-
Varaslähtö norjalaiseen pääsiäisenviettoon ambulanssikyydillä
Täällä lähestytään ehdottomasti vuoden huippuhetkeä, eli pääsiäistä (ainakin jos norjalaisilta kysytään). Ulkoilua, pitkiä hiihtoretkiä, auringossa istumista, appelsiineja, mäenlaskua, murtuneita raajoja ja punaisen ristin pelastuspartioita. Pääsiäisenä sattuu ja tapahtuu ja juhlien jälkeen lasketaan kuolleiden ja loukkaantuneiden määrää, ikään kuin Suomessa hukkuneita juhannuksena. Itse otin varaslähdön norjalaiseen pääsiäiseen viime torstaina. Lähdettiin töissä porukalla pulkkamäkeen. Laskettiin isolla pellolla, ei ollut hirveän jyrkkää eikä muutenkaan vaarallista. Itselläkin on pulkkamäet vielä kehon muistissa, joten olin mukana leikissä. Viimeisellä kerralla kokeilin paholaisen keksintöä, laskumattoa. Se menee lujaa, mutta totesin, että sitä ei voi tarvittaessa a) ohjata b) jarruttaa c) kaataa. Päädyin tietenkin moottorikelkan tekemään töyssyyn ja lensin puolen metrin korkeudesta suoraan takapuolelleni ja tunsin, kuinka selkäranka…
-
Elämän virtaa
Vaikka blogissa on ollut hiljaista, niin elämässä ei niinkään. Huolimatta siitä, että talvi ei päivien pitenemisestä huolimatta meinaa hellittää otettaan, niin elämä tuntuu aika hyvältä. Tosin vuokraisäntäni naureskeli kahvipöydän ääressä, että pihalta kuuluu joka aamu ”pärkkele”, kun Hanne taas kerran kaivaa autoaan lumesta. Voimasanat sinkoilee kyllä aika monessakin pihassa, koska norjalaisiltakin meinaa huumorintaju loppua. Täällä ei ole ole ollut viiteenkymmeneen vuoteen näin paljon lunta. Kirjoitinkin viimeksi, että kun kropan jumit aukeaa, niin energia lähtee virtaamaan ihan eri tavalla. Viime aikoina on tuntunut siltä, että se ”virtaaminen” ei pysähdy pelkästään kehoon, vaan asioita alkaa tapahtua koko elämässä. Yhtäkkiä ihmiset haluavat ostaa maalauksiani, töissä tapahtuu erinäisiä juttuja ja sitten vielä…
-
Vastuu omasta hyvinvoinnista
Olen täällä varmaan aina välillä maininnutkin, että niskani ja hartiani on usein jumissa. Olen kärsinyt näistä ongelmista niin kauan kuin muistan. Viime aikoina ongelmat on äityneet välillä niin pahaksi, että kädet ovat puuduksissa, päätä särkee ja huimaa. Tuntuu, että veri ei kierrä päässä ollenkaan, olen ihan vitivalkoinen kasvoiltani. Olen välillä hierotuttanut itseäni, mutta täällä maalla se ei ole ihan helppoa. Lähipiirissänikin on kyllä taitoa, mutta olen huono vaivaamaan ystäviäni ja pyytämään apua. Toisaalta olen jo pitkään tiennyt ( ja hokenut), että itsestä se on kiinni, mutta jumpannut ja venytellyt vasta viimeisessä hädässä ja juuri sen verran, että pääsen pahimman yli. Viime viikonloppuna tuli kuitenkin jonkinlainen stoppi. Olo oli ikävä, ja…
-
Kaikki nämä päivät, jotka tulivat ja menivät
Kaksi eri reissua. Ihmisiä, joiden kanssa jaoin hetken ylämäet ja alamäet. Epämukavuuden, kylmyyden, voitonriemun huipulle tultaessa ja huikeat maisemat. Menneenä viikonloppuna sain kaksi kuolinviestiä, kaksi reissukaveria on poissa. Toinen oli ehtinyt vaeltaa jo pidempään, toinen jatkoi matkaansa ihan liian aikaisin. Sytytin molemmille kynttilät ja pyysin siunausta matkalle, jonka he joutuvat tekemään nyt yksin. Vaikka molemmat olivat elämässäni vain hetken, molempien kuolema kosketti minua. Tai ehkä on oikeampaa sanoa, että molempien elämä kosketti minua. Toivon, että he kuulevat ajatukseni siellä jossain. Nuo välillä rankatkin reissut vuorille nimittäin yhdistävät ihmisiä ihan erityisellä tavalla. Olo on vähän haikea ja surullinen. ”Kaikki nämä päivät, jotka tulivat…