• Elämää maalla

    Oi ihana tammikuu!

    Olen monta kertaa sanonut, että vuodesta voisi poistaa kaksi kuukautta, marras- ja tammikuun. Jos marraskuu on tuskaisen pimeä ja loskainen, niin tammikuu on usein mitäänsanomattoman harmaa ja kevät tuntuu etenevän kovin hitaasti. Tänä vuonna kaikki on kuitenkin toisin. En muista, milloin tammikuu oliis tuntunut näin hyvältä. Osaltaan johtuu siitä, että koko talvi on tuntunut pitkästä aikaa jotenkin kummallisen siedettävältä. Joulukin oli aika ihana, vaikka mitään ihmeellistä ei tapahtunutkaan. Ehkä tämä talvi on ollut jotenkin synkassa oman mielenmaiseman kanssa, ja lepo on tehnyt hyvää. Ei ole tarvinnut miettiä puutarhatöitä tai syyttää itseään siitä, että ei saa mitään aikaiseksi. Viime kesähän meni hampaita kiristellen, itseä syytellen ja kahvia juoden. Tämä talvi on…

  • Mieli ja hyvinvointi,  Uncategorized

    Vuoden pimein päivä

    Ette tiedä, kuinka monta blogijuttua olen kirjoittanut mielessäni, mutta ne eivät vain ole päätyneet näppäimistölle asti. En oikein tiedä miksi, mutta niin on vain käynyt. Ehkä edelleen on ollut tarpeen kääntyä sisäänpäin, ja antaa ajatusten kypsyä hiljaa mielessä. Tänne on tullut kunnon talvi, ja vaikka muutama työmatka on saanut leukaperät kiristymään, niin jostain syystä tämä talvi on tuntunut ensimmäistä kertaa vuosiin hyvältä. Yhtäkkiä huomaan nauttivani lumisesta hiljaisuudesta ja hämärästä maisemasta.     Olen kantanut puita, sytytellyt uuneja, leiponut leipää, tehnyt lumitöitä ja ottanut iisisti. Lukenut kirjoja ja kuunnellut podcasteja. Olen käynyt toki siinä sivussa töissä, mutta antanut itseni myös levätä ilman yhtään ”pitäisi” -asiaa. Keskittynyt oleelliseen.   Vaikka jatkuvat lumityöt,…

  • Mieli ja hyvinvointi,  Uncategorized

    Elämäniloa etsimässä

    Tauko bloggaukseen tuli suunnittelematta, mutta tarpeeseen. Joskus pitää vaan kääntyä sisäänpäin ja se pitää tehdä yksin. Karsia kaikki, minkä karsia vaan voi. Olen käynyt töissä ja hoitanut arkeni, kävellyt metsissä. Mutta siinä se.   Tämä mennyt vuosi on ollut raskas. Se alkoi äitini kuolemalla ja kaikella siihen liittyvällä. Välillä tuntui, ettei käytännön asiat jätä ollenkaan tilaa suremiselle. Mietin, onko minussa jotain vikaa, kun ei itketä enemmän.   Mutta surulla on monet kasvot ja kaikki surut ovat erilaisia. On erilaista surra iäkkään ja sairaan ihmisen odotettua kuolemaa, kuin liian nuorena kuolleen äkillistä poismenoa. Nyt suru ei ollut lohdutonta ja dramaattista, vaan hiljaisena kytevää, joka kuitenkin vei voimia, enkä oikein edes ymmärtänyt…

  • Mieli ja hyvinvointi

    Punaisesta langasta ja sen katoavaisuudesta

    Ulkona sataa ropisee vettä. Lille Venn kääntyi ovella ja painui takaisin sänkyyn nukkumaan. Ivar juoksee edestakaisin ulos ja sisään, ja joudun kuivamaan sen turkkia ja tassuja froteepyyhkeelllä kuin koiran ikään. Nyt se taas katosi sateeseen. Ulkoilujensa välissä se ajankulukseen juoksi läppärini yli, ja se ensimmäinen kirjoittamani teksi katosi taivaan tuuliin. Ihan niin kuin se punainen lanka, josta olin kirjoittamassa. Aika symbolista.     Luin nimittäin eilen jostain, että löydettyäsi sen kuuluisan punaisen langan (mitä ikinä se koskeekaan), pidä siitä kiinni, äläkä päästä katoamaan. Se nimittäin katoaa, jos sitä ei vaali eikä sen ääreen pysähdy. Siitä pitää muistutella itseään, koska muuten sen joutuu etsimään aina uudestaan. Tämä resonoi ainakin oman elämäni kanssa. Elämässäni on ollut useita…