Viikon sana: Talvi. Tai oikeastaan TALVI. Lunta tulee koko ajan lisää ja välillä taas paukkuu pakkanen.  Penkat on niin korkeat, että lumityöt tuottaa haasteita. Jo riittäis, mutta tätä vastaan on kai turha pullikoida. Pitäis vaan ostaa ne sukset. Onneksi valon lisääntyminen tuo elämään vähän toivoa, mutta mulla on ikävä värejä, ääniä ja tuoksuja.   Viikon inspiraatio: Tekstiviesti minulle ennestään tuntemattomalta kyläläiseltä, joka oli nähnyt yhden maalaamani taulun kerhomme ateljeessa. Tuo henkilö haluaisi ostaa sen, mutta harmi vain, että olen onnistunut pilaamaan kyseisen työn liialla öljyllä. Ehkä sen voi vielä pelastaa, mutta joka tapauksessa: joku haluaa ostaa työni! Minulle sanottiin, että ei täkäläiset osta muita kuin maalauksia tutuista maisemista. Mutta…

  Viikon kiitollisuus: No se kun sain viettää vapaapäiviä tuon lumimyräkän aikana – ehdottomasti. Olin kiitollinen.   Viikon jännitys: Ihmettelin, kun äsken ( puoli kymmeneltä illalla ) ikkunan takana meni mönkijä hevonen perässään. No, läheisellä ravitallilla hevosia treenataan välillä mönkijän kanssa, mutta oli aika myöhäistä ja pimeää. Ajattelin, että aika sissejä ovat. Ilmeisesti hevonen oli kanssani samaa mieltä treenamisen ajankohdasta, koska kohta ikkunan takaa hujahti pelkkä hevonen. Periaatteessa sen olisi pitänyt tietenkin juosta takaisin kotiin, mutta se onnistui eksymään, ja sitä jouduttiin tuolla pimeässä etsimään. Löysi se lopulta kotiinsa – toivottavasti vahingoittumana.   Viikon ärsytys: Kaikki läppärin ohjelmat vaativat päivitystä saman päivänä ja siinä hujahti pari tuntia. No, ohjelmien päivittäminen…