhtään ”pitäisi” -asiaa. Keskittynyt oleelliseen.   Vaikka jatkuvat lumityöt,…

  • Puutarha ja piha

    Luopumisen tuskaa

    Eilen vein kesän kottikärryillä siihen paikkaan, mihin piti rakentaa komposti. Tiedän suurinpiirtein, miten komposti pitäisi perustaa, mutta nyt siitä tuli vain kasa puutarhajätettä. Ehkä siitä tulee komposti ensi kesänä. Jos sitten jaksaisi.   Yritin säästää viimeisiä kosmoksia ja samettiruusuja, mutta lopulta nekin päätyivät kottikärryihin. Yksinäiset kosmokset vähän paleltuneissa varsissaan näyttivät vain surullisilta. Ne taipuivat viluisina lukemattomien nuppujen painosta. Nuppujen, jotka eivät koskaan ehtisi aueta. Kottikärryt oli kuin hautajaissaattue. Hyvästiti kesälle.     Pelastin viimeisen sitruunaperhosen ja asetin sen jo vähän kohmettuneen kropan istumaan auringonkukan lehdelle. Oikeastaan olisin halunnut ottaa sen sisälle lentelemään, mutta luovuin ajatuksesta. Ehkä sen kuitenkin kuuluu istua tuolla ulkona ja nauttia viimeisistä hetkistään auringonkukan lehdellä istuen.  …

  • Elämää maalla

    Tuumaustauko

    Joskus vain sanat loppuu ja yhtäkkiä ei ole mitään sanottavaa, tai tässä tapauksessa kirjoitettavaa. Tai olisi paljonkin, mutta ne eivät koskaan ehtineet tänne blogiin asti. ”Ei taida elämä olla aina niin aurinkoista, kun blogista saa vaikutelman”, minulle sanottiin, koska pitkä kirjoitustauko oli saanut miettimään. No, toivottavasti blogista ei saa vaikutelmaa, että elämä olisi pelkkää aurinkoa ja kauniita maisemia, koska eihän se sitä ole. Ei vaikka eläisi missä. Arki on arkea, välillä se naurattaa, välillä enemmänkin itkettää. Joskus vain väsyttää.     Töissä on raskasta, ulkona sataa ja on kylmä, oma saamattomuus ärsyttää, ystävät tekee ohareita,  siemet ovat kylvämättä ja taimet istuttamatta. Pitäisi päättää ja ratkaista asioita, vaikka ei millään jaksaisi.…