• Mieli ja hyvinvointi,  Puutarha ja piha,  Uncategorized

    Ja yhtäkkiä on kesä

    Mikä kummallinen kevät. Menee vähän toisteluksi, mutta olo on edelleen vähän epätodellinen ja odottava. Kaikki on niin kuin ennen, mutta mikään ei ole niin kuin ennen. Totesin ystävälleni, että jos joku kaunis päivä ufo laskeutuisi takapihalle, niin en varmaan kauheasti enää hämmästyisi.   Elämä jatkuu, mutta blogin kirjoittaminen, tai oikeammin siihen ryhtyminen tuntuu välillä ylivoimaiselta. Ja joo, eihän mun ole mikään pakko blogia kirjoittaa, mutta kun haluan. En vaan saa aikaiseksi, ja itseä ärsyttää. Ja mitä pidempi tauko, sen vaikeampaa, mutta ehkä se tästä taas lähtee. Olisi nimittäin niin paljon kirjoitettavaa. Mutta ehkä tästä tulee nyt vaan sellainen tilannekatsaus näin alkuun. Jonkinlaista ajatuksenvirtaa, jotta pääsen käyntiin.     Kevät eteni…

  • Puutarha ja piha

    Uusia alkuja

    Vaikka tämä korona ei ihan konkreettisesti ole suuremmin vaikuttanut omaan elämääni, niin jollain kumman tavalla se kuitenkin lamauttaa. Odotan jotain tapahtuvaksi, mutta en tiedä mitä ja milloin. Tunnen olevani keskellä jotain suurta muutosta, mutta en pysty sitä tästä myrskynsilmästä vielä hahmottamaan – niin kuin ei kukaan.   Blogin kirjoittaminenkin tuntuu vaikealta. Toisaalta olisi niin pajon sanottavaa, mutta toisaalta ei ole mitään sanottavaa. On vain sen tavallisen arjen yllä väreilevä odottava hiljaisuus. Kummallinen tunne. Nyt tämä ei kuitenkaan tunnu pahaenteiseltä, pikemminkin päinvastoin. Siitä huolimatta, että maailma muuttuu nyt vääjäämättä ja meidän on pakko muuttua siinä mukana. Monelle se muutos tekee tosi kipeää.   Varmaan se suurin henkinen haaste meille kaikille onkin…

  • Mieli ja hyvinvointi,  Uncategorized

    Kun maailma pysähtyi

    Kun on kysytty, mikä saa kriisialueilla työskentelevät ihmiset palaamaan aina uudestaan olosuhteisiin, jotka ovat äärimmäisen haastavia ja jopa hengenvaarallisia, nämä vastaavat usein, että vasta siellä tuntee olevansa todella elossa. Kuoleman ja vaaran läheisyys paradoksaalisesti voimistaa elossaolon tunnetta, ja siihen tunteeseen jää helposti koukkuun.   On helppo ajatella, että sellainen tila on jotenkin poikkeuksellista tai epänormaalia, mutta oikeastaan sen tulisi olla luonnollinen olotilamme. Se, että olisimme hereillä, valppaina ja läsnä koko ajan, sen sijaan että kuljemme autopilotilla ja puoliunessa puhelintamme tuijottaen. SE on epänormaalia. Myös monet henkiset traditiot puhuvat siitä, että vasta tiedostamalla oman kuolevaisuutensa, voi oikeasti arvostaa elämää. Jokainen elossaolon hetki on ainutlaatuinen.   Kun tämä koronatilanne tuli täällä todella…

  • Mieli ja hyvinvointi

    Koko elämän KonMari

    Vaikka en eläkään suoranaisessa tavarakaaoksessa, minulla on yksi huone, joka toimii varastona. Vein sinne tähän taloon muuttaessani kaiken sellaisen, jolle en silloin keksinyt muutakaan paikkaa. Tarkoituksena oli käydä ne tavarat läpi ”sitten joskus”.   Nyt puolitoista vuotta myöhemmin, en ole avannut tuon huoneen ovea montaakaan kertaa. Siitä huolimatta, että siellä on niin paljon kaikkea ”tärkeää”, että vapaata lattiatilaa ei juurikaan ole. Olen pari kertaa alkanut sitä siivoamaan, mutta luovuttanut.     En varmasti ole ainoa, jolla on tällainen varasto tai roinahuone. Jos ei satu olemaan ylimääräistä huonetta tai vinttiä omasta takaa, voi niitä ylimääräisiä tavaroita varten vuokrata aina varaston. Ymmärtääkseni se on nykyään aika iso bisnes. Kätevää, mutta jos tarkemmin…