-
Outo kesä
Tämä on outo kesä. Tekisi mieli kirjoittaa, että ”oli outo kesä”, mutta eihän tämä vielä ole ohi, vaikka siltä on viime aikoina tuntunutkin. Talvesta hypättiin lähes suoraan kesäkuun kolmenkymmenen asteen helteisiin, mutta niiden mentyä ohi, onkin lorottanut vettä. Ei nyt ihan joka päivä ja koko ajan, mutta melkein. Paitsi jos ottamiani kuvia katsoo, niin näyttäisi paistavan aina aurinko. Mutta ei ole kyllä ollut kahta poutapäivää peräkkäin, niin että olisi voinut vaikkapa maalata ulko-oven tai pestä mattoja. Harvoin edes kokonaista päivää ilman muutamaa sadekuuroa. Mutta mikäs tässä, onneksi pidän syksystä ja toivottavasti tulee pitkä sellainen. Kaivoin eilen kännykästä vanhoja valokuvia, ja viime vuonna verbenat, kosmokset ja kehäkukat kukkivat täysillä vielä lokakuun…
-
Uusi vuosi, uusi maailma
Hyvää alkanutta vuotta kaikille. Maailma on melkoisessa turbulenssissa, mutta ehkä tämä johtaa lopulta johonkin hyvään. Se on meistä kaikista kiinni. Ihan jokaisen pienistä teoista ja pienistä ratkaisuista. Minkälaisessa maailmassa haluan elää? Jos astrologeja uskoo, niin varsinainen uusi vuosi on itse asiassa tänään, kun taivaankappaleiden asennoista voi katsoa jonkin uuden ja tosi merkittävän ajanjakson käynnistyvän. Jotain räjähdysherkkää, mullistavaa ja poikkeuksellista on ilmassa. Sen voi toki todeta myös ihan vain uutisvirtaa seuraamalla. Tai melkein vain nuolaisemalla sormeaan ja nostamalla sen ilmaan. Itse en hallitse astrologiaa, mutta katse on silti ollut viime päivinä taivaalla. Täällä on ollut lähes joka päivä toinen toistaan maagisempia näytelmiä, kun helmiäispilvet ovat värjänneet taivaan ihmeellisillä väreillään.…
-
Hiljaiset niityt
Sen sijaan, että sujauttaisi varvastossut jalkaan ja hilpaisisi pihalle kasvimaata ihmettelemään, laitoin just tulet hellaan ja teetä kiehumaan. Sellainen kesä. Olin muutaman päivän Suomessa, ja piha oli muuttunut kukkivaksi alkukesän niityksi. Kaikki kasvaa kohisten, lukuunottamatta sitä, minkä olen itse kylvänyt tai istuttanut. Luonnonkukat ja heinä ei niin säistä piittaa, kesä kuin kesä, mutta kylvöksille on edelleen liian viileää. Eilen sää oli säätiedotusta uhmaten kuitenkin lämmin ja kaunis. Piha oli ilokseni täynnä perhosia (kiitos ohdakeperhosten vaelluksen), ja kun tarkkaan katsoi, niin joukossa oli myös mehiläisiä. Mutta tarkkaan piti etsiä, ja niiden määrän pystyi laskemaan. Vaikka tämä oma pihani on täynnä kukkivia niittykasveja, niin mehiläiset ja kimalaiset loistivat poissaolollaan. Ja oikeastaan kaikki…
-
Oivalluksia nokkospuskissa
Kuten mainitsin, viime viikko oli vähän alavireinen. Syy selvisi eilen, kun kevätflunssa alkoi tosissaan painaa päälle. Tai voi tietenkin kysyä oliko ensin muna vai kana? Oliko flunssa syy vai seuraus? Toki matalapaineella ja näillä jäätävillä pohjoistuulillakin on osuutta asiaan. Mulla käy usein niin, että kun on jotenkin vetämätön olo, niin ensimmäisenä kärsii ruokavalio. Syön vähän mitä sattuu ja erityisesti makea maistuu. Tosi tyhmää sikäli, että juuri silloin kun on veto pois, pitäisi syödä erityisen terveellisesti. Viime viikon elin pääasiassa leivällä kun en muuta jaksanut – kunhan sai vatsan täyteen. Eilen, kun flunssa oli jo tosiasia, raahauduin sitten pihalle saksien ja lävikön kanssa keräämään kevään ensimmäisiä nokkosia. Kissat tietenkin mukana auttamassa. Tein nokkosista ja kikherneistä munakkaan, jota ryyditin runsaalla valkosipulilla.…
