• Mieli ja hyvinvointi,  Uncategorized

    Elämäniloa etsimässä

    Tauko bloggaukseen tuli suunnittelematta, mutta tarpeeseen. Joskus pitää vaan kääntyä sisäänpäin ja se pitää tehdä yksin. Karsia kaikki, minkä karsia vaan voi. Olen käynyt töissä ja hoitanut arkeni, kävellyt metsissä. Mutta siinä se.   Tämä mennyt vuosi on ollut raskas. Se alkoi äitini kuolemalla ja kaikella siihen liittyvällä. Välillä tuntui, ettei käytännön asiat jätä ollenkaan tilaa suremiselle. Mietin, onko minussa jotain vikaa, kun ei itketä enemmän.   Mutta surulla on monet kasvot ja kaikki surut ovat erilaisia. On erilaista surra iäkkään ja sairaan ihmisen odotettua kuolemaa, kuin liian nuorena kuolleen äkillistä poismenoa. Nyt suru ei ollut lohdutonta ja dramaattista, vaan hiljaisena kytevää, joka kuitenkin vei voimia, enkä oikein edes ymmärtänyt…

  • Mieli ja hyvinvointi

    Punaisesta langasta ja sen katoavaisuudesta

    Ulkona sataa ropisee vettä. Lille Venn kääntyi ovella ja painui takaisin sänkyyn nukkumaan. Ivar juoksee edestakaisin ulos ja sisään, ja joudun kuivamaan sen turkkia ja tassuja froteepyyhkeelllä kuin koiran ikään. Nyt se taas katosi sateeseen. Ulkoilujensa välissä se ajankulukseen juoksi läppärini yli, ja se ensimmäinen kirjoittamani teksi katosi taivaan tuuliin. Ihan niin kuin se punainen lanka, josta olin kirjoittamassa. Aika symbolista.     Luin nimittäin eilen jostain, että löydettyäsi sen kuuluisan punaisen langan (mitä ikinä se koskeekaan), pidä siitä kiinni, äläkä päästä katoamaan. Se nimittäin katoaa, jos sitä ei vaali eikä sen ääreen pysähdy. Siitä pitää muistutella itseään, koska muuten sen joutuu etsimään aina uudestaan. Tämä resonoi ainakin oman elämäni kanssa. Elämässäni on ollut useita…

  • Elämää maalla

    Tuumaustauko

    Joskus vain sanat loppuu ja yhtäkkiä ei ole mitään sanottavaa, tai tässä tapauksessa kirjoitettavaa. Tai olisi paljonkin, mutta ne eivät koskaan ehtineet tänne blogiin asti. ”Ei taida elämä olla aina niin aurinkoista, kun blogista saa vaikutelman”, minulle sanottiin, koska pitkä kirjoitustauko oli saanut miettimään. No, toivottavasti blogista ei saa vaikutelmaa, että elämä olisi pelkkää aurinkoa ja kauniita maisemia, koska eihän se sitä ole. Ei vaikka eläisi missä. Arki on arkea, välillä se naurattaa, välillä enemmänkin itkettää. Joskus vain väsyttää.     Töissä on raskasta, ulkona sataa ja on kylmä, oma saamattomuus ärsyttää, ystävät tekee ohareita,  siemet ovat kylvämättä ja taimet istuttamatta. Pitäisi päättää ja ratkaista asioita, vaikka ei millään jaksaisi.…

  • Mieli ja hyvinvointi

    Minäkö rohkea?

    Moni on ehkä huomannut Kodin kuvalehden tekemän henkilöjutun minusta, eli ihmisestä tämän blogin takana. Jos et, niin käy lukemassa se täältä. Vähän jännitti etukäteen, mutta siitä tuli kiva. Toimittaja oli taitavasti punonut aika monipolvisen tarinani loogiseksi kokonaisuudeksi. Aihe kiinnostaa kovasti, koska todella monet uupuvat ja kaipaavat muutosta. Ehkä suurtakin sellaista. Meidät on saatu haluamaan niin paljon, vaikka oikeasti tarvitsemme niin vähän. Ja väsytämme itsemme siinä oravanpyörässä loppuun. Mutta ei meissä mitään vikaa ole. Maailmassa on.     Haastatteluni on herättänyt paljon kommentteja ja kysymyksiä. Yksi ja sama sana toistuu monessa paikassa: rohkeus. Olitpa rohkea. Olen ehkä tehnyt rohkeita ratkaisuja,  mutta en ole koskaan tuntenut itseäni erityisen rohkeaksi. Luin eilen instagramista jotain, joka sanoittaa tosi hyvin ja kauniisti myös…