-
Viikkokatsaus saman otavan alta, viikko 7
Pohdittavaa: `Kaikki nämä päivät jotka tulivat ja menivät. En tiennyt että ne olivat elämä.` – Stig Johansson – Miten usein sitä sortuukaan ajattelemaan, että elämä on jossain muualla tai joskus muulloin. ”Sitten kun…”, ”jos vain…” Viikon ilo: Kuusi talliin ”ilmestynyttä” kiliä. Tulevia maisemanhoitajia. Puhdasta iloa ja riemua ja ihan parasta terapiaa. Olen yrittänyt ottaa kuvia, mutta liikkuvat niin vikkelästi ja haluavat pussailla, ettei oikein onnistu. Sain kuitenkin tallennettua leikkiä vähän videolle. Käy katsomassa instagarmissa. Viikon linkki ja vinkki: Kevät on täällä ennen kuin huomataankaan, ja nyt on oikea aika alkaa miettiä myös kaikkea sitä, mitä luonto meille tarjoaa ihan ilman puurtamista, eli luonnoyrttejä ja villivihanneksia. Erinomainen paikka tutustua aiheeseen on…
-
Viikkokatsaus saman otavan alta viikko 6
Viikon sana: Hyväksyminen. Kun jupisin täällä talven pituudesta ja lumen määrästä, universumi laittoi vielä uuden vaihteen päälle ja heitti niskaan lähes lumimyrskyn. Minkäs teet, ei auta kuin hegittää syvään ja antaa lumen sataa. Helpotti kummasti, kun päästin irti tarpeestani kontrolloida asiaa, jolle en mitään voi. Viikon unelma: muutto vähän suotuisampaan ilmanalaan, jossa kesät olisivat pidempiä ja talvet leudompia. Lähinnä siis eteläiseen Ruotsiin, Skåneen. Olen ottanut ihan konkreettisesti selvää asioista, olisiko muutto mahdollista ja mitä se tarkoittaisi käytännön tasolla. Mitä oikeastaan haluan? Olen pohtinut sitä, että unelmoinko nyt asioista, jotka minulla jo on? Jos haaveilen maalaiselämästä Ruotsissa, mitä uutta se toisi elämääni tähän nykyiseen verrattuna? Monet asiathan ovat paremmin kuin…
-
Viikkokatsaus saman otavan alta, viikko 5
Viikon ilo: Aurinko on tuolla erinäisten lumimyräköiden taustalla vähän puolisalaa hiipinyt takaisin laaksoomme. Eräänä päivänä taivas aukesi, ja kodin seinille piirtyi varjoja ikkunoiden viherkasveista. Ja sitä jatkui monta tuntia. Voi autuutta! No, myös hämähäkin seitit heilahtelivat kauniisti auringonvalossa ja pakottivat imuroimaan paitsi lattian, niin myös seinät ja katot. Viikon katharsis: oli seurausta viikon ilosta. Kattojen imuroinnista seurasi migreenikohtaus, joka kaatoi sänkyyn puoleksitoista vuorokaudeksi. Aina yhtä karmiva, mutta oudolla tavalla puhdistava kokemus. Jokainen, joka kärsii kunnon migreenistä, tietää sen tunteen, kun herää ja huomaa, että päätä ei enää säre. Voi lopultakin syödä vähän, käydä suihkussa ja mennä takaisin nukkumaan. Ei ole suurempaa nautintoa ja suurempaa kiitollisuudentunnetta. Onneksi näitä ei kuitenkaan ole…
-
Viikkokatsaus saman otavan alta. Viikko 4.
Viikon sana: Talvi. Tai oikeastaan TALVI. Lunta tulee koko ajan lisää ja välillä taas paukkuu pakkanen. Penkat on niin korkeat, että lumityöt tuottaa haasteita. Jo riittäis, mutta tätä vastaan on kai turha pullikoida. Pitäis vaan ostaa ne sukset. Onneksi valon lisääntyminen tuo elämään vähän toivoa, mutta mulla on ikävä värejä, ääniä ja tuoksuja. Viikon inspiraatio: Tekstiviesti minulle ennestään tuntemattomalta kyläläiseltä, joka oli nähnyt yhden maalaamani taulun kerhomme ateljeessa. Tuo henkilö haluaisi ostaa sen, mutta harmi vain, että olen onnistunut pilaamaan kyseisen työn liialla öljyllä. Ehkä sen voi vielä pelastaa, mutta joka tapauksessa: joku haluaa ostaa työni! Minulle sanottiin, että ei täkäläiset osta muita kuin maalauksia tutuista maisemista. Mutta…